Evaluaatiotaidot

Maailmassa tuskin mikään muu on niin varmaa kuin jatkuva muutos. Filosofit puhuvat liikkeestä - kaikki liikkuu. Historiantutkija tarkastelee ihmisen elämää ja sen muutoksen suuntaa eri aikoina. Elämä sykkii, asiat etenevät, muuttuvat ja kehittyvät, luonto elää omaa kiertokulkuaan - muutos on luontoon sisäänrakennettu ilmiö.

Muutos on tosiasia myös ihmisen elämässä, ja oikeastaan se on ihmisen ja asioiden kehittymisen välttämätön edellytys. Vaikuttaja voi kasvaa ja muuttua ihmisenä jatkuvasti, mieluiten parempaan suuntaan.

Muutos ja kehittyminen oikeaan suuntaan eivät kuitenkaan synny tyhjästä. Positiivinen muutos edellyttää jatkuvaa evaluaatiota eli omien töiden arviointia. Ilman evaluaatiota on vaikea tiedostaa siitä, mitä voidaan kehittää, mitä parantaa, mihin suuntaan asioita viedä eteenpäin.

Palautetta tai itsearviointia

Evaluaatio eli arviointi voi olla palautetta muilta ihmisiltä, mutta todellinen vaikuttaja rakentaa itselleen myös oman arviointijärjestelmänsä. Jokainen kirjoitus, puhe ja julkinen esiintyminen kaipaa kritiikkiä. Parhaassa tapauksessa kritiikin saa ulkopuolisilta, mutta viisas vaikuttaja organisoi palautteen itse. Yksittäisten tapahtumien lisäksi kannattaa arvioida kuukausittain tekemisiään sekä joulukuussa sitä, miten koko kulunut vuosi on sujunut. Selkeiden tavoitteiden asettaminen helpottaa arviointia.

Jatkuvalle arvioinnille tulee raivata tilaa. Kirkon ja valtion hallintovirastojen tapaiset vanhat instituutiot kärsivät eniten juuri siitä, että niiden struktuurissa ei ole sisäänrakennettua evaluaatiojärjestelmää. Huippuyrityksillä laadun arviointiin ja evaluaatioon käytetään jopa 25 prosenttia liikevaihdosta. Innovaatio- ja tuotekehittelyjärjestelmät rakentuvat osittain evaluaatiossa saadun informaation varaan.

Vaikuttaja on yksilönä kuin moderni ja kehittyvä yritys mikrokoossa. Omien töiden laadun arviointi antaa suuntaa vaikuttajan persoonan jatkuvalle muutokselle. Evaluaatiosta riippuu paljolti, onko kyseessä muutos parempaan vai huonompaan suuntaan sekä se, miten muutoksen ja kehityksen suunta saataisiin nykyistä paremmaksi.

Yleensä ihminen ei opi niinkään onnistumisistaan. Epäonnistumiset opettavat parhaiten, jos jaksaa analysoida epäonnistumisen vaiheet, syyt ja osatekijät. Raskas tappio jossakin vaikuttamistilanteessa opettaa panostamaan vastaavanlaiseen tilanteeseen jatkossa aivan eri tavoin. Onnistumiset puolestaan kannustavat eteenpäin.

Nauru, huumori ja vaikuttaminen

“Mitä tekisit, ellet pystyisi itkemään tai nauramaan?”

- Henri Bergson

Nauru on voima, energia, valta ja ase. Nauru vaikuttaa, vapauttaa energiaa ja pelottaa kuin ase. Nauru kaataa auktoriteetit ja murentaa mustavalkoisen vallan.

Kirjassaan Ruusun nimi Umberto Eco kuvaa historiallista luostarimiljöötä, jonka suurena aarteena ovat vanhat kirjat. Yksi kielletyistä ja salaisista kirjoista, vallan ja voiman lähde, on Aristoteleen kirja Naurusta. Virallisesti kirjaa ei ollut enää missään, koska katolinen kirkko oli määrännyt kirjan hävitettäväksi. Siihen kätkeytyi salainen voima - nauru - joka uhkasi katolisen kirkon maailmanvaltaa.

Karnevaali, teatteri, vitsit

Keskiajalla ja uuden ajan alussa Euroopan ruhtinashoveissa hallitsijat valitsivat lähipiiriinsä hovinarrin, hullun ilveilijän ja kujeilijan, joka hauskutti ihmisiä, kävi pilailemalla jokaisen kimppuun. Narri kyseenalaisti asiat kääntämällä ne ylösalaisin, tekemällä kuninkaasta talonpojan ja rengistä piispan. Hovien juonitteluiden keskellä narri saattoi lopulta olla ainoa mies, johon hallitsija pystyi luottamaan.

Keskiajalla ja uuden ajan alussa sääty-yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuutta tuuletettiin karnevaaliperinteen avulla. Kiertävät nukketeatterit esittivät koomisia draamoja valtaapitävistä ja köyhä kansa sai huvia ja elämäniloa synkkään arkeen. Karnevaaliperinne kukoisti uuden ajan alussa Italiassa ja Ranskassa.

Osin tästä perinteestä nouseva teatteri sai arvokkaan tunnustuksen, kun italialainen Dario Fo palkittiin 1997 kirjallisuuden Nobel-palkinnolla. Fon ivalliset ja satiiriset tekstit - esimerkiksi Mysterio Buffo - asettuvat pienen ja heikon ihmisen puolelle. Palkinnosta nousi Italiassa melkoinen myrsky, sillä nykyajan vaikuttajat ja vallanpitäjät, joihin kuului katolisen kirkon ja oikeiston edustajia, tuomitsivat palkinnon antamisen “mauttomana tekona”.

Nauru on pelottava ase ja siihen kätkeytyy suuri, erityisesti mustavalkoisia totuuksia ja ideologioita, tiukkaa ja tosikkomaista ajattelua kaatava voima. Nauru luo henkisesti ahtaassa ilmapiirissä tilaa hengittää vapaammin.

Ihmisen psyyken tutkija Sigmund Freud kiinnostui naurusta ja kirjoitti muun muassa kirjan Vitsi ja sen yhteys piilotajuntaan, jossa hän paneutuu tarkasti vitsin rakenteeseen, vaikutukseen ja vaikuttavuuteen. Nauru ei synny itsestään, vaan juuri vitsin lyhyys, yllättävä käänne, jonkin tavanomaisen ylösalas kääntäminen avaa ihmisen silmät, älyn uudelle polulle - ja seurauksena on nauru. Nauru on kuin uusi oivallus, ummehtuneen polun jakautuminen uuteen kirkkaaseen tiehen, valtaväylään tai jopa monikerroksisiin eritasoristeyksiin.

Pienet lapset kertovat vitsejä mielellään: “Mikä on vihreä ja lentää? - Viinirypäle matkalla etelään. No mikä on ruskea ja lentää? - Viinirypäle palaamassa etelästä.” Jotkut keksivät vitsejä urakalla, hyvä esimerkki kansainvälisestä vitsituotannosta on internetistä saatava tuhansien blondivitsien tiedosto. Naapurisopua on rakennettu ja hoidettu vitseillä. Mitä yhteistä on ruotsalaisella miehellä ja suomalaisella työttömällä…?

Vitseillä kevennetään ilmapiiriä ja luodaan tiukkaan neuvottelutilanteeseen rentoutta. Vitseillä tavoitellaan myös joskus asioiden tai ihmisten identiteettiä, jopa kansanluonnetta. Kun suomalainen, amerikkalainen ja saksalainen kohtasivat elefantin, jenkki mietti miten elefantilla voisi tehdä bisnestä, saksalainen puolestaan pohti, mitä työtä elefantti voisi tehdä. Suomalainen katsoi elefanttia arasti ja mietti: “Mitähän toi ajattelee musta?”

Naurun terapeuttista merkitystä ei kukaan kieltäne. Vanha sanonta “nauru pidentää ikää” pitänee paikkansa. Taitavat vaikuttajat, lobbaajat, liikemiehet, hyvät valmentajat ja opettajat kaikki ymmärtävät naurun ja hyvän vitsin merkityksen. Nauru ja vaikuttaminen kuuluvat paljolti samaan kategoriaan. En tarkoita tällä kohtaa poliittisten tv-ohjelmien usein parjaavaa ja negatiivista huumoria, vaan vaikuttajan kykyä kertoa keventävä juttu tarpeen tullen. Erityisesti tilannekomiikka ja sen oivaltaminen on hyvä taito vaikuttajalle. Mitään helppoheikin tai naurumaakarin asemaa vaikuttajan ei kuitenkaan kannata tavoitella.

 

 

Vitsejä verkosta

www.huumori.net http://www.joutsa.fi/yaste/tuotok/vitsej.htm

Suomen suurin vitsisivusto
http://www.phnet.fi/public/www-vitsit/00_menu.html

Yli 4400 tekstivitsiä eli tekstiviestin pituista vitsiä!
http://www.dlc.fi/~frank/huumori/tekstivitsit/

Oivallus ja luovuus

Huumori auttaa meitä ymmärtämään oivalluksen ja luovuuden erästä piirrettä. Ystäväsi joka osaa kertoa ulkoa opittuja vitsejä, saa sinut nauramaan ainakin jonkin aikaa. Sen sijaan ystävä, jonka jutut nousevat tilannekomiikasta, saa sinut naurahtamaan aina uudelleen ja uudelleen.

Uudessa oivalluksessa on aina uuden luomisen virtaa, jotakin joka saa hyvälle tuulelle ja antaa energiaa.

Ajatukset jotka kulkevat kylmän loogisesti totuttuja ja ennalta arvattuja polkuja tuntuvat ennemmin tai myöhemmin tylsiltä ja laskelmoiduilta. Ajatukset jotka valaiset asiaa uudella tavalla tarttuvat ja luovat intoa ja energiaa kuulijalleen.

Luovuus syntyy omituisten ja ennalta arvaamattomien asioiden yhdistämisestä toisiinsa. Parhaat kokit ovat kirjaimellisesti luovia. He yhdistelevät ruokia ja makuja uudella ja luovalla tyylillä, mikä saa asiakkaat nauttimaan usein visuaalisesti ja fyysisesti. Sama pätee musiikin tekijöihin, luoviin taiteilijoihin, maalareihin tai sanan käyttäjiin.

Yhteistä luovuuden aistimiselle lienee tämä uuden energian tulvahdus ja sen siirtyminen luovan ihmisen työstä katselijan, kuuntelijan ja kanssaolijan iloksi.

Voiko luovuutta harjoitella?

Yksi tapa harjoitella luovuutta on opetella ensin tiukkaa loogisuutta. Luovuus löytyy usein, kun loogisuus rikotaan, väistämättä odotetulle etsitään päinvastainen vaihtoehto.

Monet vitsit toimivat juuri näin. Kuulijalle kerrotaan asiaa loogisessa järjestyksessä ja hän odottaa tulevaksi jotakin itsestään selvää, joka vaihtuukin yllättävään tai päinvastaiseen.

Yksi tapa harjoittaa luovuutta on ryhmien usein käyttämä aivoriihi. Kirjoitetaan jokin ratkaistava asia, ongelma tai tehtävä kaikkien näkyviin. Jokainen saa sanoa teemasta mitä sylki suuhun tuo, ilman mitään kritiikkiä. Lausahdukset kirjataan sellaisinaan ylös ja niitä tarkastellaan analyyttisesti vasta aivoriihen jälkeen.

Yksi perinteisen luovuuden edellytys lienee, että ajattelemisen huippukokiksi pyrkivän tulee tuntea hyvin mahdollisen sopan eri ainekset. Mitä enemmän tuntee historiaa, biologiaa, politiikkaa, maantiedettä, kielitieteitä, filosofiaa, matematiikkaa, fysiikkaa - ylipäätään erilaisia tieteitä, sen suurempi mahdollisuus on tehdä kummallisia yhdistelmiä. Yleensä luovalla ihmisellä on kokemusta useilta eri elämän alueilta.

MITEN LUOVUUTTA JA OIVALTAMISTA VOIDAAN KäYTTää HYVäKSI LOBBAUKSESSA?

Itse valloitettu totuus

Keskustelu ja kirjoittaminen eli todellinen vaikuttaminen eivät synny tyhjästä. Niiden taustalla on aina yksilön oma ajattelu. Akateemikko Oiva Ketonen totesi: Ihmisillä on taipumus hakea valmiita ratkaisuja, totuuksia, auktoriteetteja. Yliopiston suuri sanoma voisi yksinkertaisesti olla se, että älkää uskoko kaikkea mitä teille sanotaan, ajatelkaa, ajatelkaa itse.

Vaikuttajan persoonaan kuuluu ensisijaisesti se, että hän ei kuulu harmaaseen massaan. Hän nousee sen yläpuolelle tavalla tai toisella. Yksi tehokas tapa nousta massan yläpuolelle on rakentaa omaa ajattelua, pinnistellä subjektiksi objektin sijasta. Omaan ajatteluun kuuluu erityisesti oman tietoisuuden kasvattaminen eli taju siitä mitä aistii, mitä päättelee, mitä tuntee, mihin pyrkii, mitä tekee tai aikoo tehdä. Omaa tietoisuutta voi kasvattaa erityisen teorian avulla, jonka nimi on tietoisuuden kehä.

Tietoisuuden kehä kuvaa Kuvaus ihmisen tietoisuuden kehästäihmisen pään eli tajunnan sisältöä, sen lohkoja ja moninaisuutta. Tämän teorian mukaan ihmisen tietoisuus jakaantuu viiteen eri lohkoon. Nämä viisi ovat: havainnot, ajattelu, tunteet, tahto sekä päätös toiminnasta eli teoista. Tarkkailemalla näitä lohkoja eri asioiden yhteydessä ihminen kykenee parantamaan tietoisuuttaan ja saa kiinni ideasta, jolla voisi paremmin ymmärtää toisen tietoisuutta.

Pelkkä tiedostaminen ei kuitenkaan riitä. Vaikuttajan kolmion sisään tarvitaan voimaa, substanssia, josta voisi käyttää nimeä persoonallinen päämäärä. Mitä sinä haluat? Mihin sinä pyrit? Onko sinulla jokin kantava teema, oman elämäsi motto, jonka varassa suuntaat eteenpäin.

Uskalla olla vaikuttaja

Vaikuttaja nousee massa-ajattelun yläpuolelle oman ajattelunsa keinoin. Itse valloitettu totuus kuvaa parhaiten ajattelun ja oman vahvan tietoisuuden luonnetta. Ajattelua ja tietoisuutta voi harjoitella, ne liittyvät toisiinsa ja antavat pohjaa vaikuttajan persoonan kasvulle.

Vaikuttaja - mies tai nainen - on ennen kaikkea ihminen, joka on löytänyt oman persoonallisuutensa. Persoona (latinaksi per sonare, soida läpi) on ihminen, joka ei ole epävireessä, vaan jonka lahjat ja talentit ovat puhjenneet kukkaan. Kauniit kukat eivät kasva hetkessä, ne pitää istuttaa, niitä pitää hoitaa - ne kasvavat vähitellen. Persoonan sointi kehittyy ja paranee vähitellen ja iän myötä. Anna palaa, anna persoonallisuutesi puhjeta kukkaan ja soida!

Lähde:

Joe Miller - Elam Nunnally, Puhutaan. Se auttaa -pariviestinnän opas. WSOY. 1980.

Vapaus ja vastuu

Saako ihminen tuhota luontoa? Voiko politiikkaa tehdä tieteellisesti kestämättömin perustein? Voiko tutkimusta tehdä perustein, joita enemmistö ei hyväksy? Miten yhteiskunnallisia asioita tulisi valmistella ja mikä on yksilön rooli suhteessa yhteisöön?

Nykyaikainen tiedonvälitys ja koulutus sekä käytännön havainnot ovat näyttäneet, että monet keskeiset ongelmat liittyvät tavalla tai toisella globaaleihin, koko ihmiskunnan hyvinvointia koskeviin kysymyksiin.

Miten tulisi toimia? Mikä on ihmisen vastuu, mikä on päättäjän vastuu? Tätä aihepiiriä on käsitelty lukemattomissa kirjoissa monin eri tavoin. Oleellista on, että jokainen pohtii itse myös näitä kysymyksiä. Aihepiiristä löytyy tietoa myös internetistä.

Tässä internetistä poimittua kansainvälisesti tunnetun John Rawlsin oikeudenmukaisuusperiaatteiden tarkastelua:

“Oikeudenmukaisuusteoriassa lienee käytännölliseltä kannalta kiehtovinta eroperiaate, jonka mukaan hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen on sallittua vain, jos se hyödyttää myös yhteiskunnan huono-osaisimpia jäseniä. Mielenkiintoiseksi teorian tekee myös alkuaseman käsite. Alkuasema toimii teoriassa moraalisen harkinnan välineenä ja mahdollistaa samalla yksimielisen yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta koskevan sopimuksen.”

Rawlsin oman näkemyksen mukaan alkuasemassa valittavat oikeudenmukaisuuden periaatteet koskevat vapauden ja hyvinvoinnin saavuttamista.

Ensinnäkin : jokaisella ihmisellä täytyy olla yhtäläinen oikeus laajimpaan mahdolliseen perusvapauteen, joka on sovitettavissa yhteen muiden samanlaisen vapauden kanssa.

Toiseksi : yhteiskunnalliset ja taloudelliset eriarvoisuudet on järjestettävä sellaisiksi,

1. että on järkeenkäypää odottaa niistä etua jokaiselle
2. että ne liittyvät kaikille avoimiin asemiin ja virkoihin.

Periaatteet asetetaan keskenään vielä ns. sarjajärjestykseen. Sen mukaan kaikki ensimmäisen periaatteen alaan kuuluvat asiat on toteutettava ennen toisen tarkastelua. Vapaus käy siis hyvinvoinnin edellä, onhan Rawls nimenomaan antiutilitaristi ja vapautta korostava liberalisti.

Lähde:

Timo Kämäräinen, Heiluuko tietämättömyyden verho?
John Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian kritiikkiä. Proseminaariesitelmä Jyväskylään yliopiston valtio-opin laitoksella 23.4.1998.

Terho Pursiainen, Omantunnon aika. Nousukauden etiikka ja vastuullinen yhteiskunta: mahdollisimman solidaarinen individualismi. Kirjapaja, Helsinki 1995.

Totuus ja valhe

Vaikuttajan perusominaisuus on rehellisyys. Vaikuttajan tulee aina pyrkiä totuuteen ja kieltäytyä jyrkästi valheesta.

Totuuden ja valheen välistä rajaa voi joskus olla vaikea vetää, mikäli ei saa käsiinsä alkuperäisiä lähteitä. Valhe lienee pahin leima, minkä vaikuttaja voi saada niskaansa.

Keväällä 2003 näyteltiin Suomen politiikassa melkoinen totuuden ja valheen välinen episodi, minkä seurauksena silloinen pääministeri Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan virastaan. Kyseessä oli salaisten tietojen vuotaminen presidentin kansliasta ennen eduskuntavaaleja silloisen opposition johtajalle eli keskustan puheenjohtaja Jäätteenmäelle. Näiden tietojen perusteella oppositiojohtaja hyökkäsi istuvaa sosiaalidemokraattista pääministeriä vastaan. Sosiaalidemokraatit hävisivät niukasti vaalit, keskustan puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki sai pääministerin viran. Kohu syntyi, kun vuoto tuli mediassa ilmi. Istuva pääministeri vakuutti eduskunnassa, ettei hän ollut pyytänyt salaisia tietoja. Kun samaan aikaan presidentin kanslian virkamies kertoi toista, suurin osa kansanedustajista koki istuvan pääministerin valehdelleen eduskunnalle. Totuuden ja valheen epäselvä raja johti pääministerin eronpyyntöön. Myöhemmin oikeus totesi silloisen pääministerin syyttömäksi häntä vastaan nostettuihin syytteisiin. Silti totuuden ja valheen rajan hämärryttyä poliittiset seuraukset olivat vakavia.

Julkisuuden yksi tehtävä on lisätä vaikuttajien ja poliitikkojen halua pysyä totuudessa. Maailman monimutkaisuuden lisääntyessä totuuden ja valheen raja saattaa hämärtyä. Medialla on tässä myös itsekritiikin aihetta. Iltapäivälehtien lööppipolitiikka - joka päivä on pakko myydä lehteä hyvällä lööpillä - saattaa helposti johtaa totuuden rimanalituksiin.

Suhtaudu kritiikillä kaikkeen kuulemaasi tai lukemaasi.

Mitä nuori vaikuttaja voi nykyisessä mediatulvassa tehdä?

Koskaan ei pitäisi suoraan uskoa siihen, mitä lehdessä sanotaan tai käytävillä puhutaan. Oleellista on aina tarkistaa lähteet, alkuperäiset asiakirjat, alkuperäiset puhujat ja mitä he todella ovat sanoneet. Mediakriittiyys on vaikuttajan hyve, sama pätee verkostoissa kulkeviin puheisiin ja juoruihin.

Internetistä löytyy useita ns. netikettejä, joilla määritellään hyvää käytöstä verkkomaailmassa.

Mieti mitä teesejä listaisit vaikuttajan käyttäytymissääntöihin? Miten kirjoittaisit jonkinlaisen vaikuttajan netiketin?