“Demokratia ei ehkä ole täydellinen valtiomuoto, mutta emme ole tähän mennessä parempaakaan keksineet”
- Winston Churchill
Sana demokratia tulee kreikan kielen kansaa ja valtaa tarkoittavista sanoista demos ja kratos. Demokratiassa valta perustuu kansaan.
Välillisessä demokratiassa kansa jakaa valtaansa edustajille, jotka tekevät päätöksiä koko kansan puolesta. Näin tapahtuu Suomessa kunnan päätöselimissä sekä eduskunnassa ja myös europarlamentissa.
Suomi on YK:n inhimillisen kehityksen raportin 2004 mukaan maailman 13. kehittynein maa 177 valtion joukossa. Tämä on vaatinut suomalaisilta työtä yhteisten asioiden hyväksi. Demokratia on osaltaan ollut se järjestelmä, jonka avulla Suomen kestävä kehitys on voitu turvata.
Demokratia voi Suomessa tuntua itsestään selvältä, mutta tosiasiassa lakia säätävä eduskuntamme täytti sata vuotta vasta 2006. Sitä ennen taustalla on liki sata vuotta keisarillisen Venäjän autonomista Suomea ja monta sataa vuotta Ruotsin vallan aikaa. Tosin näinäkin aikoina kuningas tai keisari kutsui valtiopäiville suomalaisten säätyjen edustajia.
Edustuksellinen demokratia on länsimaiden vakiintunut hallintomuoto. Kansa jakaa edelleen valtaansa erilaisissa vaaleissa. Eräs demokratian uhka saattaa tulevaisuudessa olla kansalaisten vähäinen halu osallistua vaaleihin. Mikäli äänestysprosentti jää vähäiseksi, suuri osa kansan vallasta jää jakamatta ja aiheuttaa siten legitimiteetti- eli jonkin asteisen laillisuusongelman.
Aiemmin Suomen eduskunta- ja kunnallisvaaleissa äänestysprosentti on pysynyt vielä noin 70 prosentin tuntumassa. Viimeisimmät vaalit eivät ole olleet yhtä suuri menestys: EU -vaaleissa 2004 äänestäjien määrä kohosi vain hieman yli 40 prosenttiin ja kunnallisvaaleissa 2004 äänestysprosentti oli 58,6.
Nykyinen äänestystapahtuma on sidottu aikaan ja paikkaan. Tulevaisuudessa on mahdollista äänestää perinteisen äänestyskopin tai postin lisäksi internetissä kotikoneella tai peräti omalla kännykällä. Verkkoäänestystä on kokeiltu onnistuneesti Britannian kunnallisvaaleissa 2003 esimerkiksi Sheffieldissä.
Suomen presidentit
Suomen poliittisen historian yksi jatkumo voidaan vetää presidentin virasta ja sen haltijoista. Suomen ensimmäinen presidentti Juho Kaarlo Ståhlberg astui virkaansa vuosi kansalaissodan päättymisen jälkeen loppukesästä vuonna 1919. Suomeen oli puuhattu ahkerasti myös kuningasta, mutta lopulta presidenttiä kannattavat voittivat. Katso lyhyt video Suomen ensimmäisen presidentin virkaanastujaisista lähteenä YLEn Elävä Arkisto.
Suomen presidenttien nimet ja kuvat löytyvät aikajärjestyksessä sivustolta www.presidentti.fi .
Mannerheim
Carl Gustaf Mannerheim toimi valkoisten kenraalina kansalaissodassasekä Suomen armeijan ylipäällikkönä ja Suomen presidenttinäkin vuosina 1944-1946. YLEn Elävän Arkiston uumenista löytyy muun muassa Mannerheimin voitonparaati kansalaissodan jälkeen toukokuulta 1918. Videolla Mannerheim ratsastaa Helsinkiin ja tarkastaa Senaatintorilla jääkäreitten rivistöt.
Kekkonen
Ehkä yksi Suomen kautta aikojen merkittävimmistä vaikuttajista on kiistatta tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen 1900 - 1986. Kekkonen toimi presidenttinä yhtäjaksoisesti 25 vuotta eli vuodesta 1956 - vuoteen 1981. Sitä ennen Kekkonen toimi pääministerinä viisi kertaa. Kekkonen loi yhdessä Paasikiven kanssa Suomen sodanjälkeisen ulkopoliittisen linjan ja vakuutti itänaapurimme silloisen Neuvostoliiton Suomen rauhantahtoisesta rinnakkaiselosta. Yksi ulkopoliittisen saavutusten tähtihetkiä oli Kekkosen isännöimä ETYKin kokous 1975 Helsingissä, missä itä ja länsi aloittivat kylmän sodan jälkeisen liennytyksen. Kekkonen vei Suomen myös kohti länttä ja EEC:n jäsenyyttä. Ne loivat pohjaa Suomen jäsenyydelle myös Euroopan Unionissa. YLEn Elävä Arkisto tarjoaa upean katselmuksen Kekkosen varhaisiin saavutuksiin hänen presidentinvaalikampanjan elokuvassa vuodelta 1956.
Muut presidentit
YLEn Elävä Arkisto tarjoaa myös erittäin mielenkiintoisen yleiskatsauksen Suomen presidenttien toimintaan. Jokaisesta presidentistä on yksi tai useampia videoklippejä katsojan iloksi.
Naiset?
Suomalaisia miesvaikuttajia on valtaisa määrä. Myös naisvaikuttajia löytyy runsaasti. Mutta kansainvälisiä suomalaisia vaikuttajanaisia on vähemmän. Yksi heistä on Helvi Sipilä, jonka haastattelu vuodelta 1967 löytyy Ylen Elävä Arkisto verkkosivuilta. Vuonna 1915 syntynyt Sipilä nimitettiin 1972 mm. YK:n apulaispääsihteeriksi ensimmäisenä naisena maailmassa. Sipilä oli myös Suomen 1982 presidentinvaalien ehdokas.
Tunne pelin säännöt
Pystyäkseen vaikuttamaan demokraattisessa järjestelmässä on tunnettava pelin säännöt ja toimittava niiden mukaan. Aloitetta ei kannata jättää marraskuussa, jos sen viimeinen jättöpäivä on johtosäännössä kirjattu lokakuun 15. päiväksi. Eriävää mielipidettä ei kannata ehdottaa asian kolmannessa käsittelyssä, jos työjärjestys määrää sen ilmoittamisen asian toisen käsittelyn yhteydessä.
Kouluympäristössä esim. lukion johtokunta ja oppilaskunta tarjoavat opiskelijoille erinomaisen mahdollisuuden vaikuttaa koulun asioihin ja harjoitella laajemman tason vaikuttamista; johtokunnan päätöksentekoon on vain tutustuttava huolellisesti. Demokratian menettelytavat saattavat tuntua koukeroisilta, mutta vaadittavat tiedot ja taidot karttuvat kokemusten myötä. Ennen toimintaa on hyvä perehtyä esimerkiksi kokouskäytäntöön ja hallintoelimen johtosääntöön.
Poliittisen tai minkä tahansa mandaattijaon perusteella tapahtuvasta ryhmäjaosta on myös paljon apua. Esimerkiksi jonkin luokka-asteen oppilaat voivat vaatia yhdessä jotakin asiaa koulun oppilaskunnassa. Pienemmälläkin tavalla voi toimia: liittoutumalla yhteen jo kaksi oppilasta voi saada jonkin asian läpi koulun kerhossa. Etelä-Tapiolan lukiossa Espoossa oppilaat ovat toteuttaneet monia kouluympäristöä parantavia uudistuksia ajamalla yhdessä asioita. Rehtori ja oppilaskunnan hallitus tapaavat kuukausittain, jotta opiskelijat voivat tuoda helpommin esiin asioita, joihin haluavat vaikuttaa.
Demokraattisissa elimissä Juu-ei -linja päätösten teossa.ryhmien tai edustajien puheenvuoroilla on usein suurempi vaikutus kuin yksittäisellä mielipiteellä. Ryhmän edustajan tulee osata puhua ja ilmaista ajatuksensa siten, että hänen asialleen esittämät perustelunsa eli argumenttinsa [ARGUMENTOINTI] tehoavat. Päätöksenteko argumenttien perusteella tekee demokratialle kunniaa: parhaan argumentin voittaessa päätöksenteossa on laatua. Todellisuudessa argumentointia käytetään kuitenkin liian usein vain nimeksi, ja suuriakin päätöksiä tehdään juupas-eipäs -linjalla.
Puhetaito, argumentaatio-oppi, dialektiikka sekä kyky kuunnella ja kannustaa vastapuolta kuuluvat taitoihin, joita kannattaa harjoitella. Mestariksi kasvaa vuosien myötä, mutta vasta-alkajakin voi saada paljon aikaan, kunhan valmistautuu tapaamisiin ja kokouksiin kunnolla ja valmistelee puheensa ja perustelunsa huolella etukäteen.
Keskustelu Suomen liittymisestä Euroopan Unioniin kiihtyi 1990 -luvun ensimmäisellä puoliskolla. Taustalla olivat Neuvostoliiton romahtaminen, Berliinin muurin murtuminen, Saksojen yhdistyminen sekä Baltian maiden itsenäistyminen. Euroopan tilanteen muuttuessa myös Suomen perinteinen puolueettomuuspolitiikka ja läheinen riippuvuus itänaapurista sai uuden käänteen. Suomi seurasi tiiviisti myös länsinaapurinsa Ruotsin ratkaisua. Osa Keskustan vaikuttajia vastusti Euroopan Unionin jäsenyyttä vanha konkari Paavo Väyrynen etunenässä. Eduskunnan ratkaisun hetkiin liittyvä uutisvideo löytyy Ylen Elävästä Arkistosta. Eduskunta teki päätöksen Suomen EU jäsenyydestä marraskuussa 1994. Päätöstä edelsi kansanäänestys lokakuussa 1994, jolloin 57 prosenttia suomalaisista oli EU -jäsenyyden kannalla. Suomi liittyi virallisesti Euroopan Unionin jäseneksi 1.1.1995.
Euroopan Unionista ja Suomesta saa runsaasti lisätietoa valtioneuvoston EU -sivuilta.
Kansan jakama poliittinen valta jakautuu Suomessa kunnille, valtiolle ja Euroopan unionille. Poliittisen vallan lisäksi myös muilla toimijoilla kuten markkinavoimilla, medialla ja avainhenkilöillä on valtaa ja vaikutusta modernissa yhteiskunnassa. Valtaa on monenlaista
Poliittinen valta Suomessa on kansan jakamaa välillistä valtaa, jota puolueet ja poliittiset toimijat käyttävät julkisesti. Talouselämä voi osaltaan vaikuttaa julkiseen valtaan. Monet julkiset avainhenkilöt ja asiantuntijat vaikuttavat myös julkisen vallan käyttöön. Vahva vaikutusvalta on myös niin sanotulla NGO -organisaatioilla eli kolmannen sektorin toimijoilla, kuten suurilla järjestöillä.
Ylioppilaslehti julkaisi vuonna 1999 artikkelisarjan, jossa valtaa, vallankäyttöä ja vaikuttamista käsiteltiin monesta näkökulmasta. Sarjassa keskityttiin poliittisen ja taloudellisen vallan käsittelyn lisäksi erittelemään valtaa, jota käyttävät urheiluseurat, idolit, kuluttajat ja oikeuslaitos:
Ylioppilaslehti 1/99 - Kuka käyttää valtaa Suomessa?
Ylioppilaslehti 2/99 - Urheiluseurakin on vaikuttaja
Ylioppilaslehti 3/99 - Vallan kasvot, osa 3
Ylioppilaslehti 4/99 - Vallan kasvot, osa 4
Ylioppilaslehti 5/99 - Talouden tulkki
Ylioppilaslehti 6/99 - Vaikuttaja, joka uskoo politiikkaan ja puolueeseen
Ylioppilaslehti 7/99 - Teknologian kehittäjä tarvitsee julkisuutta
Ylioppilaslehti 8/99 - Idoli Wirtanen vaikuttaa haluamattaan
Ylioppilaslehti 9/99 - Tuomari vaikuttaa elämänkohtaloihin
Ylioppilaslehti 10/99 - Valta on välikäsillä
Vuoden 2006 presidentinvaaleissa ensimmäisellä kierroksella Tarja Halonen sai 46,3 prosenttia äänistä, Sauli Niinistö 24,1 ja Matti Vanhanen 18,6. Toisella kierroksella tilanne tasoittui ja äänet jakaantuivat Halonen 51,8 ja Niinistö 48,2 prosenttiaäänistä. Ehkä jo tämä vaalitulos enteili Kokoomuksen tulevaa voittoa seuraavan vuoden eduskuntavaaleissa.
Eduskuntavaaleissa 2007 suurimman kannatuksen saivat
Neljänneksi sijoittui Vasemmistoliitto 8,8 prosentin kannatuksella sekä Vihreät 8,5 ja Kristillisdemokraatit 4,9 sekä RKP 4,6. Soinin johtama Perussuomalaiset saivat 4,1 prosentin kannatuksen. Porvarihallituksen muodostivat Keskusta, Kokoomus, RKP ja Vihreät. Eduskuntavaalien yhteydessä ja yleensä koko vuoden 2007 aikana vietettiin eduskunnan 100 –vuotisjuhlia monin eri tavoin.
Tilastokeskuksen vaalisivut http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_vaalit.html .
Seuraavat eli kunnallisvaalit pidetään Suomessa 26.10.2008.
Vaaleista ajantasolla pysyvää lisätietoa saa hyvin oikeusministeriön palvelusta www.vaalit.fi .
Suomen perustuslain mukaan hallintovaltaa Suomessa käyttävät presidentti ja valtioneuvosto eli hallitus, jonka tulee nauttia eduskunnan luottamusta. Presidentin tehtävät on määritelty perustuslaissa, minkä lisäksi presidentille kuuluu muita laissa erikseen säädettyjä tehtäviä. Presidentin tärkeimpiin tehtäviin kuuluu ulkopolitiikan hoitaminen yhdessä hallituksen kanssa. Lisäksi presidentti vahvistaa eduskunnan valmistelemat ja hallituksen esittelemät lakiesitykset.Valtioneuvosto eli hallitus on pääministerin ja korkeintaan 17 ministerin muodostama. Valtioneuvosto käyttää yhdessä presidentin kanssa ylintä hallintovaltaa Suomessa. Valtioneuvostolla voidaan ymmärtää laajemmassa mielessä myös myös hallituksen ja 13 ministeriön muodostamaa hallintokoneistoa.
Presidentti
Presidentti on Suomessa vain yksi valtiollisen vallan käyttäjä, minkä lisäksi uusi perustuslaki vuodelta 2000 kavensi presidentin valtaa ennestään. Euroopan Unionin maissa yleensä maan korkeinta hallintavaltaa edustaa ainoastaan pääministeri.
Suomea varten EU:n huippukokouksissa katetaan toistaiseksi vielä kaksi paikkaa, yksi presidentille ja toinen pääministerille. Suomen 13 ministeriötä valmistelevat ja panevat täytäntöön tasavallan presidentin ja valtioneuvoston päätökset. Lisää tietoa valtioneuvostosta ja kaikista ministeriöistä löytyy valtioneuvoston sivuilta (www.vn.fi).
YLEn Elävä arkisto tarjoaa mielenkiintoisen kokoelman videoita maamme presidenteistä. Mukaan on saatu kaikki presidentit K.J. Ståhlbergista Tarja Haloseen. Katso videoita.
Eduskunnan tärkein tehtävä on lakien säätäminen.Tämän lisäksi eduskunta päättää valtion talousarviosta, valvoo hallituksen ja sen alaisten viranomaisten toimintaa sekä osallistuu Euroopan Unionissa päätettävien asioiden kansalliseen valmisteluun.Eduskunnan 200 kansanedustajaa valitaan joka neljäs vuosi järjestettävillä vaaleilla.Jokaisella 18 vuotta täyttäneellä Suomen kansalaisella on äänioikeus ja jokainen vaalikelpoinen Suomen kansalainen on oikeutettu asettumaan ehdolle vaaleissa.
Eduskuntaan voit perehtyä internetissä osoitteessa www.eduskunta.fi .
Suomen eduskunta 100 -vuotta
Vuonna 2007 vietettiin eduskunnan 100 -vuotisjuhlia moninaisin menoin. Eduskuntauudistus toteutettiin jo vuonna 1906, mutta ensimmäinen virallinen vaaleilla valittu eduskunta aloitti toimintansa keväällä 1907.
Juhlavuoden tapahtumat ja materiaalit on koottu eduskunnan sivuille.
YLEn Elävä arkisto tarjoaa myös kiinnostavaa nähtävää otsikolla Suomen eduskunta 100 -vuotta. Katso videoita.
Katso myös arkistovideo Helsingistä vuodelta 1906.
Harjoitus:
Ministereistä
Valtioneuvoston sivuilta www.vn.fi löydät kaikki ministeriöt ja hallitukset istuvat ministerit. Kuka on puolustusministeri, työministeri, valtiovarainministeri? Moniko ministereistä on nainen, entä mies? Tarkemmat ohjeet tehtävän palauttamiseen saat opettajaltasi.
Kunnan tehtävät määritellään perustuslaissa sekä kuntalaissa. Perustuslain 11 luvun mukaan kunnilla on itsehallinto ja verotusoikeus. Valtio voi säätää lailla kunnille tehtäviä. Ahvenanmaalle on turvattu itsehallinto. Saamelaisilla on kotiseudullaan kulttuuri- ja kielellinen itsehallinto.Sisäministeriön verkkosivujen mukaan sisäasiainministeriö huolehtii kuntia yleisesti koskevan lainsäädännön ja hallinnon kehittämisestä, kuntatalouden laskenta- ja analysointitehtävistä sekä valtion ja kuntien yhteistyön toimivuudesta.
Oikeusministeriö vastaa kunnallisesta vaali- ja kansanäänestysmenettelyä koskevan lainsäädännön kehittämisestä, valmistelusta ja täytäntöönpanosta. Ympäristöministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö sekä kauppa- ja teollisuusministeriö huolehtivat kuntien infrastruktuuritehtävien ja niitä koskevan lainsäädännön kehittämisestä ja täytäntöönpanosta.
Kunnallisten peruspalvelujen ja niitä koskevan lainsäädännön kehittämisestä sekä palveluihin liittyvistä valtionosuuksista huolehtivat opetusministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Kunnallisista verokysymyksistä, kuten yhteisövero-osuuksien laskemisesta, vastaa valtiovarainministeriö.
Kuntien etua valvoo kuntaliitto, jonka jäseniä Suomen 444 kuntaa ja kaupunkia ovat. Kuntaliitto “edistää kuntien toimintaedellytyksiä, yhteistyötä ja elinvoimaa asukkaiden hyväksi.”
Kunnan merkitys suomalaisen arkeen on suuri, sillä kunnat hoitavat suurimman osan julkisista palveluista.
Kuntalain mukaan kaikissa kunnissa on oltava kunnanvaltuusto, kunnanhallitus, kunnanjohtaja, tarkastuslautakunta ja ammattitilintarkastaja. Lisäksi kunnanvaltuusto voi asettaa lautakuntia pysyvien tehtävien hoitamista varten, sekä johtokuntia. Kunnan päätösvaltaa käyttää asukkaiden vaaleissa neljäksi vuodeksi valitsema kunnanvaltuusto.
Kuntien päätöksenteko on julkista ja päätöksiä voi seurata kuka tahansa.
Kunnissa pyritään kehittämään kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia.
Arviolta liki 200 Suomen kunnassa on toimiva nuorisovaltuusto, jossa 13-18 -vuotiaat kuntalaiset voivat saada äänensä kuuluviin ja vaikuttaa omiin asioihinsa. Myös erilaiset verkkodemokratiahankkeet ovat helpottaneet kuntalaisten osallistumista.
Linkkejä:
Sisäministeriö www.intermin.fi
Kuntaliitto www.kuntaliitto.fi
Nuorisovaltuustot www.valtikka.fi
Kuntalaki www.finlex.fi/linkit/ajansd/19950365
Muut lait ja säädökset valtion säädöstietopankista www.finlex.fi
Puolueella tarkoitetaan oikeusministeriössä pidettävään puoluerekisteriin merkittyä rekisteröityä yhdistystä. Puolueet ovat aatteellisia yhdistyksiä, joiden varsinaisena tarkoituksena on valtiollisiin asioihin vaikuttaminen. Puolueen jäseneksi liitytään yleensä puolueen paikallisyhdistyksen kautta. Poliittisia puolueita on ollut Suomessa sadan vuoden ajan. Vuoteen 1969 asti puolueiden asema oli epävirallinen. Puolueet saivat virallisen aseman vuonna 1969 säädetyn puoluelain (10/1969) myötä.Lisätietoa oikeusministeriön sivuilta www.vaalit.fi/14163.htm.
Puoluerekisterissä olevat puolueet (19) rekisteröimisjärjestyksessä 21.6.2006:
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue - Finlands Socialdemokratiska Parti r.p.
Rekisteröity 1.2.1969.
Osoite: Saariniemenkatu 6, 00530 Helsinki
Puh. (09) 478 988 Fax (09) 712 752
www.sdp.fi
Suomen Keskusta r.p., ruotsiksi Centern i Finland r.p.
Rekisteröity 1.2.1969.
Osoite: Apollonkatu 11 a, 00100 Helsinki
Puh. (09) 7514 4220 Fax (09) 7514 4230 ja (09) 7514 4240
www.keskusta.fi
Kansallinen Kokoomus r.p., ruotsiksi Samlingspartiet r.p.
Rekisteröity 1.2.1969.
Osoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki
Puh. 020 74 88488 Fax 020 74 88505
www.kokoomus.fi
Svenska folkpartiet i Finland r.p., suomeksi Ruotsalainen kansanpuolue r.p.
Rekisteröity 1.2.1969.
Adress/Osoite: PB 430, Simonsgatan 8 A, 00101 Helsingfors
PL 430, Simonkatu 8 A, 00101 Helsinki
Tel./Puh. (09) 693 070 Fax (09) 693 1968
www.sfp.fi/fi/
Suomen Kristillisdemokraatit (KD) - Kristdemokraterna i Finland (KD) r.p.
Rekisteröity 7.7.1970.
Osoite: Karjalankatu 2 C, 7. krs., 00520 Helsinki
Puh. (09) 3488 2200 Fax (09) 3488 2228
www.kd.fi
Vihreä liitto r.p., ruotsiksi Gröna förbundet r.p., saameksi Ruona lihttu r.b.
Rekisteröity 9.8.1988.
Osoite: Fredrikinkatu 33 A, 3. krs., 00120 Helsinki
Puh. (09) 5860 4160 Fax (09) 5860 4161
www.vihrealiitto.fi
Puolue nousi eduskuntaan 1983. Uusien kansanedustajien Ville Komsin ja Kalle Könkkölän haastattelu , Ylen Elävä Arkisto.
Vasemmistoliitto r.p., ruotsiksi Vänsterförbundet r.p.
Rekisteröity 12.6.1990.
Osoite: Viherniemenkatu 5, 00530 Helsinki
Puh. (09) 774 741 Fax (09) 7747 4200
www.vasemmistoliitto.fi
Perussuomalaiset - Sannfinländarna r.p.
Rekisteröity 13.10.1995.
Osoite: Mannerheimintie 40 B 56, 00100 Helsinki
Puh. (09) 454 0411 Fax (09) 454 0466
www.perussuomalaiset.fi
Vaihtoehtoväki - Alternativförbundet r.p.
Rekisteröity 23.4.1999.
Osoite: PL 108, 00171 Helsinki
Puh. 040 764 1163
www.vapaansuomenliitto.fi
Liberaalit r.p.
Rekisteröity 12.4.2002.
Osoite: Puusepänkatu 1, 00880 HELSINKI
Puh. 040 545 7000 Fax (09) 344 3442
www.liberaalit.fi
Muutosvoimat Suomi r.p., Förändringskrafterna i Finland r.p.
Rekisteröity 24.10.2002.
Osoite: Kolmas linja 7 B 33, 00530 Helsinki
Puh. 040 505 1678 Fax (09) 753 3664
www.muutosvoimat-suomi.fi
Köyhien Asialla r.p.
Rekisteröity 21.11.2002.
Osoite: Elsankuja 2 B 9, 02230 Espoo
Puh. (09) 803 4668 tai 050 529 1171
www.kolumbus.fi/koyhienasialla
Yhteisvastuu puolue r.p.
Rekisteröity 21.11.2002.
Osoite: c/o Taisto Vaetoja, Maasälväntie 8 A 45, 00710 Helsinki
Puh. (09) 387 3988
Suomi - Isänmaa r.p.Rekisteröity 28.11.2002.
Osoite: PL 36, 15501 Lahti
Puh. 040 770 3665/Väinö Kuisma
Sähköposti: kalevanleijona@jippii.fi
www.geocities.com/vaalisivu/Isanmaa.htm
Suomen Kansan Sinivalkoiset - Finlands Folkets Blåvita r.p.
Rekisteröity 17.12.2002.
Osoite: Lumikonkatu 2 B 59, 20240 Turku
Puh. 0400 521 758
www.kolumbus.fi/sinivalkoiset/
Suomen Kommunistinen Puolue - Finlands Kommunistiska Parti r.p.
Rekisteröity 24.9.2003.
Osoite: Haapaniemenkatu 7-9 B, 9.krs, 00530 Helsinki
Puh. (09) 7743 8150 ja fax (09) 7743 8160
www.ekapuolue.fi
Rauhan ja Sosialismin puolesta - Kommunistinen Työväenpuolue r.p., ruotsiksi För Fred och Socialism - Kommunistiska Arbetarparti r.p.
Rekisteröity 13.4.2004.
Osoite: PL 93, 01301 Vantaa
Puh. (09) 857 1022
www.kaapeli.fi/~ktp/index.html
Demokratian kentillä käytetään valtaa, joka useimmiten on edustuksellista. Kansa tai muu yhteisö on siirtänyt heille kuuluvan valtansa lain tai säännösten puitteissa edustajilleen. Demokratian taitoihin kuuluukin lain ja säädösten tuntemus. Niiden antamat rajoitukset sekä niiden luomat mahdollisuudet on tunnettava ainakin yleisellä tasolla.
Laeilla ja säädöksillä on tarkoitus vahvistaa demokratiaa ja turvata sen oikeudenmukainen käyttö. Yhteisten asioiden hoito edellyttää yhteisiä pelisääntöjä, joita kaikki joutuvat noudattamaan. Tämän vuoksi juridiikka ja laillisuuskysymykset ovat osa puolueetonta demokratiajärjestelmää. Nämä asiat saattavat tuntua vaikeilta, mutta ilman niitä demokratia menettää ryhtinsä ja toimivuutensa.
Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja vaalikelpoisuus toteutettiin Suomessa eduskuntauudistuksen yhteydessä vuonna 1906, ja äänioikeuden ikärajaksi määrättiin 24 vuotta. Naiset saivat ensi kertaa oikeuden äänestää ja asettua ehdolle valtakunnallisissa vaaleissa. Kuntatasolla yleinen ja yhtäläinen äänioikeus toteutettiin vuonna 1919. Sitä ennen kunnallisvaalien äänioikeus määräytyi maksettujen veroäyrien mukaan, ja esimerkiksi Helsingin ensimmäistä kunnanvaltuustoa 1875 pääsi valitsemaan ainoastaan kymmenesosa kaupungin väestöstä.
Nykyisin kaikilla suomalaisilla on yhtäläinen oikeus ja mahdollisuus osallistua politiikkaan. Toistaiseksi osallistumiseen ja vaikuttamiseen sekä yhteisten asioiden hoitoon liittyvät lait ovat turvanneet edustuksellisen demokratian aseman. Uuden julkisuuslain (1999) myötä myös kansalaiset pääsevät osallistumaan aiempaa paremmin yhteisten asioiden hoitoon jo niiden valmisteluvaiheessa, ainakin paikallistasolla. Tulevaisuudessa tietoyhteiskunnan aktiivisella kansalaisella on useita todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa. Vaikuttamisen taso riippuu kuitenkin suuresti kansalaisen omaksumista vaikuttajataidoista ja -tiedoista, kyvystä hankkia ja suodattaa tietoa sekä halusta osallistua yhteisönsä asioihin.
Suomalainen demokratia antaa jo nyt kansalaiselle useita eri mahdollisuuksia vaikuttaa. Kansalaisia koskeviin poliittisiin päätöksiin ja valtiollisten ja kunnallisten elinten kokoonpanoon voidaan vaikuttaa äänestämällä vaaleissa. Lisäksi voidaan järjestää valtiollisia tai kunnallisia neuvoa-antavia kansanäänestyksiä [KANSANääNESTYS]. Kansanäänestyksissä ei ole kysymys vaaleista, vaan asiakysymyksistä.
Suomen kansalaiset voivat myös vapaasti perustaa aatteellisia yhdistyksiä, jotka eivät ole lain ja hyvän tavan vastaisia. Julkisuusperiaatteen mukainen tiedonsaantioikeus on hallitusmuodossa säädetty perusoikeus, joten jokaisella on mahdollisuus saada tietoja yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoista.
Vuonna 1995 voimaan tulivat uudet perusoikeussäännökset. Perustuslain suojan piiriin tuli useita uusia perusoikeuksia, muun muassa säännökset taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista. Uutta olivat myös hyvää hallintoa koskevat säännökset. 1.3.2000 voimaan tulleessa uudessa perustuslaissa perusoikeudet löytyvät lain toisesta luvusta.
Perusoikeussäännökset määrittelevät kansalaisen aseman suhteessa lainsäätäjään ja muuhun julkiseen vallankäyttöön. Uudet perusoikeussäännökset parantavat kansalaisen oikeusturvaa sekä täsmentävät julkisen vallan velvoitteita perusoikeuksien toteuttamiseksi. Perusoikeussäännökset on otettava huomioon kaikessa lainsäätämistyössä. Vastuu perusoikeudet sisältävästä lainsäädännöstä kuuluu kaikille ministeriöille.
Kansalaisen perusoikeudet löytyvät valtioneuvoston Kansalaisen käsikirjan korvaavasta palvelusta www.suomi.fi/.
Suomalainen demokratia antaa kansalaiselle useita eri mahdollisuuksia vaikuttaa ja osallistua niin julkiseen keskusteluun kuin päätöksentekoon. Perustuslain mukaan kansalaisilla on sananvapaus. Sananvapauteen liittyy kiinteästi kansalaisen oikeus saada tietoa julkisesta asiakirjasta tai tallenteesta, ja julkisuusperiaatteen mukainen tiedonsaantioikeus on myös hallitusmuodossa säädetty perusoikeus.
Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää esimerkiksi kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia. Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.
Perustuslaki 12 §.
Tiedottamisvelvollisuus merkittävistä asioista
Tietoa voi saada viranomaisten tuottamista julkisista aineistoista tai suoraan viranomaisilta pyytämällä. Viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei erikseen toisin säädetä. Suomessa vallitsee julkisuusperiaate. Viranomaisia, joiden asiakirjoja laki koskee, ovat valtion hallintoviranomaiset sekä muut virastot ja laitokset, tuomioistuimet ja kunnalliset viranomaiset.
Asiakirjalla tarkoitetaan sekä perinteisiä, paperilla olevia asiakirjoja, sähköisiä ja tietotekniikan avulla talletettuja asiakirjoja, että mikrofilmattuja asiakirjoja.
Viranomaisten toiminta julkistaKoska oikeus saada tietoja viranomaisten asiakirjoista on perusoikeus, viranomaisten on edistettävä sen toteutumista. Viranomaisten on tuotettava toimintaansa kuvaavaa tietoaineistoa kuten julkaisuja, esitteitä ja tilastoja sekä tietoja yhteiskunnallisesti merkittävistä ratkaisuista.
Viranomaisten on lisäksi huolehdittava siitä, että viranomaisten toimintaa koskevat keskeiset asiakirjat ovat helposti saatavilla esimerkiksi tietoverkoissa ja kirjastoissa. Laki asettaa viranomaisille myös velvollisuuden tiedottaa toiminnastaan.
Laki velvoittaa viranomaisen julkaisemaan tietoja toimistaan, mutta kiinnostaako tämä tieto ihmisiä? Kävisitkö itse internetissä lukemassa tuoreita viranomaisten tiedotteita?
Lisää tietoa laista viranomaisten toiminnan julkisuudesta löytyy internetistä.
Täysi-ikäisen kansalaisen oikeus äänestää
Myös äänioikeus on määritelty perusoikeuksien yhteydessä. Täysi-ikäiset kansalaiset voivat vaikuttaa poliittisiin päätöksiin ja valtiollisten ja kunnallisten elinten kokoonpanoon äänestämällä vaaleissa tai asettumalla ehdokkaiksi. Lisäksi voidaan järjestää valtiollisia tai kunnallisia neuvoa-antavia kansanäänestyksiä. Kansanäänestyksissä ei ole kysymys vaaleista, vaan tärkeäksi katsotuista asiakysymyksistä. Kansanäänestyksissä kansalaiset ilmaisevat mielipiteensä tärkeinä pidettyihin asioihin. Poliitikot voivat noudattaa tai olla noudattamatta kansalaisten enemmistön päätöstä.
Jokaisella Suomen kansalaisella, joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, on oikeus äänestää valtiollisissa vaaleissa ja kansanäänestyksessä. Vaalikelpoisuudesta valtiollisissa vaaleissa on voimassa, mitä siitä erikseen säädetään perustuslaissa. Jokaisella Suomen kansalaisella ja maassa vakinaisesti asuvalla ulkomaalaisella, joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, on oikeus äänestää kunnallisvaaleissa ja kunnallisessa kansanäänestyksessä sen mukaan kuin lailla säädetään. Oikeudesta muutoin osallistua kuntien hallintoon säädetään lailla. Julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Perustuslaki 14 §.
Nuorten äänestämisinto on kautta vuosikymmenten ollut vähemmän aktiivista. YLEn Elävä arkisto tarjoaa tästä teemasta edelleen ajankohtaisen videoklipin.
Julkiselle vallalle on perusoikeuksissa säädetty erityinen velvoite edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja vaikuttaa asioihin. Poliittinen vaikuttaminen tapahtuu usein puolueiden [PUOLUE] kautta. Puolueet ovat aatteellisia yhdistyksiä, joiden varsinaisena tarkoituksena on valtiollisiin asioihin vaikuttaminen. Tästä syystä niille puolueille, jotka ovat edustettuina eduskunnassa, maksetaan puoluetukea verovaroista. Puolueen jäseneksi liitytään yleensä paikallisyhdistyksen kautta. Ammattiliittojen kautta työntekijät voivat vaikuttaa siihen päätöksentekoon, joka koskee heidän työtään.
Pohdittavaa:
Riittävätkö nämä laissa määritellyt demokraattiset perusoikeudet kansalaiselle?
Mahdollistavatko ne kansalaisen aktiivisen osallistumisen yhteisten asioiden hoitoon?
Miten niitä pitäisi vielä kehittää?
Naisten äänioikeus
Suomessa äänioikeus toteutettiin eduskuntauudistuksen myötä vuonna 1906. Vuonna 1906 Suomi sääti ensimmäisenä eurooppalaisena maana myös naisia koskevan yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden. Ylen Elävä Arkisto tarjoaa kiinnostavan audioleikkeen, missä naisten äänioikeuden 60-vuotispäivänä muistellaan naisasialiikettä ja “miehisiä vaikuttajanaisia”.
Kuntalaissa määritellään kansalaisen osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet kunnassa. Jokaisella Suomen kansalaisella on oikeus osallistua kuntien hallintoon lain puitteissa. Lakiin on kirjattu seitsemän eri vaikuttamisen mahdollisuutta. Kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien luominen annetaan laissa kunnanvaltuuston tehtäväksi.
Asukas voi vaikuttaa kotikuntansa asioihin
Osallistumista ja vaikuttamista voidaan edistää erityisesti
1. valitsemalla palvelujen käyttäjien edustajia kunnan toimielimiin
2. järjestämällä kunnan osa-aluetta koskevaa hallintoa
3. tiedottamalla kunnan asioista ja järjestämällä kuulemistilaisuuksia
4. selvittämällä asukkaiden mielipiteitä ennen päätöksentekoa
5. järjestämällä yhteistyötä kunnan tehtävien hoitamisessa
6. avustamalla asukkaiden oma-aloitteista asioiden hoitoa, valmistelua ja suunnittelua
7. järjestämällä kunnallisia kansanäänestyksiä
Kuntalaki 27§. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1995/19950365
Kunnanvaltuustolla on siis useita keinoja lisätä kuntalaisten osallistumista yhteisten asioiden hoitoon, mutta melko harvat kunnat ovat olleet tällä alueella aktiivisia. Esimerkiksi Espoossa kaupunginvaltuusto on antanut Espoon nuorisovaltuustolle todellisen aloiteoikeuden kunnanhallitukselle. Lisäksi Espoossa on kehitetty alueellista hallintoa perustamalla alueneuvottelukunnat, joiden toimintaa yritetään kehittää esimerkiksi osallisuushankkeiden yhteydessä. Kaupungissa on myös selvitetty kuntalaisten mielipidettä ennen päätöksentekoa. Kunnat voisivat lisätä nykyistä aktiivisemmin kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksia, mutta tärkeintä silti on, että kuntalaiset tietävät lakiin perustuvat demokraattiset oikeutensa.
Näiden oikeuksien lisäksi kuntalaki myöntää kunnan asukkaille vielä erään erittäin tärkeän oikeuden.
Tee aloite parantaaksesi kotiseutusi asioita.
Kunnan asukkailla on oikeus tehdä kunnalle aloitteita sen toimintaa koskevissa asioissa. Aloitteen tekijälle on ilmoitettava aloitteen johdosta suoritetut toimenpiteet.
Kuntalaki 28§. http://www.finlex.fi/linkit/ajansd/19950365
Kuntalaisille annetaan lain mukaan aloiteoikeus. Kunnanvaltuuston pitää käsitellä näitä kansalaisten tekemiä aloitteita vähintään kerran vuodessa. Jos aloitteentekijöistä vähintään kaksi prosenttia on kunnan asukkaita, aloite pitää käsitellä valtuustossa kuuden kuukauden kuluessa sen jättämisestä.
Kunnanvaltuuston mahdollisuus järjestää kunnallisia kansanäänestyksiä on erittäin mielenkiintoinen, mutta tätä mahdollisuutta käytetään kuitenkin harvoin. Kansanäänestyksen tulos on valtuustolle vain neuvoa-antava, ei sitova. Kuntalain mukaan (31§) kansanäänestysaloitteen voi tehdä vähintään viisi prosenttia kunnan asukkaista.
Perinteinen puolue vai oma valitsijayhdistys?
Puolueet tai valitsijayhdistykset voivat asettaa ehdokkaita kunnallisvaaleissa. Vaalilain mukaan (150§) valitsijayhdistyksen voi perustaa vähintään kymmenen äänioikeutettua kuntalaista, joten liikkeelle pääsee melko helposti. Vertailun vuoksi todettakoon, että europarlamenttivaaleissa valitsijayhdistyksen perustamiseen vaaditaan vähintään peräti 2000 äänioikeutettua henkilöä, mutta valtakunnallisissa eurovaaleissa valitsijayhdistyksetkin ovat maanlaajuisia.
Kunnallisvaaleissa voi äänestää 18-vuotias kuntalainen tai kunnan alueella vakituisesti asuva. Sama ehto pätee vaaliyhdistyksen perustamiseen tai kunnan luottamustoimissa mukanaoloon. Lisäksi useimmissa Espoon kaupungin lautakunnissa on nuorisovaltuuston alaikäisille edustajille myönnetty läsnäolo- ja puheoikeus.
Maailmaa ei muuteta päivässä, mutta tosiasia on, että maailma muuttuu joka päivä. Mihin suuntaan - se on nykyisistä ja tulevista vaikuttajista kiinni.
Kunnat ovat käytännössä ihmisten kotiseutuja, ja siksi se on jo laissa määrätty luomaan yhteyksiä asukkaisiinsa ja helpottamaan heidän osallistumistaan päätöksentekoon.
Onko tämä mielestäsi toteutunut omassa kotikunnassasi?
Miten muuttaisit nykyistä tilannetta?
Linkkejä:
Eduskunta www.eduskunta.fi
Valtion säädöstietopankki www.finlex.fi
Sähköinen Suomen säädöskokoelma www.edilex.fi
Sananvapauden ja tiedon saannin oikeuden lisäksi kansalaisella on oikeus järjestää kokouksia tai mielenosoituksia ja osallistua niihin vapaasti.
Jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin. Jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Samoin on turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi. Tarkempia säännöksiä kokoontumisvapauden ja yhdistymisvapauden käyttämisestä annetaan lailla.
Perustuslaki 13 §.
Kokoontumisvapautta rajoittaa kuitenkin ilmoitusvelvollisuus. Julkisella paikalla järjestettävästä mielenosoituksesta tai muusta tilaisuudesta on ilmoitettava poliisiviranomaisille vähintään kuusi tuntia ennen tilaisuuden alkua.
Kansalaiset voivat vapaasti ilman erityistä lupaa perustaa yhdistyksiä, jotka eivät ole lain ja hyvän tavan vastaisia sekä osallistua niiden toimintaan. Yhdistys voi toimia vapaasti yhdistyslain puitteissa. Yhdistys voi halutessaan myös rekisteröityä. Suomi on perinteisesti yhdistystoiminnan luvattu maa, ja yhdistysrekisterissä on tällä hetkellä noin 113 000 rekisteröityä yhdistystä.Oikeus kokouksiin ja mielenosoituksiin
Vuonna 1989 annettu yhdistyslaki määrittelee yhdistyksen aseman, jäsenet, oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet 70 eri lakipykälän avulla. Myös Yhdistyslaki löytyy kokonaisuudessaan Kansalaisen käsikirjasta.
Ensimmäinen pykälä määrittelee raamit yhdistykselle:
Yhdistyksen saa perustaa aatteellisen tarkoituksen yhteistä toteuttamista varten. Tarkoitus ei saa olla lain tai hyvien tapojen vastainen. Yhdistykseen sovelletaan tätä lakia.
Yhdistyslaki 1 §.
Rekisteröitymällä Yhdistysrekisteriin yhdistys voi hankkia oikeuksia ja tehdä sitoumuksia sekä olla asianosaisena tuomioistuimessa tai muun viranomaisen luona. Rekisteröidyn yhdistyksen jäsenet eivät vastaa henkilökohtaisesti yhdistyksen velvoitteista.
Yhdistyksen perustaminen edellyttää perustamisasiakirjaa ja yhdistykselle laadittuja sääntöjä. Perustajaksi riittää yksi 15-vuotias suomalainen luonnollinen henkilö.
Yhdistyksen perustamisesta on tehtävä perustamiskirja, johon on liitettävä yhdistykselle laaditut säännöt. Perustamiskirja on päivättävä ja vähintään kolmen yhdistyksen jäseneksi liittyvän allekirjoitettava. Perustajana olevan luonnollisen henkilön tulee olla 15 vuotta täyttänyt.
Yhdistyslaki 7§.
Yhdistyslaki antaa tarkat ohjeet myös
Katso myös Kansalaisen käsikirjaa korvaavaa palvelua www.suomi.fi/.
Harjoitus: Tutki mielenosoitusta
Kuka lain mukaan voi järjestää mielenosoitus? Mitä mielenosoituksen järjestäminen edellyttää käytännössä?
Katso perustuslaki 13§.
Kirjoita vastauksesi ja palauta se sähköpostilla opettajallesi.
Demokratian kulman valloittaminen edellyttää tiedon lisäksi taitojen hankkimista. Näitä taitoja ovat puhuminen, kirjoittaminen, argumentointi, keskustelu, väittely, kuunteleminen, arviointi ja kyky tehdä päätös. Kyse ei ole mistään vähäisistä taidoista. Niiden opettelu aloitetaan koulussa ensimmäiseltä luokalta. Moni jatkaa näiden taitojen hiomista koko ikänsä. Varmaa on, että vain harjoitus tekee mestarin.
Demokratiataidot edellyttävät yksilön taitojen lisäksi myös ryhmältä kykyä toimia yhdessä. Monin paikoin tämä voi yksittäisestä vaikuttajasta tuntua välillä ahdistavaltakin. Ryhmäkurin ja omien ajatusten välille ei aina löydy yhtäläisyysmerkkiä. Hyvä vaikuttaja pystyy ensin vakuuttamaan oman lähipiirinsä. Sen jälkeen hän kykenee vielä johtamaan oman porukkansa ponnistelemaan yhdessä hyvän asian puolesta.
Demokratia on taitopeliä. Se on usein myös kovaa peliä. Parhaiten kestää se, joka pyrkii toimimaan aidosti yhteisen hyvän, ihmisen ja elämän puolesta.
Harjoitus: Testaa tietosi
Lue kaikki luvut demokratiataidoista.
1. Mitä iloa vaikuttajalle on kokoustekniikan hallinnasta?
2. Luettele aloitteen osat?
3. Mitä tarkoittaa suhteellinen vaalitapa?
4. Miten vaikuttaja voi käyttää internetiä hyödykseen?
Kirjoita vastauksesi koneella ja lähetä opettajallesi.
Uusi perustuslaki takaa kansalaiselle demokraattiset perusoikeudet. Uutta on kahteen ensimmäiseen pykälään sisältyvä yksilön vapauksien ja oikeuksien turvan sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien korostaminen. Vaikuttaminen tietoyhteiskunnassa edellyttää kolmenlaisten taitojen opettelemista: demokratiataidot kuuluvat median ja lobbauksen ohella vaikuttamisen perustaitoihin. Demokratian perustaitoihin puolestaan kuuluu kokouskäyttäytyminen ja -tekniikka sekä aloitteiden tekeminen ja puheiden laatiminen.
Kokoustekniikka ei ole sitä, että osaa istua kokouksessa hiljaa ja vastata, kun kysytään. Kokoukseen osallistujan tulee viedä asioiden käsittelyä aktiivisesti eteenpäin esityslistaa ja yleisesti hyväksyttyjä kokousten pelisääntöjä noudattaen. Kokous ei ole rupattelutuokio, vaan virallinen tilaisuus, jossa tehdään demokraattisia päätöksiä, jotka merkitään pöytäkirjaan.
Jokaisella demokraattisella foorumilla on taustallaan yleinen lainsäädäntö ja yleiset kokoustekniikan perusteet. Niiden lisäksi useimmilla yhdistyksillä (esimerkiksi koulujen oppilaskunnilla) on demokraattisesti hyväksytyt säännöt, jotka viime kädessä määräävät, miten kyseisellä demokratian foorumilla käyttäydytään. Säännöissä kerrotaan milloin aloitteet tulee jättää, miten ponsi eli toimenpide-ehdotus saadaan kirjattua, milloin ja miten demokraattinen elin pitää kutsua koolle ja milloin se on päätösvaltainen.
Normaalien kokousten lisäksi voidaan järjestää erilaisia keskustelukokouksia, joissa ei välttämättä tehdä sitovia päätöksiä. Näissä kokouksissa toimiminen vaatii erilaisia taitoja. Päätösten sijaan niissä saatetaan ideoida toimintaa tai keskittyä pohdiskelemaan jotain tiettyä asiaa tai ongelmaa. Tällaisissa tilaisuuksissa etusijalle nousevat luovat kokouskäytännöt sekä turvallinen ja kannustava ilmapiiri. Keskustelukokouksista ei yleensä pidetä kokouspöytäkirjaa, vaan niistä kirjoitetaan muistio, jota voidaan käyttää tulevan toiminnan tukena.
Hyvin toimivassa yhdistyksessä puheenjohtaja ja hallintoelimet etsivät alati uusia keinoja asioiden käsittelylle. Kunnan hallintoelinten kokoukset ovat päätöskokouksia, mutta kokousten välistä ajankäyttöä on haluttu myös kehittää. Asukaskokoukset ja lisääntyvä internetin käyttö päätöksenteon apuna ovat hyviä esimerkkejä tästä. Tärkeä syy uuden julkisuuslain syntymiselle oli se, että hyvä valmistelu helpottaa päätösten toteuttamista ja estää monet jälkikäteen syntyvät kiistat. Tämän vuoksi päätöksentekoa on haluttu siirtää käräjöinnistä huolellisen valmistelun puolelle.
Helsingin kaupungin verkkopalveluprojekti Ide@listi (1999-2000) listasi nuorille tarkoitetut kokousohjeet seuraavasti:
Eri porukoiden kokouskäytännöt vaihtelevat jonkin verran, mutta jotain perussääntöjä on. Menettelytavat ovat joko lakisääteisiä tai löytyvät ryhmän omista säännöistä. Sääntöjen tunteminen auttaa toimimaan oikein kokoustilanteessa ja huolehtimaan oikeuksistaan kokouksen osallistujana.
Kokouskutsusta saat selville, minkä porukan kokous on kyseessä, onko kyseessä esimerkiksi vuosikokous vai hallituksen kokous, missä ja milloin kokous pidetään, mitä kokouksessa käsitellään, kuka ja koska kokouksen on kutsunut koolle.
Kokoukselle on laadittu esityslista, joka on ehdotus kokouksen työjärjestykseksi. Voit kokouksen kohdassa esityslistan hyväksyminen esittää esityslistaan muutoksia ja lisäyksiä. Kokouksen aikana voit pyytää työjärjestyspuheenvuoron, jolla voit vaikuttaa työskentelyjärjestykseen tai esittää kokoukseen pidettäväksi taukoa.
Kokouksen avaa koollekutsuja tai puheenjohtaja. Sen jälkeen kokous järjestäytyy eli kokoukselle valitaan puheenjohtaja, sihteeri ja pöytäkirjantarkastajat. Varmuuden vuoksi kannattaa valita myös ääntenlaskijat. Valitut toimihenkilöt voivat aloittaa kokouksen johtamisen heti seuraavasta pykälästä.
Seuraavaksi todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus. Puheenjohtaja kertoo, miten sääntöjen mukaan kokous tulee kutsua koolle, miten tällä kertaa on toimittu ja ehdottaa päätösvaltaisuutta. Jos kukaan ei vastusta, kokous on päätösvaltainen. Sitten hyväksytään työjärjestys ja ryhdytään käsittelemään varsinaisia päätösasioita. Esityslistalla on usein kohdat ilmoitusasioille ja muille esille tuleville asioille. Lopuksi puheenjohtaja kiittää osallistujia ja päättää kokouksen.
Päätöspykälissä asia esitellään, siitä avataan keskustelu, keskustelu päätetään, todetaan tehdyt ehdotukset ja se, onko niitä kannatettu. Jos kannatettuja ehdotuksia on vain yksi, todetaan se päätökseksi ja asia loppuun käsitellyksi. Puheenjohtajan tehtävänä on huolehtia, että kaikki halukkaat saavat puheenvuoron pyytämisjärjestyksessä ja että kannatetut vaihtoehdot otetaan käsittelyyn. Puheenjohtaja tekee yhteenvedon esityksistä ennen päätöstä. Jos kannatettuja ehdotuksia on useita, suoritetaan äänestys, jonka menettelytavan puheenjohtaja hyväksyttää kokouksella. ääntenlaskijat laskevat äänet ja ilmoittavat puheenjohtajalle tuloksen. Puheenjohtaja kertoo tuloksen kokoukselle ja ellei kokouksella ole huomautettavaa, äänestyksen tulos tulee lopputulokseksi. Sen jälkeen puheenjohtaja vielä kertaa päätöksen ja päättää asiakohdan käsittelyn.
Puheenvuorot pyydetään nostamalla kättä. Repliikki -puheenvuoro on lyhyt kommentti edelliseen puheenvuoroon ja sen saa heti. Sanomalla ” työjärjestykseen ” saat puheenvuoron ja voit vaikuttaa kokouksen kulkuun esimerkiksi asioiden käsittelyjärjestykseen tai taukoihin tai puheenjohtajan työskentelyyn.
Voit sanoutua irti kokouksen päätöksestä jättämällä siihen heti päätöksen julistamisen jälkeen eriävän mielipiteen perusteltuna ja kirjallisesti, joka merkitään kokouksen pöytäkirjaan. Eriävä mielipide vapauttaa sinut päätöksen aiheuttamasta poliittisesta tai taloudellisesta vastuusta.
Helpotat omaa ja muiden kokousta jos:
Vaalitilanteessa ei ehdotusta tarvitse kannattaa.
Muista, että edellä mainittu väite siitä, että eriävä mielipide vapauttaisi sinut päätöksen aiheuttamasta taloudellisesta vastuusta ei ole aukoton. Jos toiminta on laitonta tai peräti rikollista, kaikki hallituksen jäsenet kantavat vastuun. Myös selvä sääntöjen vastainen toiminta sitoo kaikkia hallituksen jäseniä.
Vaikuttajan tulee osata kirjoittaa aloite muodossa, joka johtaa toimenpiteisiin. Sopiva aloitteen pituus on yksi A4-sivu.
Aloitteessa on neljä osaa: otsikko, perusteluosa, ponsi ja allekirjoitus.
Otsikon tulee kertoa tiivistetysti, mistä aloitteessa on kyse.
Perusteluosa on aloitteen tärkein osa. Se kannattaa laatia huolellisesti, koska asian lopputulos riippuu usein siitä, miten hyvin aloite on perusteltu. Perusteluosalla tulee olla tietty rakenne. KOFF, joka on lyhenne sanoista konteksti, faktat ja funktio, on hyvä rakenne. Kontekstilla tarkoitetaan asiayhteyttä, johon aloite kuuluu. Sen jälkeen kerrotaan, mitkä ovat aloitteen tekoon vaikuttaneet faktat, joilla aloitetta perustellaan. Aloitteen funktio on sen merkitys eli aloitteen toteutumisen seuraukset.
Ponsi eli toimenpide-ehdotus kirjataan perusteluosan jälkeen selkeästi näkyviin. Ponnen sisältö ei saa tuoda esiin mitään uutta asiaa perusteluosassa esitetyn lisäksi.
Allekirjoitusta ei pidä unohtaa. Aloitteella on hyvä olla monta allekirjoittajaa, ja kannattaa miettiä kenet pyytää allekirjoittajaksi. Aloitteen painoarvoa lisää se, että useampi nuori tai muu vaikuttaja on allekirjoittanut sen.
Espoon nuorisovaltuustolla on aloiteoikeus suoraan Espoon kaupunginhallitukselle. Nuorisovaltuusto on käyttänyt tätä oikeutta useita kertoja, ja sen tekemät aloitteet ovat myös johtaneet toimenpiteisiin. Aloitteet ovat nähtävissä nuorisovaltuuston sivuilla www.epoo.fi/nuva. Verkon kautta voi välittää myös ideoita nuorisovaltuustolle, joiden perusteella voidaan tehdä aloitteita.
Espoon nuorisovaltuuston toiminta on tuonut muutoksia kaupungin toimintatapoihin. Monet aloitteista ovat johtaneet erilaisiin toimenpiteisiin ja parantaneet pysyvästi nuorten elinoloja Espoossa.
Harjoitus: Aloitteen laatiminen
Laaditaan ryhmässä aloite, joka liittyy oman kouluympäristön kehittämiseen.
Jotkut aloitteista voidaan julkaista koulun lehdessä. Jotkut aloitteet voidaan toimittaa oppilaskunnan kautta opettajainkokoukseen tai koulun hallitukselle.
Jaetaan oppilaat kolmen hengen ryhmiin.
Jokainen ryhmä listaa kaksi omaa kouluympäristöä koskevaa parannusehdotusta sekä kaksi oman kaupungin tai kunnan elinympäristöä koskevaa ehdotusta.
Jokainen ryhmä kirjaa ideoidensa otsikot piirtoheitinkalvolle tai taululle.
Ryhmät valitsevat yhden koulua ja yhden kaupunkia tai kuntaa koskevan aloiteidean.
Ryhmät valitsevat aloitteen otsikon, ja kirjaavat aloitteelle argumentit ja laativat toimenpide-ehdotuksen. Apuna oppilaat käyttävät Vaikuttamistaitojen oppimateriaalia.
Tulokset käydään ryhmittäin läpi. Jokainen ryhmä esittelee lyhyesti omat aloitteensa. Aloitteet kerätään ja toimitetaan koulun oppilaskunnalle sekä kunnan nuorisovaltuustolle, jos kunnassa on sellainen.
Työskentely voidaan toteuttaa kahdessa tai neljässä tunnissa.
Winston Churchillia pyydettiin erääseen tilaisuuteen puhumaan.
“Paljonko minulla on aikaa?”, hän kysyi.
“Kuinka niin?”, kysyjä ihmetteli.
“Jos tarvitsette kolmen minuutin puheen tulen kuukauden päästä, jos saan puhua seitsemän minuuttia, tulen kahden viikon päästä; jos saan puhua tunnin, voin lähteä vaikka heti.”
Puhetaidon kannalta ei siis ole tärkeää se että osaa puhua mistä tahansa ja paljon, vaan se, että osaa kiteyttää sanottavansa lyhyeen ja ymmärrettävään muotoon. Suuret vaikuttajat ovat yleensä olleet myös hyviä puhujia. Heitä on yhdistänyt rohkeus ajatella omilla aivoillaan ja rohkeus puhua omaperäisesti ja jopa poikkeavasti. Hyvän puheen ensimmäinen edellytys on, että kuulija ymmärtää, mitä puhuja sanoo.
Jeesus Nasaretilainen lienee ollut eräs historian parhaista puhujista. Hänen ajatuksensa on pystytty tallentamaan kirjallisessa muodossa Raamattuun juuri sen takia, että ihmiset ymmärsivät hänen puheensa suunnilleen samalla tavalla. Hänen käyttämiensä vertauskuvien maailma liittyi suoraan aikalaisten arkipäivään. Vertaukset hyvästä paimenesta, tuhlaajapojasta, maahan kaivetuista rahoista, rikkaasta ja köyhästä, kamelista ja neulansilmästä, isästä ja kahdesta pojasta, taivaan linnuista ja kedon kukista olivat konkreettisia ja elämänläheisiä, ja jokainen tuon ajan kuulija ymmärsi vertausten ajatuksen ja sanoman.
Jotta puhe vaikuttaisi kuulijoihin, se edellyttää heidän maailmansa tuntemista, hyviä ja valaisevia tosiasioita sekä selkeää päämäärää. Jos tällainen puhe rikastetaan sopivin kuvin ja vertauksin, ja siihen lisätään sopivasti huumoria, niin lopputulos on vastustamaton. Puheen yhteydessä täytyy muistaa aina myös esitystapa ja puhujan nonverbaalinen viestintä, joka voi parantaa tai heikentää puheen vaikutusta. Ensiksi - toiseksi - kolmanneksi
Toinen, yksinkertaisempi rakenne on saksalaisten erstens - zweitens - drittens -malli. Puheeseen valitaan kolme asiaa tai ydinkohtaa ja esitetään ne peräjälkeen kaavalla: ensiksi… toiseksi… kolmanneksi… Tärkein asia kannattaa yleensä jättää viimeiseksi, toiseksi tärkein sijoitetaan alkuun ja kolmanneksi tärkein keskelle.
Jos puhe on intiimi ja henkilökohtainen, puhuja voi ilmaista omakohtaisesti eli yksikön ensimmäisessä persoonassa, miten hän asian tiedostaa:
Puhe voidaan hahmotella myös yksinkertaisesti seuraavasti:
Kaikki edellä mainitut rakenteet toimivat paitsi etukäteen kirjoitetussa puheessa, myös valmistelemattomassa ex tempore -puheessa. Yhtäkkiä tulevia puhetilanteita varten kannattaa opetella jokin rakennetaktiikka hyvin. Taitojen kehittyessä myös spontaaniudelle voi jättää tilaa. Omakohtainen, oman tietoisuutensa ja omat ajatuksensa ystävällisesti ja kohteliaasti ilmaiseva puhuja jättää kuulijoille myönteisen kuvan itsestään ja nousee tavanomaisen puhujan yläpuolelle.
Winston Churchill esitti oman arvionsa puheen kestosta: mitä lyhyempi puhe, sitä enemmän valmisteluun kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa. Tasan kolmen minuutin puheen pitäminen vaatii aikaa ja paljon työtä - varsinkin jos aikoo todella sanoa jotain. Tiivistäminen edellyttää aina työtä. 1970-luvulla Tampereen klassillisen lyseon rehtori, kirjailija Eino Arohonka, muistutti nuoria puhetaidon oppilaitaan: Ellei mies saa seitsemässä minuutissa sanottua sanottavaansa, niin ei hänellä mitään sanottavaa olekaan! Lyhyesti ja palavasti!
Hyvän puheen optimikestoksi sopii seitsemän minuuttia. Jos kotona harjoittelee etukäteen puheen kestoa ja saa puheen pituudeksi tasan seitsemän minuuttia, niin kannattaa muistaa, että oikeassa puhetilanteessa puhe nopeutuu lähes poikkeuksetta ja puhe kestää noin minuutin vähemmän.
Kolmen minuutinkin puhe saattaa sisältää yllättävän paljon asiaa. Kolme minuuttia sopii hyvin esimerkiksi iloisen onnittelupuheen tai hauskan tilaisuuden puheen pituudeksi. Harva jaksaa kuunnella juuri missään yli 15 minuutin puhetta; kansanedustajien eduskunnan täysistuntopuheenvuorojen pituudeksi on yritetty sopia juuri tuo 15 minuuttia. Tosin eduskunnan keskustellessa Suomen liittymisestä Euroopan Unioniin muutamat kansanedustajat viivyttivät tietoisesti asian käsittelyä pitämällä ylipitkiä puheita.
Virallisten kokousten, kuten esimerkiksi puoluekokousten, puheiden kesto on toista luokkaa. Kuuban kommunistisen puolueen puoluekokouksessa lokakuussa 1997 Fidel Castron puhe kesti yli kuusi tuntia.
Puhujan persoona vaikuttaa puheen sisältöön ja vastaanotettavuuteen paljon. älä unohda sen vuoksi pistää itseäsi likoon, heittää peliin intohimoasi, unelmiasi, tunteidesi koko kaarta. Anna palaa ja muista: vain harjoittelu tekee mestarin.
Aristoteleen Retoriikka on oppikirja niille, jotka haluavat kehittyä hyviksi puhujiksi. Aristoteles käsittelee kirjassaan kolmea puhetaidon päälajia: poliittista puhetta, oikeuspuhetta ja juhlapuhetta. Puhetyypit eroavat toisistaan asian, kohderyhmän ja käsiteltävän asian ajankohdan mukaan.
Poliittisen puhujan pääteesi on suositus tehdä jotakin tai jättää jotakin tekemättä. Klassisen näkemyksen mukaan puheessa pitää olla vain yksi pääteesi, johon kaikki puheessa esitetyt muut asiat liittyvät.
Hyvä puhe vakuuttaa kolmen keinon avulla. Ensimmäinen keino, joka puhujan on hallittava, on logos eli asia-argumentti teesin puolesta. Poliittisen keskustelun ja väittelyn perustana on esittää argumentteja jollekin väitteelle, johon kuulijan halutaan uskovan.
Toiseksi vaikuttajan tulee tiedostaa ethos eli puhujan uskottavuus ja vakuuttavuus. Vaikuttajan uskottavuutta lisää asiantuntemus, hyvä moraali, hyvä arvostelukyky ja hyvä tahto yleisöä kohtaan.
Kolmanneksi vaikuttajan tulee osata pathos eli kuulijoiden tunteisiin vetoaminen. Esimerkkejä vastakkaisista tunteista ovat viha ja rauhallisuus, rakkaus ja välinpitämättömyys, pelko ja luottamus, lempeys ja kovuus, sääli ja suuttumus tai kateus.
Aristoteleen mukaan poliittinen puhe on aina kehotuspuhe eli kuulijoita kehotetaan tekemään jotain tai luopumaan jostain. Puhetta pitää Aristoteleen mukaan perustella käytännöllisellä argumentaatiolla, eikä vedota jumalaan, normeihin tai teknisiin seikkoihin. Käytännöllinen argumentaatio nojaa siihen hyvään, jota suositeltu kehotus tuottaa yhteisön jäsenille, teon tekijöille tai heidän ystävilleen.
Harjoitus: Artikulaatio
tam tam tara tam
rim ram rima ram
nuuku nuuku nuh
laske lepoon leivo
syö suukko suuri
märkä märkä mäkäpää
vilu valu vilu nää
poks peks pokopoks
kömmin kummun kummaa
höllyn hullun hyllää
emmin ymmin ämmin
resupekka raiski
rätti rämä räsy
kölli kylli källi
niiku nääky nööky
siskos sussun sössö
iiran ääri ööre
limpun lampun lempun
hullun mummon mämmi
Toisin kuin nykykouluissa, klassillisessa koulutuksessa puhetaito ja kyky argumentoida olivat aivan olennaisia. Nämä taidot loivat perustan väittelylle, jota harrastetaan laajasti vieläkin Ranskassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa, mutta vähäisessä määrin Suomessa. Kuitenkin keskustelu ja poliittinen puhetaito edellyttävät argumentaation (=perustelun) hallitsemista.
Yksinkertaisimmillaan puhutaan vain asia-argumenteista, joilla voidaan perustella omaa väittämää tai purkaa vastustajan esittämiä väitteitä. Pelin henkeen kuuluu silloin vastata argumenttiin toisella argumentilla. Demokratiaan kuuluu, että päättäjät valitsevat parhaan argumentin päätöksensä tueksi. Useimmiten asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Päätettävän asian tueksi joudutaan esittämään monenlaisia ja monimutkaisia perusteluita. Varsinaiset asia-argumentit saattavat jopa jäädä taustalle, kun päätöksen sisältö menee henkilökohtaiselle tasolle tai kun päätöksen taakse linnoittautuu jokin merkittävä poliittinen ryhmä tai edustustaho. Logos - asiaa , ethos - uskottavuutta ja pathos- tunteita
Kaikesta huolimatta myös nykypolitiikassa on syytä tuntea Aristoteleen kirjassaan Retoriikka esittelemät kolme keinoa vaikuttaa puhumalla yleisöönsä. Kaikkia niitä voidaan käyttää puheissa tai väittelyissä, kun halutaan vaikuttaa vastapuoleen tai yleisöön.
Ensinnäkin vaikuttajan tulee hallita logos eli asia-argumentit. Poliittisen keskustelun ja väittelyn perustana on esittää argumentteja jollekin väitteelle, johon kuulijoiden halutaan uskovan. Toiseksi vaikuttajan tulee tiedostaa ethos eli puhujan oma uskottavuus. Vaikuttajan uskottavuutta lisää asiantuntemus, hyvä moraali, hyvä arvostelukyky ja hyvä tahto yleisöä kohtaan. Kolmanneksi vaikuttajan tulee osata pathos eli kuulijoiden tunteisiin vetoaminen. Esimerkkejä vastakkaisista tunteista ovat mm. viha - rauhallisuus; rakkaus -välinpitämättömyys; pelko - luottamus; lempeys - kovuus; sääli - suuttumus tai kateus.
Kaikkia näitä keinoja voidaan käyttää puheissa tai väittelyissä, kun halutaan vaikuttaa vastapuoleen tai yleisöön. Kuulijan, keskustelijan ja väittelijän on lisäksi hyödyllistä oppia tarkkailemaan, miten vastapuolen argumentaatioon vaikutetaan tai pyritään vaikuttamaan. Vaihtoehtoja on Aristoteleen mukaan useita:
Aristoteleen vastakkainasettelut
Logos logosta vastaan:
Asia-argumentin esittäjä voidaan voittaa tai kumota tavallisimmin vielä paremmalla toisella asia-argumentilla. Vaikutus perustuu siihen, että ihmiset luonnostaan pitävät asioita eri arvoisina: toinen argumentti on parempi, toinen huonompi. Argumenteilla kilpailtaessa uskotaan siihen, että paras argumentti voittaa.
Ethos logosta vastaan:
Asia-argumentti voidaan tehdä tyhjäksi osoittamalla puhujan olevan ylivertainen asiantuntija, moraalisesti korkeatasoinen, arvostelukykyinen tai yleisöön hyväntahtoisesti suhtautuva, jolloin vastapuolen argumentaatio ei enää tunnu niin uskottavalta. Tämänkaltaista asetta saatetaan käyttää liiankin helposti yhteisöissä, joissa on iältään, oppineisuudeltaan tai muuten eri arvoisia jäseniä.
Pathos logosta vastaan:
Taitava vaikuttaja voi vedota kuulijakuntansa tunteisiin tavalla, joka heikentää vastapuolen argumentaation tehoa.
Logos ethosta vastaan:
Mikäli vastapuoli on korostanut omaa erinomaista ethostaan, se voidaan torjua kumoamalla rationaalisesti vastapuolen uskottavuutta.
Ethos ethosta vastaan:
Vastapuolen ethos voidaan torjua myös esittämällä oma uskottavuus tavalla, joka jättää vastapuolen erinomaisuuden varjoonsa. Esimerkiksi vastapuolen sortuessa pilkallisuuteen, voi itse esiintyä tyynen asiallisesti.
Pathos ethosta vastaan:
Vastapuolen erinomaisuus voidaan torjua voimakkaalla, yleisön tunteita kuohuttavalla kertomuksella. Kertomuksen ei tarvitse edes liittyä käsiteltävään asiaan.
Logos pathosta vastaan:
Vaikuttaja voi esittää kylmän asiallisia argumentteja vastapuolen herättämiä “perusteettomia” tunteita vastaan.
Ethos pathosta vastaan:
Vaikuttaja esittää oman uskottavuutensa ja moraalisen hyvyytensä tavalla, joka jättää vastapuolen herättämän tunnekuohun omaan arvoonsa.
Pathos pathosta vastaan:
Vaikuttaja vetoaa vastapuolen herättämään tunteeseen ja kääntää sen itselleen edulliseksi.
Lisätietoa löydät seuraavista
Aristoteles, Teokset. Osa 9. retoriikka.
Gaudeamus, helsinki 1997.
Marja-Liisa Kakkuri-Knuutila, Väittely ja riita. Rakenne ja strategioita.
Työpapereita F-305.
Helsingin kauppakorkeakoulu, Helsinki 1992.
Marja-Liisa Kakkuri-Knuutila, Argumentti ja kritiikki. Lukemisen, Keskustelun ja vakuuttamisen taidot.
Gaudeamus, helsinki 1998.
On tärkeä tiedostaa, että poliittisessa sanailussa tai väittelyssä voidaan käyttää sekä reiluja että epäilyttäviä keinoja. Hyvä vaikuttaja pyrkii käyttämään moraalisesti kestäviä argumentteja. Argumentin tavoitteena on tehdä johtopäätös uskottavaksi. Johtopäätösten ja sen perusteluiden välistä siltaa voidaan rakentaa monella tavalla. Esimerkiksi edellä esitetyistä tavoista toiset edustavat lähinnä taktikointia, toiset taas moraalisesti ja eettisesti kestävämpiä vaihtoehtoja.
Usein poliittisessa vaikuttamisessa ja väittelyssä ratkaisee lopulta kokonaisuus, ei niinkään rationaalisesti kestävin ja paras asia-argumentti. Tämän vuoksi vaikuttaminen lähestyy joskus enemmän taidetta kuin vain älyllistä ja johdonmukaista toimintaa. Tosiseikkoihin perustuvien asia-argumenttien käyttäminen toiminnan tai tavoitteiden perustelussa on taito, jota kannattaa opetella. Päätöksenteon siirtyessä tulevaisuudessa suurelta osin tietoverkkoihin, rationaaliset asia-argumentit painottuvat yhteisten asioiden hoidossa aiempaa enemmän.
Harjoitus: Väittelyfoorum
Väittelyfoorum on vanha pedagoginen keino opetella väittelyä, asioiden argumentaatiota, toisen argumenttien kuuntelua ja kumoamista sekä asian viemistä keskustelemalla eteenpäin. Väittelyfoorum voidaan järjestää yksinkertaisena jakamalla ryhmä kolmeen osaan: * Väitteen puolustajat (3-5 opiskelijaa) * Vastustajat (3-5 opiskelijaa) vastustavat samaa väitettä, ajatusta tai ideologiaa * Loput ryhmästä tarkkailevat keskustelijoita ja tekevät muistiinpanoja Pistelaskussa voidaan käyttää yhtenä kriteerinä esitettyjä faktisia argumentteja (piste/ argumentti). Toinen kriteeri on kumotut argumentit. Kolmantena kriteerinä käytetään nonverbaalista viestintää (äänen kimeys, hermoilu, käsien hikoilu, änkyttäminen, hymy, suun mutristus). Väittely voidaan järjestää myös ns. Oxford-väittelynä, jossa väittelijät ovat huoneen eri puolilla ja kuulijat osoittavat kantansa väittelijöiden tasosta siirtymällä aina siihen reunaan, jossa on esitetty parhaat argumentit.
Lähteet ja lisätietoa argumentaatiotaidoista
Aristoteles, Teokset. Osa 9. Retoriikka.
Gaudeamus, Helsinki 1997.
Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttila, Puhetaito. Mitä mestaripuhujan tulee tietää.
Helsingin kauppakorkeakoulun julkaisuja D-140. Helsinki 1991.
Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttila, Väittely ja riita. Rakenne ja strategioita. Työpapereita F-305.
Helsingin kauppakorkeakoulu, Helsinki 1992.
Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttila, Argumentti ja kritiikki. Lukemisen, keskustelun ja vakuuttamisen taidot. Gaudeamus, Helsinki 1998.
Viime vuosina Suomessa on syntynyt erilaisia pieniä ajatushautomoita - think tank. Ilmiö on peräisin Yhdysvalloista missä niitä lienee noin 1500 ja Euroopassakin jo 600 kappaletta. Ajatushautomot ovat tyypillisesti muutaman hengen organisaatioita, jotka tuottavat raportteja usein julkissektorin toimijoille. Valtioneuvosto tuki ensimmäistä kertaa tämän kaltaisia organisaatioita 2006 budjetistaan.
Ajatushautomot voivat tuottaa arvokasta tietoa ja raskaan sarjan argumentaatiota julkiseen päätöksentekoon.
Esimerkki ajatushautomosta http://demos.fi.
Jorma Turusen selvitys think tankeista Euroopassa ja soveltuvuudesta Suomeen
Vaikuttajan taidoista olennaisimpia on hänen kykynsä olla aidossa vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Ilman tätä taitoa kohtaaminen jää tylyksi, ja vaikuttajasta jää ulkokohtainen ja kylmä mielikuva. Vaikuttajan ei silti tarvitse pyrkiä miellyttämään jokaista. Vuorovaikutuksessa ei ole kysymys viihdyttämisestä, vaan kohtaamisesta.
Neljätoistavuotias espoolainen valmistautui tärkeään jalkapallo-otteluun. Paikalla oli runsaasti arvokasta alan väkeä, sillä peli liittyi palloliiton ja kirkon yhteiseen vihreän kortin FairPlay-kampanjaan. Ennen pelin alkua vanha arkkipiispa kätteli pelaajat. Pelin jälkeen eräs palloliiton johtaja jakoi palkinnot ja kätteli myös pelaajat. Palkinnonjakaja kulki kiireisesti ohi, eikä huomannut minua. Mutta oli hienoa kätellä ennen peliä sitä vanhaa miestä. Hän tervehti ja katsoi silmiin, totesi 14-vuotias Espoon Hongan futari.
Kohtaaminen ei liity ainoastaan tapaan puhua tai keskustella, vaan siinä on kyse kyvystä olla läsnä. Vaikuttajan tulee uskaltaa ja osata katsoa ihmistä silmiin. Myös käden puristusta kannattaa harjoitella. Voimakas kädenpuristus antaa vaikutelman voimakkaasta ja rehdistä ihmisestä.
Vuorovaikutustaidoista tärkeimpiä on kyky ilmaista itsensä selkeästi, puhua täsmällisesti. Ajatukset, tunteet, havainnot, pyrkimykset ja aiottu toiminta on osattava esittää niin, että kuulija ymmärtää vaikuttajan tarkoituksen. Kommunikaatioteorioissa puhutaan “tietoisuuden kehästä”: ihminen kykenee ilmaisemaan oman tietoisuutensa siten että vastaanottaja ymmärtää asian ainakin ytimeltään samalla tavalla.
Viestinnän tutkijat, kuten Osmo A. Wiio, toistavat usein perusväitettä siitä, että viesti ymmärretään useimmiten väärin. Kun lähettäjä puhuu ympyränmuotoisesta asiasta, vastaanottaja saattaa tulkita asian päärynän tai peräti neliön muotoiseksi - varmaa on ainoastaan se, että viesti ymmärretään väärin.
Mitä paremmin vaikuttaja tuntee oman tietoisuutensa ja mitä paremmin hän osaa pukea sen sanoiksi, sitä paremmin vastaanottaja ymmärtää vaikuttajan lähettämän viestin. Vuorovaikutus edellyttää myös palautemahdollisuutta Kuvaus ihmisen tietoisuuden kehästäeli sitä, että viestin vastaanottaja voi kysyä tai tarkentaa kuulemaansa.
Ihmisen tietoisuuden kehää on kuvattu kukan viidellä terälehdellä, jotka parhaimmillaan ovat saman kokoisia. On myös mahdollista, että ihminen toimii vain muutaman tietoisuuden kehän lohkon avulla.
Tietoisuuden viisi lohkoa
1. havainnot
2. tunteet
3. ajatukset
4. pyrkimykset
5. teot
Ihminen, joka tiedostaa itsensä hyvin ja osaa pukea eri osa-alueensa sanoiksi, on yleensä kiinnostunut myös toisen ihmisen tietoisuudesta, hänen havainnoistaan, ajatuksistaan, tunteistaan, pyrkimyksistään ja teoistaan. Hänellä on hyvät edellytykset kehittyä taitavaksi keskustelijaksi ja olla siten aktiivisesti vuorovaikutuksessa toisten kanssa.
Vuorovaikutukseen kuuluu myös kyky käydä tarpeen tullen eritasoista keskustelua. Joskus on tarpeellista osata small talkia: keskustelua säästä, ympäripyöreistä kuulumisista, päivän kevyistä uutisista, vaihtaa muutama sana vain kohteliaisuuden vuoksi. Lisäksi tarvitaan kykyä keskustella tunnetason asioista. Kuitenkin vaikuttajalle useimmiten riittää asiatason keskustelu.
Lähde:
Joe Miller - Elam Nunnally, Puhutaan. Se auttaa -pariviestinnän opas.
WSOY. 1980.
Lisätietoa vuorovaikutustaidoista
Sherod Miller et al., Suhdetaitoja elämän kumppaneille, jotka haluavat päästä irti vanhasta ja oppia jotain parempaa. Suom. Ari Muttonen. Alkuteos Talking and listening together. Resurssi, Naantali 1995.
Ullamaija Kivikuru et al., Osmo A. Wiio kuusi vuosikymmentä viestinnän valtateillä. Yliopistopaino, Helsinki 1988.
Heikki Luostarinen - Ullamaija Kivikuru - Merja Ukkola (toim.), Sopulisilppuri. Mediakritiikin näkökulmia. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus, Lahti 1996.
Jukka-Pekka Puro, Johdatus puheviestinnän teorioihin. Gaudeamus, Helsinki 1996.
Tapio Varis, Tiedon ajan media. Mediavalmiudet ja viestintätaidot uusiutuvassa viestintäkulttuurissa. Yliopistopaino, Helsinki 1995.
Osmo A. Wiio, Johdatus viestintään. 6. uudistettu laitos. Weilin+Göös, Espoo 1994.
Osmo A. Wiio, Viestinnän tietotekniikkaa ja esitysviestintää. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus, Lahti 2000.
Leif Aberg, Viestinnän strategiat. Infoviestintä, Helsinki 1997.
Leif Aberg, Viestintä - tuloksen tekijä. 6. p. Tietopaketti, Helsinki 1996.
Verkkoviestinnässä puhutaan interaktiivisuudesta eli siitä, että vaikuttaja voi olla suoraan vuorovaikutuksessa vastaanottajan kanssa. Verkossa vuorovaikutus voi olla reaaliaikaista tai tapahtua viiveellä. Vuorovaikutusta ja keskustelutaitoja voi harjoitella tietoverkkojen lukemattomilla keskustelupalstoilla. Verkkokeskustelu etenee hieman toisin kuin suora kasvotusten käyty keskustelu.
Verkossa oppii keskustelutaitoja myös lukemalla kiinnostavia keskusteluja tai väittelyjä. Verkon reaaliaikaiset keskustelupalstat eli chatit ovat monien mielestä parhaita verkkokeskustelupaikkoja. Internetin keskustelupalstoista elävimpiä ovat tiettyjen aiheiden, harrastusten tai kiinnostuksen kohteiden ympärille keskittyneet keskustelufoorumit.
Miten verkkokeskustelu oikeastaan eroaa tavallisesta keskustelusta?
Mitkä ovat sen hyvät ja huonot puolet tavalliseen keskusteluun verrattuna?
Keskustelua verkossa
Useimmilla verkkosivuilla on oma keskustelupalstassa. Näistä voit aloittaa:
www.soneraplaza.fi
www.mtv3.fi
Elokuvista puhutaan kiihkeästi Kinopalatsissa www.kinopalatsi.fi.
Suomen suosituimmat keskustelupalstat listaa http://keskustelu.suomi24.fi/suosikit.shtml.
Tietoyhteiskunnassa vaikuttamista voi tapahtua monella tasolla. Oman koulun tai työpaikan ohella oma asuinpaikka ja kunta tai kaupunki tarjoavat yhteisten asioiden hoitajille paljon työtä. Tämän lisäksi vaikuttamaan voi pyrkiä myös valtakunnallisella, Euroopan laajuiselle sekä globaalilla tasolla. Monet järjestöt tarjoavat aktiivisen kanavan kansainväliseen vaikuttamiseen.
Helpointa vaikuttaminen on lähitasolla eli kotipaikkakunnalla. Kunnan tai kaupungin toimielimet sekä virka- ja luottamushenkilöt kaipaavat ja vastaanottavat mielellään kuntalaisten palautteita ja myös aloitteita kotiseudun asioiden edistämiseksi. Aina kannattaa yrittää.
Kuntalain mukaan kunnan tai kaupungin asioista päättävät valtuusto, sen alaiset lautakunnat, hallitus ja kunnan virkamiehet.
Kunnan valtuusto valitaan neljän vuoden välein kunnallisvaaleissa. Valtuusto asettaa lautakunnat, valitsee hallituksen ja johtavat virkamiehet. Lautakuntien jäseneksi voi päästä vaikka ei olisi menestynyt vaaleissa. Lautakuntien jäsenyys edellyttää käytännössä jonkin puolueen jäsenyyttä.
Kuntaliitto on erikoistunut jakamaan tietoa ja palvelumaan kuntia. Lähes kaikista Suomen 444 kunnasta tai kaupungista saa lisätietoa verkossa. Myös kunnan luottamusmiehet ja yhteisten asiden hoidosta kiinnostuneet kansalaiset saavat apua vaikuttamiseen kuntaliiton erikoisverkkopalvelusta.
Kuntaliiton sivuilla on julkaistu myös kuntalaisen oma vaikuttamisopas Vallakas. Sieltä saa runsaasti tietoa kunnallisesta vaikuttamisesta ja vaikuttamisen mahdollisuuksista.
Mitkä ovat kuntalaisen vaikuttamisen väylät Vallakas -oppaan perusteella?
Miten hyvin oman kuntasi sivut antavat tietoa ja avaavat päätöksentekoa kuntalaisille?
Oletko koskaan ajatellut, että äänestämisen ohella voisit itse asettautua ehdokkaaksi esimerkiksi kunnallisvaaleissa?
Puolueet kaipaavat jatkuvasti uusia nuoria jäseniä. Myös sitoutumattomien listat ovat viime vuosina menestyneet paikallisissa vaaleissa.
Ota asioista selvää ja pohdi omaa ehdokkuuttasi. Varmaa on, että joku aina valitaan ja jotkut aina hoitavat yhteisiä asioita. Ellet sinä vastaa yhteisistä asioista, niin joku tekee sen kuitenkin - ja mahdollisesti sinua huonommin.
Eduskuntavaaleissa voi asettua ehdokkaaksi 18 vuotta täyttänyt Suomen kansalainen, joka on asetettu ehdokkaaksi puolueen jäsenäänestyksessä tai valitsijayhdistyksen nimeämänä. Myös kunnallisvaaleissa puolueet tai valitsijayhdistykset voivat asettaa ehdokkaita.
Ehdokkaaksi asettuminen kysyy rohkeutta ja voimaa. Espoon nuorisovaltuustoon valittiin kaudeksi 1999-2001 Kauklahden lukion oppilas Panu Karhunen.
Panu kertoo, miten hänestä tuli nuorisovaltuuston ehdokas:
“Rupesin toden teolla ajattelemaan ehdokkaaksi ryhtymistä jo ensimmäisten vaalien jälkeen. Olen aina halunnut sanoa mielipiteeni itseäni ja lähipiiriäni koskevissa asioissa. Nyt tuli oivallinen tilaisuus saada vaikuttaa myös muitakin nuoria koskevissa jutuissa. En ole kuitenkaan ollut koskaan kiinnostunut arkipäiväisestä paperipolitiikasta ja mielestäni NuVa tarjoaa hyvän, enemmän toiminnallisen vaihtoehdon muuten kuivahkolle päätöksenteolle.”
Vaalityöstään Panu kertoo näin:
“Vaalityöni sujui leppoisasti ja huumorin siivittämänä. En ottanut vaalityötä liian raskaasti, enkä ottanut turhia paineita mahdollisesta heikosta menestyksestä. Uskoin ja luotin siihen, että kaverini jaksavat kantaa äänestyslipukkeen postiin. Olen enemmän kuin tyytyväinen lopputuloksesta. Sain vaaleissa 89 ääntä, kun odotin ehkä noin viittäkymmentä. Sen sijaan äänestysprosentti oli liian alhainen, johtuen ehkä vääränlaisesta äänestystavasta.”
Jokainen, joka äänestää, jakaa osan kansalle kuuluvasta vallasta. Suomessa äänioikeus kuuluu jokaiselle 18 vuotta täyttäneelle. Nuorisovaltuuston vaaleissa äänioikeutettuja ovat yleensä 13-20-vuotiaat. Kirkon vaaleissa äänestysoikeuden saa 15-vuotiaana. Erilaisissa yhdistyksissä äänestysoikeus on yleensä sidottu yhdistyksen jäsenyyteen, joka määritellään yhdistyksen säännöissä.
äänioikeuden kehitys on historian aikana ollut monimuotoista. Antiikin Ateenassa äänioikeutettuja olivat ainoastaan vapaat miehet. He kokoontuivat agoralle eli kaupungin torille käsittelemään kaupunkivaltion yhteisiä asioita. Keskiajalla tämänkaltainen vallankäyttöön kuuluva oikeus koski ainoastaan ylempiä säätyjä eli papistoa ja aatelistoa. Päätökset feodaalijärjestelmässä tekivät käytännössä maallisen vallan tai kirkon johtajat.
Ruotsi-Suomessa säätyvaltiopäiville kokoontuivat 1500-luvulta lähtien aateliston ja papiston lisäksi myös porvaristo ja talonpojat. Myös porvaristo sai vähitellen aseman yhteisillä valtiopäivillä. 1700-luvulla säätyvaltiopäivien asema korostui, kun itsevaltius romahti Kaarle XII:n kuolemaan ja tappioon suuressa Pohjan sodassa. Suomessa säätyvaltiopäiviä jatkettiin aina vuoden 1906 eduskuntauudistukseen asti. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus tuli Suomessa voimaan 1906. Samalla naiset saivat äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden.
Valtiollisissa vaaleissa äänensä toiselle antava jakaa samalla pois palasen valtaa, joka perustuslain mukaan kuuluu kansalle. Suora, tarvittaessa kaksivaiheinen, kansanvaali otettiin käyttöön presidentinvaalissa vuonna 1994.
Edustuksellinen demokratia on vakiinnuttanut paikkansa Suomessa. Tietoverkkojen myötä tämä lähinnä maatalouskulttuuriin perustuva järjestelmä on saamassa rinnalleen uudenlaisia vaikutusmahdollisuuksia. Verkkodemokratian muodot synnyttävät jatkuvasti uusia toimintatapoja.
Vuoden 1999 lopulla presidentinvaaleissa ehdokkaana ollut vihreiden europarlamenttiedustaja Heidi Hautala ehdotti, että Helsingissä pitäisi järjestää tärkeimmissä asioissa suoria kansalaisten äänestyksiä, joille annettaisiin päätösvaltaa tärkeiksi katsotuissa asioissa. Myös entinen eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen on useissa yhteyksissä todennut verkkodemokratian kokeilujen arvokkuuden.
Uusmediatutkija Taneli Hölttä on kertonut mahdollisuuksista järjestää äänestyksiä uuden teknologian avulla toisin kuin aikaisemmin. Nykyisin suhteellisen vaalitavan ja vaaliliittojen vuoksi äänestäjä ei voi tietää kenelle hänen äänensä lopulta menee, eikä edes varmasti sitä, mille puolueelle ääni menee. Tulevaisuudessa voimme halutessamme äänestää tavalla, joka varmistaa, että äänemme menee juuri haluamallemme ehdokkaalle. Ellei sille ensimmäiselle toivotulle, niin ehkä toiselle, kolmannelle tai neljännelle.
Verkkodemokratiasta saa lisätietoja osoitteesta www.valtikka.fi. Sieltä löytyvät linkit tärkeimpiin kotimaisiin ja ulkomaisiin verkkodemokratian sovellutuksiin.
Suhteellisen vaalitavan laskentaperuste on määritelty yleisessä yhdistyslaissa.
Suhteellinen vaali voidaan säännöissä määrätä toimitettavaksi:
Ehdokaslistoja käyttäen, mutta siten, että kukin ääni annetaan jollekin ehdokaslistassa olevalle ehdokkaalle, jolloin kullakin ehdokaslistalla ääniä eniten saanut saa vertausluvukseen ehdokaslistan saaman koko äänimäärän, toisena oleva puolet äänimäärästä, kolmantena oleva yhden kolmasosan äänimäärästä ja niin edelleen ja valituiksi tulevat määräytyvät ehdokkaiden vertauslukujen mukaisessa järjestyksessä. Suhteellinen vaali toimitetaan suljetuin lipuin. Tasatulos vaalissa ratkaistaan arvalla.
Yhdistyslaki 29§
Suhteellinen vaalitapa perustuu ehdokkaiden asetteluun ehdokaslistoilla ja sisältää mahdollisuuden vaaliliittoon. Eri listat voivat liittoutua keskenään, jolloin listojen yhteenlaskettu äänimäärä tulee sen vaalilistan voittajan äänimääräksi, joka on listalla saanut eniten ääniä. D’Hondtin menetelmän mukaan listan paras saa vertailuluvukseen koko listan äänimäärän, seuraava puolet, kolmas kolmasosan jne.
Esimerkki suhteellisen vaalitavan ääntenlaskusta
Vaaleissa on mukana neljä ehdokaslistaa, ja kaksi niistä ovat solmineet vaaliliiton. Valtuustoon valitaan 10 edustajaa. Lopullisessa laskennassa katsotaan ensin listojen äänimäärät.
Lista A+B sai yhteensä 260 ääntä. Lista A sai 150 ja lista B 110 ääntä, joten vertausluvun 260 ääntä saa itselleen eniten ääniä (22 ääntä) saanut Jarkko A-listalta. Toiseksi tulee Liisa, joka sai B-listalla 21 ääntä. Liisan vertausluku on 130 eli puolet listojen yhteisäänistä. Jaakko saa 19 äänellään listan kolmannen vertausluvun eli 86,6 ääntä.
Lista C sai 68 ääntä. Listan voittaja oli Pekka 42 äänellä. Henkilökohtaisesta suurimmasta äänimäärästään huolimatta Pekka saa vertausluvukseen listansa 68 ääntä ja pääsee neljäntenä valtuustoon. Lista D sai 66 ääntä. Listan voittaja Sonja sai ääniä 16, ja pääsee valtuustoon kuudentena vertausluvulla 66.
Loput paikat menivät seuraaville listoille ja vertausluvuille:
Kuudes paikka listalle A+B vertausluvulla 65 (Jaana); Seitsemäs paikka listalle A+B vertausluvulla 43,3 (Kaija); Kahdeksas paikka listalle C vertausluvulla 34 ääntä (Olli); Yhdeksäs paikka listalle D vertausluvulla 33 (Esko); Kymmenes paikka listalle A+B vertauslukuna 32,5 ääntä; Yhdestoista paikka listalle A+B vertausluvulla 28,8 ääntä.
Tällä tavoin suhteellinen vaalitapa mahdollistaa lopputuloksen laskemisen vertauslukujen perusteella eikä suoraan saatujen äänien pohjalta.
Suhteellisen vaalitavan vuoksi kannattaa vaaliliittoon menevän, etukäteen pienemmäksi arvioidun, listan järjestäytyä ja keskittää äänet listalla olevien yhden tai kahden parhaan hyväksi, niin että ne pärjäävät listojen vertauslukujen ääntenlaskussa mahdollisimman hyvin. Monet pienet puolueet ovatkin halukkaita solmimaan vaaliliittoja isompiensa kanssa eduskunta- tai kunnallisvaaleissa. Toisaalta vaaliliitosta on iloa myös isommalle puolueelle, mikäli oletetaan, että se selviää alueensa suurimmaksi listaksi ja saa siten mahdollisesti eniten edustajia alueensa kiintiöön.
Syksyn 2000 ja 2004 kunnallisvaaleissa espoolaisilla nuorilla oli hyvät mahdollisuudet saada omia edustajiaan läpi kaupunginvaltuustoon. Lautakuntiin nuoret saavat edustajiaan jo nuorisovaltuustonkin kautta.
Päästäkseen valtuustoon nuoren pitää käytännössä liittyä aina jonkun suuren puolueen ehdokaslistalle. Tämä ei välttämättä edellytä liittymistä puolueen jäseneksi. Myös sitoutumattomana voi ryhtyä ehdokkaaksi jonkin puolueen listalle. Kun joku nuori on valittu ehdokkaaksi, on tärkeää keskittää ääniä yhdelle tai kahdelle nuorten edustajalle. Vain ääniä keskittämällä nuori kuntalainen voi lyödä pitkään politiikassa mukana olleen kunnallisen vaikuttajan.
Vaikuttamisen kolmio muodostuu demokratian, lobbauksen ja median kulmista. Näiden kulmien valloittaminen tapahtuu opettelemalla niihin liittyviä taitoja ja harjoittamalla näitä taitoja käytännössä eli toimimalla.
Perinteisin demokratian kulman toiminnan muoto lienee äänestäminen. Toinen vaihtoehto on asettua itse ehdokkaaksi.
Lisäksi voi liittyä yhdistyksen tai puolueen jäseneksi. Aktiivinen kansalainen voi perustaa oman yhdistyksen kahden muun jäsenen kanssa. Demokraattisen toiminnan mahdollisuuksia on useita. Lisäksi tulee koko median käyttö demokratian palveluksessa.
Yksi demokratian toimintamuoto on perinteisen mielenosoituksen tai mielenilmauksen järjestäminen. Lisäksi voi kerätä nimiä vetoomuksiin, jotka sitten toimitetaan päättäjille. Internet voi olla suureksi avuksi tämän kaltaisessa vaikuttamisessa.
Vaikuttajan tulee rakentaa itselleen ihmisyyttä kunnioittava arvopohja. Kaikessa vaikuttamisessa tulee noudattaa voimassa olevia lakeja. Jos lain raja ylittyy, astutaan toiseen maailmaan, jonka seurauksena saattaa olla väkivalta ja terrori.
Suomeen on vuodesta 1995 perustettu kuntiin nuorten äänten kanaviksi omia nuorisovaltuustoja. Ensimmäinen nuorisovaltuusto perustettiin Kangasalan kuntaan Tampereen kupeeseen. Nuorisonohjaajana tuolloin toimi Arja Lanki, samainen henkilö, joka perusti Tampereelle 2001 Suomen ensimmäisen paikallisen Lasten Parlamentin. Nykyisin nuorisovaltuustoja lienee Suomessa arviolta noin hieman vajaa 200 kappaletta. Lasten Parlamentteja oli vuoden 2008 alussa alle kymmenen, mutta marraskuussa 2007 perustetussa valtakunnallisessa Suomen Lasten Parlamentissa on edustajia 224 kunnasta.
Nuorisovaltuustot ja Lasten Parlamentit tekevät aloitteita kunnan tai kaupungin elimille, joillakin paikkakunnilla nuorisovaltuustojen edustajat saavat olla läsnä puheoikeudella kaupungin hallintoelimissä kuten lautakunnissa.
Nuorisovaltuustot toimivat pitkälti perinteisen puoluepolitiikan ulkopuolella. Sama pätee Lasten Parlamentteihin.
Kunnissa missä on aktiivinen nuorisovaltuusto tai vastaava nuorten ryhmä käy usein niin, että varsinaiset valtuutetut tekevät nuorten elinoloihin liittyviä aloitteita tavallista enemmän.
NUVA eli Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto - Nuva ry
Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto - Nuva ry on Suomen nuorisovaltuustojen ja vastaavien (nuorisofoorumit, -parlamentit yms.) paikallisten vaikuttajaryhmien vuonna 1998 perustettu koulutus-, tiedotus-, edunvalvonta- ja yhteistyöjärjestö.
Tärkeimmät toimintatavat
Nuva ry järjestää useita koulutustilaisuuksia nuorten vaikuttajaryhmien jäsenille. Suurin tapahtuma on vuosittain järjestettävä Nuppi, jossa sadat nuoret ympäri Suomen saavat koulutusta ja tutustuvat erilaisiin vaikuttajaryhmien toimintamalleihin. Pyydettäessä olemme myös mukana paikallisten ryhmien järjestämissä tapahtumissa kouluttavana osapuolena. Nuorten osallisuutta koskevista asioista tiedottaminen (sekä jäsenille että valtakunnallisesti) on myös yksi tärkeistä toimintamuodoista. Yhdistyksellä on jonkin verran kansainvälistä toimintaa. Olemme mukana pohjoismaisen nuorten osallisuutta tukevan yhdistyksen NUF:n (Nordisk Ungdomsråds Forum) toiminnassa. Vuosina 2005 ja 2006 NUF:n puheenjohtaja on ollut meidän yhdistyksestämme.
Suomen Lasten Parlamentti yhdistys ry
Suomen Lasten Parlamentti yhdistys ry perustettiin vuonna 2003. Sen tavoitteena on auttaa kuntia perustamaan omia kuntakohtaisia paikallisia Lasten Parlamentteja. Opetusministeriö tukee kuntia tässä tärkeässä työssä. SLPy kouluttaa ja konsultoi kuntia paikallisen Lasten Parlamentti toiminnan käynnistämiseksi. Yhdistys valmisteli myös valtakunnallisen Suomen Lasten Parlamentin perustamisistunnon, joka pidettiin Tampereella 9.11.2007.

Demokratiassa pyritään kannustamaan kansalaisia toimimaan aina lain puitteissa osallistumalla ja tekemällä aloitteita ja kirjoittamalla lehtiin.Mitä pitäisi silloin tehdä, kun yrittämisestä huolimatta demokratian perinteiset väylät eivät näytä toimivan tai toimivat tuskastuttavan hitaasti?Olisiko silloin epäsovinnaisen vaikuttamisen aika?
Perustuslain (13§) mukaan: Sananvapauden ja tiedon saannin oikeuden lisäksi kansalaisella on oikeus järjestää kokouksia tai mielenosoituksia ja osallistua niihin vapaasti.
KOKOONTUMISVAPAUTTA RAJOITTAA KUITENKIN ILMOITUSVELVOLLISUUS. JULKISELLA PAIKALLA JäRJESTETTäVäSTä MIELENOSOITUKSESTA TAI MUUSTA TILAISUUDESTA ON ILMOITETTAVA POLIISIVIRANOMAISILLE VäHINTääN KUUSI TUNTIA ENNEN TILAISUUDEN ALKUA.
Mielenosoituksia järjestetään Suomessa aika ajoin. Keväällä 2004 opiskelijat kokoontuivat eduskuntatalon edustalle vaatimaan lainsäätäjiltä parempaa opiskeluajan turvaa. Keväällä 2000 Espoon nuorisovaltuusto oli mukana järjestämässä mielenosoitusta, koska nuorten suosima sählytila aiottiin muuttaa toiseen käyttöön. Tilaisuus sai mediassa huomiota ja virkamiehet peruivat suunnitelmat.
Mielenosoitukset voivat ajautua joskus lain kirjaimen ohitse. Tärkeätä on pitää mielessä, miksi mielenosoitus järjestetään ja mitä sillä halutaan saada aikaan. Jos mielenosoitus menee ranttaliksi, se kääntyy useimmiten itseään vastaan. Huolella harkittu ja toteutettu epäsovinnainen toiminta saattaa kantaa parhaan lopputuloksen.
Vanhan valtaus 1968
Vanhan Ylioppilastalon valtaus vuonna 1968 on jäänyt suomalaisen demokratian historiaan. YLEn Elävä arkisto tarjoaa Vanhan valtaukseen liittyviä kiintoisia videoita, joista yksi on aivan tapahtuman alkuhetkiltä. Lisätietoa taustoista saa esimerkiksi Wikipedian sivuilta.
Kansalaistottelemattomuuteen ei koskaan kuulu ihmistä vahingoittava toiminta. Vaikeissakin oloissa on passiivisella vastarinnalla saavutettu suuria tuloksia (vrt. Mahatma Gandhi Intiassa).
Selvitä verkon avulla, mitä passiivisen vastarinnan muotoja Mahatma Gandhi sai aikaan Intiassa.
Nuorisotutkimusseura julkaisi keväällä 2004 muistion Kuokkavieraat ja radikaali kansalaistoiminta. Yhä useampi nuori kokee kuuluvansa nykyisen demokraattisen järjestelmän ulkopuolelle ja haluaa vaikuttaa toisin keinoin. Tommi Hoikkalan mukaan muistion tekstit avaavat globalisoituneen Suomen ja sen mediayhteiskunnan uumenista ja pinnoista kumpuavia protestiliikkeitä, niiden piirteitä, muotoja, tavoitteita ja yhteiskunnallis-kulttuurisia yhtymäkohtia.
Kuokkavieraiden protestit johtavat usein mellakkaan virkavallan kanssa. Näin on käynyt globalisaatiota vastustavissa Seattlen, Prahan, Göteborgin ja Genovan suurmielenosoituksissa sekä joissakin kotimaan mielenosoituksissa.
TUTUSTU KUOKKAVIERAAT -MUISTIOON JA POHDI TäMäN VAIKUTTAMISTOIMINNAN SYITä (http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisut/kuokkavieraat.pdf).
Tutustu nuorisotutkimuseuran sivuihin (www.nuorisotutkimusseura.fi).
Vaikuttaminen virallisia demokratian kanavia myöten ei aina näytä toimivan - ei ainakaan riittävän nopeasti tai jämäkästi.
Silloin löytyy kansalaiselle vielä muutamia keinoja, joista lakko ja mielenosoitus tai talonvaltaus ovat hyviä esimerkkejä. Kansalaiset voivat allekirjoittaa myös vetoomuksia, jotka toimitetaan suoraan päättäjille. Lisäksi jonkun koulun oppilaat saattavat protestoida jotakin tapahtumaa ja ryhtyä koulutyön boikottiin eli jäädä esimerkiksi yhdeksi päiväksi kokonaan kotiin ja kieltäytyä siten koulutyöstä.
Kansalaistottelemattomuus saattaa johtaa lain rikkomiseen ja sitä seuraavaan rangaistukseen. Jotkut rikkovat tietoisesti huonoa lakia, saadakseen sen muuttumaan. Jotkut kansalaisaktivistit korostavat ei niinkään lain, vaan oikeuden kunnioittamista. Heille oikeuden tapahtuminen on enemmän kuin huonon lain noudattaminen.
Kansalaistottelemattomuuden keinot ovat vaikeita ja joskus äärimmäisiä. Jos niitä käytetään tulee huolehtia siitä, että ne tahot johon tottelemattomuus kohdistuu saavat tietoonsa toimintaan johtaneet asiaperusteet. Median käyttö sopii hyvin kansalaistottelemattomuuden avuksi ja perusteiden julkistamiseen.
Internetin levinneisyys on tuonut uusia toimintatapoja myös yhteisten asioiden hoitoon.
Uusi julkisuuslaki edellyttää, että kansalaiset Suomessa voivat osallistua jo valmisteluvaiheessa yhteisten asioiden hoitoon. Viranomaiset ovat lisänneet verkkopalveluihin useita kansalaisvaikuttamisen mahdollisuuksia.
Tiedon ja informaation lisäksi verkossa kerätään kansalaisten mielipiteitä ja aloitteita paikallisen tai valtakunnallisen yhteisön kehittämiseksi.
Verkkoa on käytetty hyväksi erityisesti vaalikampanjoissa.
Puolueet ja poliitikot pitävät omia verkkosivujaan - jopa omia verkkopäiväkirjojaan. Internetin moninainen hyötykäyttö saattaa luoda aivan uudenlaista tulevaisuuden demokratiaa. Parhaiten verkon hyötykäytössä on onnistunut USA:n vuonna 2008 valittu uusin presidentti Barack Obama, joka kampanjan jälkeen ei hylännyt liki 15 miljoonaa vaalisivustonsa rekisteröitynyttä käyttäjää, vaan on jatkuvasti yhteydessä kannattajiinsa myös presidentin tehtäviin kuuluvissa asioissa ja erityisesti vaikeissa poliittisissa kysymyksissä.
Äänestäminen verkon kautta ei vielä ole mahdollista Suomessa. Oikeusministeriön mukaan verkkoäänestämistä voidaan laajamittaisesti kokeilla mahdollisesti vasta 2012 vaaleissa. Eduskuntavaalien 2007 yhteydessä toteutettu kolmen kunnan sähköinen äänestysjärjestelmä Vihdissä, Karkkilassa ja Kauniaisissa epäonnistui ja vaalit jouduttiin uusimaan.
Euroopassa onnistuneita verkkoäänestyksiä on tehty järjestöjen sisäisissä vaaleissa sekä kunnallisvaaleissa esimerkiksi Sheffieldissä http://www.sheffield.gov.uk/facts–figures/digital-democracy/evoting. Parhaiten sähköinen äänestäminen näyttää onnistuneen Virossa, missä 2000 -luvun jälkimmäisellä puoliskolla on toteutettu onnistuneesti sähköinen äänestäminen sekä kunnallisvaalien että parlamenttivaalien yhteydessä. Viron johtava sähköisen äänestämisen asiantuntija Tarvi Martens kertoi syksyllä 2008 että seuraavissa Viron vaaleissa kokeillaan myös mobiiliäänestämistä kännykällä.
Opetusministeriön nuorisoyksin tukemana on Suomessa perustettu muutamalle nuorten verkkoviestintäpalvelulle aivan oma sähkäinen vaikuttamisen kanava – aloitekanava.
Aloitekanavan kautta nuori pystyy tekemään idean tai aloitteen oman elinpiirinsä asioista koskien koulua, kotiympäristöä tai harrastetoimintaa. Aloitteet toimitetaan kunnan tai kaupungin päättäville elimille ja nuorille kerrotaan verkon kautta miten aloitteille on käynyt.
Aloitekanavaan pilotoidaan 2007 - 2008 nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden yhteydessä muun muassa Lapin läänissä, Joensuussa sekä Espoossa. Aloitekanava on yksi tapa antaa nuorten ideoille ja toiveille ääni sekä kuulla nuoria heitä koskevissa asioissa. Aloitekanava toteuttaa siten uuden nuorisolain 8 § tavoitteita.
Aloitekanavaa voi seurata osoitteesta www.aloitekanava.fi .
Aloitekanava on suunniteltu julkisen ja kolmannen sektorin verkkodemokratian edistämiseen. Se lisää viestinnän avoimuutta ja madaltaa kynnystä osallistua yhteiseen päätöksentekoon. Aloitekanava mahdollistaa ajasta ja paikasta riippumattoman vaikuttamisen.
Aloitekanava tarjoaa virtuaalifoorumin ajatusten esittämiselle. Sen viisivaiheinen prosessi seuloo ideoiden joukosta kehityskelpoisimmat osallistujien argumenttien ja äänestysten perusteella ja seuraa näin syntyneiden aloitteiden kehittymistä koko niiden elinkaaren ajan – idean esittämisestä sen mahdolliseen toteumiseen saakka.
Aloitekanavan suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa Ponsi Interactive ay. www.ponsi-interactive.fi
Aloitekanavassa idea prosessoituu vähitellen aloitteeksi. Prosessin kuvaus
1 Idean lisäys
Aloitekanavan ensimmäisenä vaiheena on idean lisääminen. Idea kuvaillaan ja sijoitetaan johonkin ennaltamäärättyyn kategoriaan. Siihen liittyvä materiaali, kuten kuvat tai muut tiedostot, tallennetaan.
2 Argumentointi puolesta tai vastaan
Toinen vaihe on ideoiden kommentointi. Jokainen sovelluksen käyttäjä voi antaa yhden argumentin jokaiselle idealle - sen puolesta tai sitä vastaan. Argumentti voidaan kirjoittaa omalla nimellä tai anonyyminä.
Moderointi ja aloitteen luonti (näkyy vain moderaattorille)
Jos puoltavia argumentteja on enemmän kuin mitä raja-arvoksi on asetettu tai jos idean kommentointiaika on umpeutunut, siirrytään moderointi-vaiheeseen. Argumenttien pohjalta moderaattori rakentaa ideasta virallisen aloitteen ja siirtää sen äänestykseen.
3 Aloitteesta äänestäminen
Aloitteet ovat kaikkien nähtävissä, ja niistä äänestetään yhteisön sisällä anonyymisti. Jokaisella jäsenellä on äänioikeus, muttei äänestyspakkoa.
4 Allekirjoittaminen
Jos äänestyksen tulos on aloitetta puoltava, moderoidaan se neljänteen vaiheeseen. Allekirjoitusvaiheen tarkoituksena on tehdä adressinomainen kannatuslista, jossa yhteisön jäsenet voivat kannattaa nimellään idean toteutusta ja samalla ilmoittaa tuestaan aloitteen toteutuksessa.
5 Seurantavaihe
Seurantavaiheeseen moderaattori voi päivittää informaatiota aloitteiden etenemisestä aloitekanavan prosessin jälkeen. Aloitteiden jatkokäsittely riippuu yhteisön toimintatavoista, eikä seurantavaihe ota niihin kantaa. Se toimii siis ainoastaan yksinkertaisena aloitteen tilan seurantana ja yhteenvetona jatkokäsittelyyn päässeistä aloitteista. Seurantavaiheessa olevien aloitteiden kautta saa myös pidemmällä aikavälillä mielenkiintoista informaatiota yhteisön jäsenistä ja kehitystarpeiden painopisteistä.
Verkkoäänestäminen on kokeilukäytössä jo monissa Euroopan maissa. Myös virallisia vaaleja on osittain suoritettu verkossa esimerkkeinä Britannia, Ranska sekä Viro.
Viron parlamentaarikkovaaleissa maaliskuussa 2007 yli 30 000 virolaista äänesti ennakkoon internetin kautta. Äänestyksessä tarvittiin tietokone ja kansalaisen sähköinen henkilökortti. Sirutunnisteinen henkilökortti on Virossa käytössä yli 90 prosentilla kansalaisista.
Suomessa sähköistä äänestämistä kokeiltiin vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Vihdin, Karkkilan ja Kauniaisten äänestyspaikoilla. Äänestystapahtuma toteutui tietokoneella, mutta äänestäjän piti vielä tulla fyysisesti äänestyspaikalle. Kaiken lisäksi sähköisessä äänestyksessä jäi joidenkin äänet rekisteröitymättä, koska käyttäjät eivät osanneet toimia tilanteessa oikein. Järjestelmää ei oltu testattu tavallisilla kansalaisilla ja sitten varsinaisessa äänestystilaneessa löytyikin käytettävyysongelma, joka oli fataali. Vaalit jouduttiin näissä kunnissa eli Karkkilassa, Kauniaisissa ja Vihdissä uusimaan. Oikeusministeriön mukaan sähköinen etä-äänestys toteutuu Suomessa aikaisintaan 2010-luvulla, mikäli siihen liittyvät riskit on saatu minimoitua.
Europarlamentaarikko Alexander Stubb esitti alkukeväästä 2008 nettiäänestystä vuoden 2009 europarlamenttivaaleihin. Oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen epäilee vielä nettiäänestyksen aukkoja vaalisalaisuuden ja vaalivapauden osalta. Suomen naapuri Viro on menestyksellisesti järjestänyt 2000-luvun puolivälin jälkeen sähköisen äänestyksen sekä kunnallisvaaleissa että parlamenttivaaleissa. Marraskuussa 2008 Suomessa luennoinut Viron sähköisen vaalijärjestelmän asiantuntija Tarvi Martens lupasi seuraaviin Viron vaaleihin äänestämismahdollisuutta myös kännykällä.
Verkkoäänestämiseen liittyy silti edelleen vaaroja. USA:ssa Santa Barbaran yliopiston testiryhmä onnistui hakkeroimaan sähköisen äänestysjärjestelmän, jota piti käytää Yhdysvaltain presidentinvaaleissa New Yorkin osalvaltiossa marraskuussa 2008. Testauksesta katso lisää tästä linkistä.
Lisätietoa www.eucybervote.org .
Oikeusministeriön www.vaalit.fi sivuilla tietoa myös sähköisestä äänestämisestä.
Verkkodemokratia Suomessa on uusi asia, vasta 1990-luvulla syntynyt ilmiö. Verkkodemokratialla tarkoitetaan yksinkertaisimmillaan tietoverkkoja hyväksi käyttävää yhteisten asioiden hoitoa. Suomessa tehtiin vuonna 1997 kysely siitä, missä määrin kansalaiset uskovat verkkodemokratiaan. Miehistä myönteisellä kannalla oli 68 prosenttia ja naisista 56,7 prosenttia. Samaisessa tutkimuksessa kysyttiin: Pitäisikö Suomen olla edelläkävijä ja kokeilla teledemokratiaa käytännössä? Myönteisellä kannalla oli 72,9 prosenttia kansalaisista. (Rissa & Järvinen Oy 1997).
Tampere edelläkävijä
Kunta-alalla on käynnissä useita erilaisia verkkodemokratiaan ja internetin käyttämiseen liittyviä hankkeita. Toimivia esimerkkejä kansalaisten osallistumisesta päätöksentekoon tietoverkkojen kautta löytyy useita esimerksi eTampereen ohjelmasta. Tampereen kaupunki on edelläkävijä kansalaisten osallistumisen edistämisessä verkkojen avulla.
Tampereella toimii esimerkiksi Valma verkkopalvelu, joka mahdollistaa kansalaisten osallistumisen yhteisten asioiden hoitoon jo valmisteluvaiheessa. Valman kautta voit esittää mielipiteesi Tampereen kaupungin luottamuselinten käsittelyssä olevista asioista. Tavoitteena on taata kuntalaisille mahdollisuus antaa palautetta ja osallistua käsiteltävien asioiden valmisteluun koko valmistelutyön ajan.
Tampereen kehitystä edistää Suomessa ainutkertainen kaupungin oma verkkodemokratiayksikkö, jonka johtajana toimii Antti Leskinen.
Kunnat ja eduskunta
Kunnat korvaavat lähitulevaisuudessa linkkihakemistot ja tavanomaiset kotisivut yhä useammin laajemman palvelun portaaleilla. Niissä on tietoa kaupungin tai kunnan palveluista ja suorat linkit esimerkiksi kunnallishallintoon, poliisin sivuille ja verotietoihin. Vantaalla on toteutettu kaupunkiportaali, Etelä-Karjalalla on oma seutukuntaportaali ja Koillismaan tietoverkko on yksi Suomeen ensimmäisenä perustetuista seutukuntaportaaleista.
Myös eduskunta ja puolueet ovat siirtyneet palvelemaan kansalaisia internetissä 1990-luvun puolivälin tienoilla. Parlamentin ensimmäinen täysistunto lähetettiin internetissä livenä lokakuussa 1998. Vaalikoneet ilmaantuivat eduskuntavaalien yhteyteen maaliskuussa 1999, europarlamenttivaaleihin kesäkuussa 1999 ja presidentinvaaleihin lokakuussa 1999. Jokainen vuoden 2000 presidenttiehdokas kertoi itsestään ja tavoitteistaan myös verkossa. Vuoden 2004 europarlamentti- ja kunnallisvaaleissa internet oli aktiivisessa käytössä. Aktiivisuus vain lisääntyi vuoden 2007 eduskuntavaaleissa ja vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa.
Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa oli 2029 ehdokasta. Suurten puolueiden ehdokkaista 74 prosentilla oli omat verkkosivut.
Eduskunnan monipuoliset palvelusivut löytyvät osoitteesta www.eduskunta.fi.
Verkkodemokratiaa tutkitaan Suomessa useissa yliopistoissa. Tampereen yliopiston tutkimuksista kerrotaan sivustolla http://www11.uta.fi/laitokset/politiikka/verkkodemokratia/.
Lapset ja nuoret
Kansalaisten osallistumista edistävät myös monet verkkopalvelut. Nuorille on rakennettu aivan oma www.valtikka.fi, mistä löytyy linkit nuorten vaikuttamis- ja osallistumispalveluihin.
Verkkodemokratian parhaimmistoa lienee Suomen Lasten Parlamentin verkkopalvelu www.lastenparlamentti.fi. Vuonna 2007 marraskuussa perustettu Suomen Lasten Parlamentti (SLP) kokoontuu kerran vuodessa fyysiseen istuntoon ja toimii muina aikoina verkossa. Lapset käsittelevät verkkoparlamentissa muun muassa muiden lasten Valto sivuston kautta tekemiä aloitteita www.valto.fi.
Aloitekanava
Yksi onnistuneimmista verkkodemokratiakokeilusta on opetusministeriön nuorisoyksikön tukema liki 100 kuntaan levinnyt nuorten sähköinen aloitekanava - toiminta. Nuoret voivat ideoida ja argumentoida aloitteita verkossa, pohjatyöstä tehdään virallinen aloite kunnan rattaisiin, jonka etenemistä seurataan sähköisesti. Myös tulokset kirjataan esiin sekä onnistumiset että epäonnistumiset aloitetoiminnassa. Sivusto kirjaa myös ns. menestystarinat nuorten nähtäväksi. Katso lisää www.aloitekanava.fi .
Espoon malli ja Helsingin hedelmiä
Espoossa kehitettiin 2000 -luvun puoliväliss kansalaisille oma verkkovaikuttamisen foorumi koskien Espoon keskuksen osin uudelleen rakentamista ja kehittämistä. Projektia johti Teknillisen korkakoulun tutkija Heli Rantanen Otaniemestä. Palveluun lisättiin lisätty muun muassa zoomattava kartta, mihin saattoi merkitä kehitysideansa tai korjaamisen tarpeen oikealle kohdalle. Lisätietoa www.espoonkeskus.fi . Rantanen siirtyi projektin jälkeen Helsingin kaupungin palvelulukseen kehittämään sähköistä vuorovaikutusta kansalaisten kanssa. Tämän työn seurauksena Helsingin kaupunki on avannut mm. sähköisen palvelukartan 2008 sekä polkupyöräilijöitten suosiman www.fillarikanava.fi palvelun.
Espoo haluaa radioida valtuuston kokoukset
Espoon kaupunki lähetti valtuustonsa käymän metrokeskustelun suorana internetissä syksyllä 2006. Suoraa lähetystä seurasi 1500 kaupunkilaista. Espoo suunnittelee ainakin valtuuston kokousten radioinnin lähettämistä internetin kautta. Asiaa pohditaan myös Helsingissä.
Verkkodemokratian kannalta päättävien elinten radiointi tai kuvaaminen ja niiden sijoittaminen sekä suorana että tallenteina nettiin kansalaisten katsottavaksi olisi toivottavaa. Nykytekniikalla tämä ei enää ole erityisen kallista.
Helsinkanava - valtuuston kokoukset suorina ja tallenteina netissä
Helsingin kaupunki aloitti marraskuussa 2008 kaupunginvaltuuston kokousten kuvaamisen verkkoon. Suoran lähetyksen lisäksi myös kokouksen tallenne on nähtävänä verkossa osoitteessa www.helsinkikanava.fi . Lisäksi sivustolle kuvataan ylipormestarin asukasillat - neljä kertaa vuodessa - vaihdellen eri kaupungiosista Helsingissä. Asukasilloissa kansalaiset kysyvät ja ylipormestari sekä kaupungin johtavat virkamiehet vastaavat ajankohtaisiin kysymyksiin. Vuonna 2009 sivustolla aloitettaneen vuorovaikutuksellinen kokeilu työnimellä Stadin raati. Tähän "verkkovaltuustoon" voi ilmoittautua kuka tahansa kaupunkilainen jäseneksi. Verkkovaltuusto käsittelee oikean kaupunginvaltuuston asioita ja yhteenveto verkkovaltuuston mielipiteistä lähetetään ennen kaupunginvaltuuston kokousta valtuustoryhmille tiedoksi. Helsinkikanavan ohjelmat lähetetään myös kaapelitelevision DINA -kanavalla.
Eduskunnan ja europarlamentin istunnot myös verkossa
Suomen eduskunta aloitti verkkolähetykset syyskuussa 2008 pari viikkoa ennen europarlamentin lähetyksiä. Eduskunnan istunnot on tallennettu verkkoon myös jälkikäteen katsottavaksi.
Muita linkkejä:
www.verkkodemokratia.fi
www.otakantaa.fi
www.suomi.fi
www.kunnat.net
www.lastenparlamentti.fi
www.aloitekanava.fi
www.helsinkikanava.fi
www.eduskunta.fi
www.europarltv.europa.eu
Tietoyhteiskunnasta katso www.sitra.fi tai www.tietoyhteiskunta.fi.
Tampereen yliopiston tutkijoista professori Ari-Veikko Anttiroiko on kirjoittanut runsaasti verkkodemokratiasta, vaikuttamisen kehittymisestä ja julkishallinnon haasteista tietoyhteiskunnassa osoitteessa www.uta.fi/~kuaran/.
Viime vuosina on internetissä yleistynyt tapa kerätä nimiä erilaisten adressien alle. Tarja Tallqvist keräsi verkossa keväällä 2006 yli 130 000 nimeä adressiin, missä vaadittiin sairaanhoitajien palkkojen sekä virkojen lisäämistä.
Opintorahan nousua ajava Nouse jo -liike sai kerättyä liki 100 000 nimeä.
Monet adressit ovat keränneet verkossa 10 000 nimeä tai enemmän.
Tunnettu tapahtuma oli verkossa kerätty kansalaisadressi 7 -lehteä vastaan, joka julkaisi euroviisuvoittaja Lordin eli Tomi Putaansuun kuvan maskittomana. Lehden boikotointia vaativaan adressiin tuli muutamassa päivässä 200 000 nimeä ja lehti joutui lopulta pyytämään tekoaan anteeksi.
Suomalaisia vetoomuksia löytyy lisää osoitteessa www.adressit.com.
Lähde Miska Rantanen / HS
Euroopassa parlamentit aloittivat suorat televisiolähetykset täysistunnoistaan vasta 1990-luvun alusta. Irlanti televisioi jopa valiokuntien istunnot, ja Englannin parlamentti aloitti suoran televisiokuvan välittämisen alahuoneen istunnoista 1993.
Internetiin parlamentin tapahtumat levisivät ensi kertaa kesällä 1998, kun Ranskan parlamentin istunto näkyi internetissä. Suomen eduskunnan ensimmäinen suora täysistunto oli nähtävissä internetissä 21.10.1998. Myös Saksan Bundestag aloitti täysistuntojen internetkokeilut syksyllä 1998. Ruotsin Riksdagen pääsi mukaan huhtikuussa 1999, ja samana keväänä Islannin parlamentti aloitti suoran internetlähetystoiminnan. Suomen eduskunnan säännölliset lähetykset verkkoon alkoivat syyskuussa 2008 ja pari viikkoa myöhemmin myös europarlamentin istunnot saattoi katsoa verkosta suorana tai tallenteena.
Sähköpostia suoraan päättäjille
Eri maiden parlamentit ovat kovaa vauhtia kehittäneet omia WWW-palveluitaan. Suomen eduskunnan lokakuussa 1999 isännöimä Euroopan parlamenttien Cosac-kokous esitteli sivuillaan kaikkien Euroopan Unionin jäsenmaiden ja jäseniksi pyrkivien maiden parlamenttien www-palvelut osoitteessa www.cosac.org. Vuonna 2006 Suomen toimiessa EU:n puheenjohtajamaana vuoden jälkimmäisellä puoliskolla verkkopalvelut tarjosivat jo runsaasti yksityiskohtaista informaatiota asioiden käsittelyistä. Katso lisää www.eu2006.fi .
Tony Blair
Ennakkoluulotonta suhtautumista verkkoa kohtaan on osoittanut erityisesti Britannian pääministeri Tony Blair, joka keskusteli internetissä ja vastaanotti kansalaisten kommentteja verkon kautta. Pääministerin verkkosivut eli Downing Street 10 löytyivät osoitteesta www.number-10.gov.uk. Pääministerin puheet parlamentissa saattoi myös katsoa suoraan tai tallenteina verkossa.
Kofi Annan
Samoin YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan käytti internetiä hyväksi viestittääkseen YK:n kantoja maailmalle. Annan tai hänen lehdistösihteerinsä esiintyivät kolme kertaa viikossa livenä verkossa osoitteessa www.un.org/News/ossg/sg/index.html. Pääsihteerin puheet saattoi katsoa myös tallenteina.
Venturan ihme
Yhdysvalloissa verkkodemokratia on edennyt ehkä pisimmälle maailmassa. Professorit Ted Becker ja Christa Slaton kertoivat Politics&Internet -kongressissa alkuvuodesta 1999 että Internetin kautta järjestetyt kansalaisaloitteet ja kampanjat ovat jo muuttaneet politiikkaa Yhdysvalloissa. Esimerkiksi Minnesotassa valittiin kuvernööriksi entinen painija Jesse “The Body” Ventura, jonka kampanja rakentui lähes täysin internetin varaan. Ventura voitti kaksi suosittua ammattipoliitikkoa, vaikka valtamedia piti häntä Beckerin mukaan lähinnä pellenä.
Rahaa verkon kautta
Vuoden 2004 USA:n presidentin vaaleissa demokraattien ehdokas senaattori John Kerry keräsi verkon avulla kampanjalleen rahaa enemmän kuin kukaan ehdokas aiemmin osoitteessa www.johnkerry.com. Koko kampanjan rahoituksesta noin kolmannes tuli verkon kautta tavallisilta pieniltä ihmisiltä, jotka kokivat että he voivat vaikuttaa omalta osaltaan tukemalla halumaansa vaihtoehtoa presidentiksi.
Allenin moka
Yhdysvaltain kongressivaaleissa syksyllä 2006 Virginiassa ehdolla ollut senaattori George Allen intoutui vaalitilaisuudessaan käyttämään rasistisia ilmauksia paikalla olleesta tummahipiäisestä opiskelijasta. Tapaus päätyi You Tuben videosivustolle ja sieltä televisioon ja lehtiin. Seurauksena oli valtava vastalauseiden myrsky ja alhaalta ylös ryöpsähtänyt vastakampanja. Allenia ei valittu senaattoriksi. Tämänkaltainen ”pikkuveli valvoo” toimintaa levinnee lähiaikoina myös Suomeen.
Kansalaiset eivät siis ainoastaan äänestä ehdokkaita, vaan valvovat myös jatkuvasti heidän käyttäytymistään ja esiintymistään. (HS 4.11.2006)
Brysselin adressi
Ruotsalainen Euroopan parlamentin jäsen Cecilia Malmströmin vuonna 2006 aloittamassa nettiadressissa vaaditaan europarlamentin kokoukset pidettäväksi vain yhdessä paikassa eli Brysselissä nykyisen kahden paikan Brysselin ja Strasbourgin sijasta. Kuukaudessa nimiä kertyi liki 600 000. Katso www.oneseat.eu .
Bebbe Grillo
Toimittaja Tellervo Yrjämä-Rantinoja kertoi keväällä 2006 Helsingin Sanomissa italialaisesta Bebbe Grillosta, joka on suosittu koomikko ja rääväsuu ja saanut porttikiellon moniin Italian televisiokanaviin. Grillo pitää Italian suosituinta blogia, missä hän julkistaa Italian politiikan ja talouselämän korruptiouutisia. Hänen mukaansa Italian parlamentissa on 23 korruptiosta, veronkierrosta tai talousrikoksista tuomittua poliitikkoa. Virallinen Italian media vaikenee, mutta Bebbe Grillo käyttää uuden median mahdollisuuksia. Amerikkalainen Time lehti valitsi Grillon vuoden 2006 eurooppalaisten sankarien joukkoon.
Lue lisää www.bebbegrillo.it.
Hillary Clinton
Yhdysvaltain demokraattien presidenttiehdokkaaksi pyrkinyt Hillary Clinton pyysi keväällä 2007 kannattajiaan äänestämään verkossa itselleen oman vaalilaulunsa, koska hänen avustajansa eivät kuukausien pähkäilyn jälkeen ole kyenneet asiaa päättämään. BBC:n mukaan ehdolla oli yhdeksän kappaletta, tekijöinä muun muassa Dixie Chicks, Jesus Jones, U2, Shania Twain ja The Templations. Äänestäjät saattoivat ehdottaa myös omaa kappalettaan.
Sivuillaan Hillary Clinton tarjosi kannattajilleen kahdeksan kohtaista mahdollisuutta osallistua vaalikampanjan rakentamiseen. www.hillaryclinton.com .
Kampanjan etenemistä seurattiin aktiivisella tiedottamisella ja tunteikkailla videoilla, esimerkkinä video New Hampsehyn vierailulta http://www.hillaryclinton.com/feature/hillcam/?sc=8 .
Barack Obama
Toistaiseksi ehkä eniten tunnetuista poliitikoista verkkoa kampanjassaan sekä vaalien jälkeisessä työssään on käyttänyt Barack Obama, jonka menestys USA:n presidentinvaaleissa 2008 oli huikea. Monet kriitikot arvioivat että Obama teki pesäeron konservatiivien ehdokkaaseen nimenomaan huikeasti laadukkaamman ja älykkäämmän verkkokampanjan vuoksi. Valintansa jälkeen Obama on hämmästyttänyt myös poliittiset tarkkailijat. Nimittäin Obama ei hylännyt liki 15 miljoonaa rekisteröitynyttä kannattajaansa vaalivoittonsa jälkeen, vaan on presidenttinä jatkuvasti lähettänyt kannattajilleen kysymyksiä päivänpolttavista poliittisista ratkaisuista. Obaman kannattajat ovat perustaneet yli 50 000 kotiparlamenttia, missä käsitellään Obaman verkkoavustajien heille lähettämiä kysymyksiä ja asioita. Presidentin avustajat toimittavat analyysit verkkokeskusteluista säännöllisesti presidentille. Obaman tapauksessa voidaan nähdä selkeästi että verkko ei enää ole pelkästään yksisuuntainen media, vaan vuorovaikutuksellinen tapa tehdä yhdessä yhteisön kanssa työtä yhteisten asioiden hyväksi. Kiinnostavaa on seurata miten tämä vaikuttaa yhden ehkä maailman vaikutusvaltaisimman poliitikon työn onnistumiseen.
Verkkodemokratia tutkimusta
Verkkodemokratiaa tutkitaan paljon eri puolilla maailmaa. Verkkodemokratia tarjoaa välilliselle demokratialle runsaasti uusia mahdollisuuksia ottaa kansalaisia aiempaa enemmän mukaan päätöksentekoon ja päätösten valmisteluun.Tampereen yliopiston tutkijoista professori Ari-Veikko Anttiroiko on kirjoittanut runsaasti verkkodemokratiasta, vaikuttamisen kehittymisestä ja julkishallinnon haasteista tietoyhteiskunnassa osoitteessa www.uta.fi/~kuaran/.
Kansainvälisiä politiikan linkkejä
Euroopan Unioni europa.eu.int
Euroopan parlamentti www.europarl.eu.int
Teledemocracy Action News + Network www.auburn.edu/tann
United Nations www.un.org
Euroopan parlamentit www.cosac.org
Web White and Blue www.webwhiteblue.org
Political Resources on the Net www.politicalresources.net
Lähitulevaisuudessa jokainen poliitikko hankkii itselleen oman verkkomedian eli multimediaa avuksi käyttävän www-sivuston. Tällainen verkkomedia sisältää käytännössä poliitikon
Verkkomedian kustannukset ovat minimaaliset nykyisiin medioihin verrattuna. Julkaisemisen kynnys helpottuu. Tietoyhteiskunnan kansalainen saa informaation lehdistä, radiosta ja televisiosta kuten nykyisinkin, mutta halutessaan myös asianomaisen poliitikon tai viranomaisen omasta verkkomediasta, niin sanotusta tietoyhteiskunnan alkuperäislähteestä.
Gallupit ja kansalaiskyselyt tulevat lisääntymään. Kunnat perustavat alueellisia kansalaisverkkoparlamentteja. Kansalaiset saavat mahdollisuuden äänestää merkittävistä asioista verkossa. Tavalliset vaalit siirtyvät myös osittain verkkoon. Johtavat poliitikot aloittavat viikoittaiset internetkatsaukset verkossa.
Kunnallistasolla tehdään jo paljon, jotta kuntalaisten vaikuttamismahdollisuudet ja osallistuminen päätöksentekoon helpottuisivat. Monissa kunnissa on käynnissä erilaisia verkkodemokratiahankkeita, joista on paljon positiivisia kokemuksia.
Tulevaisuudentutkimuksen dosentti Mika Mannermaa pohtii kysymyksiä tulevaisuuden yhteiskunnan rakenteesta artikkelissaan Ennustamisen epäonnistuminen, onnistuminen - ja yksi ennuste (Kanava 1/2001). Mannermaa ennustaa, että 30-50 vuoden kuluttua Euroopan Unionissa päätetään Euroopan tasoisista asioista. Päätöksenteossa käytetään tietoverkkoja, ja parlamentti ja hallitus kokoontuvat fyysisesti harvoin. Myös valtiollisella tasolla tapahtuu suuria muutoksia. Valta tulee siirtymään paikalliselle ja alueelliselle tasolle. Mannermaa huomauttaa, että käytössämme on todennäköisesti uusia teknologioita, joita ei vielä edes tunneta. Hän muistuttaa myös muutosten pimeämmästä puolesta, erilaisista riskeistä: “Myös tulevaisuudessa elämme riskiyhteiskunnassa, mutta riesanamme fyysisten riskien lisäksi ovat ‘informaatioriskit’ ja hyvin pian myös ‘bioriskit’, tieto- ja geeniteknologian kehittämiseen ja käyttöön liittyvät riskit.”
Turun kauppakorkeakoulun tulevaisuuden tutkimuskeskuksen johtaja Markku Wilenius väittää (Suomen Kuvalehti 1/2001), että 10-20 vuoden kuluessa siirrymme nykyisestä tietoyhteiskunnasta verkostoyhteiskuntaan, jossa uuden talouden ja politiikan infrastruktuurit perustuvat tietoverkkoihin. Wileniuksen mukaan tämä murros mullistaa poliittisen kulttuurin ja talouden toimintatavat. Hän arvelee, että tulevaisuuden verkostovaltio perustuu siihen, että kaikki osat toimivat itsenäisesti, ja keskus ohjaa vain löyhästi niiden toimintaa. Valtaa jaetaan alueelliselle tasolle niin paljon kuin mahdollista. Tämä tarkoittaa sitä, että yksittäisen kansalaisen vaikuttamismahdollisuudet paranevat tulevaisuudessa ja että vaikuttaminen siirtyy tietoverkkoihin. Toisaalta se voi tarkoittaa myös sitä, että kansalaisilta toivotaan aktiivista osallistumista yhteisten asioiden hoitoon koko ajan.
Verkostoituminen ja verkottuminen lisäävät yhteiskunnan läpinäkyvyyttä. Wilenius uskookin, että politiikan ja talouden läpinäkyvyys lisäävät demokratiaa, koska ihmiset näkevät helpommin ja selvemmin, mihin päätökset perustuvat. Yhteiskunnan demokraattisuus korostuu myös siinä, että teledemokratian keinojen avulla jokainen voi osallistua ja ottaa selvää asioista.
Euroopan Unionilla on eEurope - Tietoyhteiskunta kaikille -niminen hanke, jonka tarkoituksena on nopeuttaa digitaaliteknologian käyttöönottoa joka puolella Eurooppaa ja varmistaa, että kaikilla eurooppalaisilla on sen käyttämiseen tarvittavat taidot. Vaikka Suomi on maailman johtavia maita esimerkiksi internetin käytössä, ei kaikilla ole täälläkään mahdollisuutta tai tarvittavia taitoja uuden teknologian käyttämiseen. Esimerkiksi monilla julkisen ja kolmannen sektorin alueilla ei sähköisen kaupan tai tietoverkkojen mahdollisuuksia hyödynnetä täysipainoisesti. Koko Euroopan mittakaavassa sähköinen viestintä ja uusi talous ovat vielä varsin marginaalisia. eEurope-hankkeen tarkoituksena on auttaa ihmisiä hankkimaan tarvittavat taidot, joiden avulla he voivat löytää tietoa tarvitsemistaan asioista ja toimia internetissä.
Hankkeen tärkeimmät tavoitteet ovat
1. tuoda jokainen kansalainen, koti, koulu, yritys ja hallintoelin verkkoympäristöön
2. luoda digitaalitaitoinen ja yrittäjähenkinen Eurooppa
3. taata kaikille mahdollisuus kuulua tietoyhteiskuntaan
» E-Eurooppa hankkeen verkkosivut.
Kolmiulotteinen virtuaalimaailma on tulossa kovaa vauhtia perinteisen verkkoympäristön tilalle.
Kolmiulotteisia maailmoja verkossa on useita, yksi tunnetuimmista lienee Second Life.
Kesällä 2007 yhteisöön kuului yli 8 miljoonaa rekisteröitynyttä jäsentä.
Yhteisöllä on oma rahayksikkö linden ! Raha voidaan vaihtaa dollareiksi ja todellista liiketoimintaa tapahtuu vuorokaudessa yli miljoonan dollarin arvosta.
Ruotsin ulkoministeriön alainen instituutti avasi keväällä 2007 oman virtuaalisen suurlähetystön Second Lifessa. Tavoitteena on markkinoida Ruotsia, luoda kansallisbrandia ja osallistua erilaisiin kampanjoihin.
Eräät yritykset pitävät jo kokouksia Second Lifessa. Milloin syntyvät ensimmäiset virtuaaliset kolmiulotteiset parlamentit tai demokratiasalit?