Lobbaus

Lobbausta on harjoitettu länsimaisen demokratian puitteissa siitä lähtien kun demokratiasta voidaan puhua. Silti moni ymmärtää lobbauksen jonkinlaisena salaisesti tapahtuvana ja negatiivisena kähmimisenä. Vaikuttajan tulee ymmärtää lobbaus positiivisena mahdollisuutena, jota päättäjät odottavat ja kaipaavat.

Lobbausta on vaikea määritellä lyhyesti. Yhden määritelmän esitti vuonna 1999 Miia Jaatinen väitöskirjassaan Lobbauksen strategioita: lobbaus on poliittiseen päätöksentekoon vaikuttamista siten, että lobbattavaa asiaa ajava ryhmä kommunikoi asian kannalta olennaisten ryhmien kanssa. Nämä ryhmät koostuvat poliittisista päätöksentekijöistä ja virkamiehistä, lobbaavan ryhmän kilpailijoista, joukkoviestimien edustajista, kansalaisista sekä lobbaavan ryhmän kaikista jäsenistä, työntekijöistä jne.. (vapaa suomennos)

Jaatisen määritelmässä lobbausta suorittaa ryhmä, ei niinkään yksilö.

Erään toisen määritelmän mukaan lobbaaja on asiantuntija, joka välittää päättäjälle arvokasta lisäinformaatiota.

Lobbausta on ehkä hankalaa määritellä yksiselitteisesti, mutta sen sijaan voidaan sanoa, mitä se EI ole.

Lobbaus ei ole

Nämä asiat eivät siis kuulu demokratiaan eivätkä argumentatiiviseen lobbaukseen ja ne on syytä karistaa lobbaukseen väärin perustein liitetyistä mielikuvista.

Lobbauksessa on yksinkertaisesti kyse vaikuttajaan tai vaikuttajaryhmään kohdistuvasta viestinnästä, jonka tarkoitus on saada vastaanottaja(t) ymmärtämään uudet argumentit, tekemään päätöksensä ja toimimaan niiden varassa.

Lobbausta voi tehdä ottamalla aktiivisesti yhteyttä vaikuttajiin. Kooltaan suurimmissa demokratioissa kuten USA:ssa ja Euroopan suurimmissa maissa lobbauksesta on kehittynyt kova, kunnioitettu ja hyvin palkattu ammatti.

Brysselissä on 15 000 ammattilobbaria. EU:n edunvalvojiksi on rekisteröitynyt yli 3000 erilaista tahoa. Yhdysvalloissa pelkästään Washingtonissa on laskettu olevat 25 000 lobbaria. Yhä useammin lobbaustoimistojen tehtävänä on laatia asiakkailleen oma strategia siitä miten asiakkaan kannattaa lobbauksensa rakentaa.

Ammattilobbaajat ovat pääasiassa asiantuntijoita, jotka tuntevat myös päättäjät ja pystyvät kommunikoimaan heidän kanssaan.

Kotimaassa lobbaukseen riittää hyvä asia, jonka voi perustella hyvin. Taitoa edellyttää tämän viestin kertominen päättäjälle.

Lobbaustiedot

Maailmassa ei tapahdu mitään ilman suhteita. Monet pitävät tätä vain negatiivisena ilmaisuna ja lobbausta usein arveluttavana ja jopa moraalittomana toimintatapana. EU-jäsenyyden myötä yleinen suhtautuminen lobbaukseen näyttää kuitenkin olevan muuttumassa. Yhä useammat näkevät lobbauksen vain yhtenä toimimisen ja vaikuttamisen tapana muiden joukossa.

Brysselissä on arviolta noin 15 000 ammattilobbaria. EU:n edunvalvojiksi on rekisteröitynyt yli 3000 erilaista tahoa. Yhdysvalloissa pelkästään Washingtonissa on laskettu olevat 25 000 lobbaria. Lobbarit toimivat omissa lobbaustoimistoissaan ja myyvät palveluitaan niitä tarvitseville. Yhä useammin lobbaustoimistojen tehtävänä on laatia asiakkailleen oma strategia siitä, miten asiakkaan kannattaa lobbauksensa rakentaa. (HS 2.10.2005 / Anna-Liisa Kauhanen).

Silta ihmiseltä ihmiselle

Lobbaus tulee englannin sanasta lobbying, käytäväpolitiikka. Se viittaa demokraattisten elinten taukoihin, jolloin käytävillä sovitaan miten asiat hoidetaan. Lobbauksessa ei niinkään ole kyse moraalisesti arveluttavasta väkisin vaikuttamisesta - toisen “ostamisesta” - vaan henkilökohtaisista tapaamisista ja keskusteluista, joissa omat, yleensä asiantuntemukseen perustuvat näkemykset ilmaistaan päätöksentekijöille. Omien argumenttien esittämisellä pyritään vakuuttamaan toinen osapuoli oman asian tärkeydestä. Hyvä lobbaaja osaa esittää asiansa siten, että toinen uskoo edistämisestä tai läpiviemisestä olevan hyötyä myös toiselle osapuolelle.

Lobbaus edellyttää vaikuttajalta ihmistuntemusta, ihmissuhdetaitoja ja kykyä kuunnella. Lobbauksen kannalta erittäin hyödyllisiä asioita ovat asiantuntemuksen lisäksi erilaiset keskustelu- tai sosiaalisten taitojen kurssit, joilla opetetaan viestinnän keinoin eri keskustelutyylejä small talkista syvään tunneilmaisuun. On hyvä opetella itsensä ja toisen arvostamista ja kohtaamista sekä sellaisen ilmapiirin luomista, jossa luottamuksellinen keskustelu ja vuorovaikutus ovat mahdollisia.

‘Kähmintä’ polttaa siltoja

Lobbauksessa ja suhteiden luomisessa on syytä varoa likaista “kähmintää” ja jonkun ryhmän tai yksilön ylikävelemistä, sillä poltettuja siltoja on vaikea korjata. Parhaimmillaan lobbaus merkitseekin juuri yhteyden ja sillan rakentamista.

Lobbausympäristö vaikuttaa lopputulokseen. Keskustelu kahden kesken koulun opettajan tai jonkun avainhenkilön kanssa koulun välitunnilla tai läheisessä kahvilassa voi vaikuttaa myönteisesti toivottuun lopputulokseen. Yhteyttä ja luottamusta voidaan rakentaa monella tavalla, joten kekseliäisyys tai mielikuvitus ei ole pahasta. Tärkeintä lienee, että vaikuttaja tiedostaa tällaiset mahdollisuudet ja löytää itselleen luontevimmat tavat hoitaa asioita kahden kesken tai ryhmässä.

Linkkejä:

Eduskunta www.eduskunta.fi
Valtioneuvosto ja ministeriöt valtioneuvosto.fi/
Euroopan oikeusasiamies www.euro-ombudsman.eu.int
Oikeuskanslerinvirasto www.okv.fi/
Tietosuojavaltuutetun toimisto www.tietosuoja.fi
Tasa-arvotoimisto www.tasa-arvo.fi

Lobbaus pähkinänkuoressa

Lobbaus tulee englannin sanasta lobbying, käytäväpolitiikka. Se viittaa demokraattisten elinten taukoihin, jolloin käytävillä sovitaan miten asiat hoidetaan. Lobbauksessa ei niinkään ole kyse moraalisesti arveluttavasta väkisin vaikuttamisesta - toisen “ostamisesta” - vaan henkilökohtaisista tapaamisista ja keskusteluista, joissa omat, yleensä asiantuntemukseen perustuvat näkemykset ilmaistaan päätöksentekijöille. Omien argumenttien esittämisellä pyritään vakuuttamaan toinen osapuoli oman asian tärkeydestä. Hyvä lobbaaja osaa esittää asiansa siten, että toinen uskoo edistämisestä tai läpiviemisestä olevan hyötyä myös toiselle osapuolelle. Lobbaus on silta ihmiseltä ihmiselle.

Lobbaus edellyttää vaikuttajalta ihmistuntemusta, ihmissuhdetaitoja ja kykyä kuunnella. Lobbauksen kannalta erittäin hyödyllisiä asioita ovat asiantuntemuksen lisäksi erilaiset keskustelu- tai sosiaalisten taitojen kurssit, joilla opetetaan viestinnän keinoin eri keskustelutyylejä small talkista syvään tunneilmaisuun. On hyvä opetella itsensä ja toisen arvostamista ja kohtaamista sekä sellaisen ilmapiirin luomista, jossa luottamuksellinen keskustelu ja vuorovaikutus ovat mahdollisia.

‘Kähmintä’ polttaa siltojaLobbauksessa ja suhteiden luomisessa on syytä varoa likaista “kähmintää” ja jonkun ryhmän tai yksilön ylikävelemistä, sillä poltettuja siltoja on vaikea korjata. Parhaimmillaan lobbaus merkitseekin juuri yhteyden ja sillan rakentamista.

Lobbausympäristö vaikuttaa lopputulokseen. Keskustelu kahden kesken koulun opettajan tai jonkun avainhenkilön kanssa koulun välitunnilla tai läheisessä kahvilassa voi vaikuttaa myönteisesti toivottuun lopputulokseen. Yhteyttä ja luottamusta voidaan rakentaa monella tavalla, joten kekseliäisyys tai mielikuvitus ei ole pahasta. Tärkeintä lienee, että vaikuttaja tiedostaa tällaiset mahdollisuudet ja löytää itselleen luontevimmat tavat hoitaa asioita kahden kesken tai ryhmässä.

Linkkejä:
Eduskunta www.eduskunta.fi
Valtioneuvosto ja ministeriöt valtioneuvosto.fi/
Euroopan oikeusasiamies www.euro-ombudsman.eu.int
Oikeuskanslerinvirasto www.okv.fi/
Tietosuojavaltuutetun toimisto www.tietosuoja.fi
Tasa-arvotoimisto www.tasa-arvo.fi

Lobbaajan nyrkkisäännöt

Koska lobbaaminen on pohjimmiltaan toisen ihmisen tai ryhmän vakuuttuneeksi saamista, sen onnistumisen yhtenä edellytyksenä on sujuva ja luonteva kanssakäyminen ihmisten kanssa - väkisin ei kenenkään mielenkiintoa ja luottamusta voi herättää.

Nykyisin on tarjolla erilaisia esiintymis-, itsetunto- ja johtajataitojen kursseja. Niitä voi käyttää harkiten, mutta aika usein on ensin syytä kysyä itseltään, tarvitseeko niitä todella. Ainakin periaatteessa vuorovaikutustaitoja oppii parhaiten elämältä itseltään, kunhan vain malttaa pysähtyä ajattelemaan ja erittelemään kokemuksiaan.

Muutamia perusasioita on silti hyvä tietää. Vaikka ihmiset eivät ole koneita eikä heidän välillään vallitse mitään jäykkiä luonnonlakeja, tiettyjä usein toistuvia asioita voidaan havaita ja kutsua vaikkapa ihmissuhteiden nyrkkisäännöiksi. Tässä www.otakantaa.fi -verkkosivuston päätoimittaja Marko Latvasen lista lobbauksen perusteista:

1. “Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa” on sananlasku, joka pitää erittäin usein paikkansa. Runsaasta psykologisesta tutkimusaineistosta, ja arkielämästäkin, tiedämme, että ihmisten tunnetilat vaikuttavat vahvasti toisiinsa. Keskustelun aloittaminen positiivisena ja rauhallisena vaikuttaa vastapuoleen myönteisesti, ja ainakin hieman tasoittaa kärttyisämpää tyyppiä. Jos toisaalta lähtee leikkiin aggressiivisesti ja haastavasti, saa varautua ottamaan samalla mitalla takaisin, tai vaihtoehtoisesti jäädä katsomaan vastapuolen loittonevaa selkää neuvottelun jäätyä odotettua lyhyemmäksi.

2. Omaa asiaansa saa ajettua parhaiten olemalla rauhallinen ja johdonmukainen. Tämä taas edellyttää, että on todella ajatellut omia argumenttejaan ja kantojaan eri puolilta, ja kykenee vastaamaan kriittisiinkin kysymyksiin ja väitteisiin keskustelevasti ja perustellen. Sosiaalipsykologian alalla tehtyjen kokeellisten tutkimusten ansiosta tiedetään, että jopa pienessäkin vähemmistössä oleva ryhmä pystyy muuttamaan koko ryhmän enemmistön kannalleen, jos se etenee perustellen, johdonmukaisesti ja kärsivällisesti, asiaansa uskoen. Asioita riitauttamalla ja toisia mustamaalaamalla ei sen sijaan tehdä muuta kuin menetetään kaikki uskottavuus.

3. Pelaa avoimilla korteilla. Neuvottelutaktiset jipot, tiedon panttaaminen, todellisten motiivien peittely ja muut pelit eivät kuulu lobbauksen kaltaiseen menettelyyn eivätkä juuri muuhunkaan demokraattiseen prosessiin, vaikka niitä ikävä kyllä käytetäänkin toisinaan. Kerro reilusti ja suoraan, millä asialla olet ja mitä haluat saada aikaan. Tee kaikkesi, että vastapuoli alkaa luottaa sinuun ja muuttuu keskustelukumppanista yhteistyökumppaniksi. Keskinäinen luottamus on kaiken lähtökohta, ja sitä et saavuta muulla kuin olemalla oma itsesi ja aidosti asiasi takana.

4. älä kaada koko suurta asiavarastoasi vastapuolen syliin. Luota toisen oivalluskykyyn ja älyyn, jätä hänelle tilaa tehdä havaintoja, kysymyksiä, huomioita. Ole myös itse avoin; älä luule, että sinun vaivalla hiomasi ja kypsyttämäsi näkemys olisi 100% lopullinen. Pidä kanavat auki ja pyri näkemään asiasi ulkopuolisenkin silmin.

5. älä “myy” asiaasi kehumalla sitä ylisanoin tai hehkuttamalla sitä kuin formulaselostaja. Et ole mainostaja. älä anele myötätuntoa kerjäämällä, vaikuttajan jaloissa ryömimällä tai häntä imartelemalla. Et ole kerjäläinen. Kohtele keskustelukumppaniasi tasa-arvoisena; pyri kohtaamaan hänet sekä alansa edustajana että ihmisenä. Se ei ole helppoa, päinvastoin, mutta ei se ylivoimaistakaan ole. Etenkin jos vastassa on vähääkään tunnetumpi, vaikutusvaltaiseksi tiedetty henkilö, lipsahtaminen kokovartalokipsiin tai yli-innokkaaseen myötäilyyn tapahtuu aika helposti. Pää kylmänä ja asiat päällimmäiseksi! Lohdutuksen sana: kun on päässyt tapaamaan paria maan mahtavaa tai tv:stä tuttua, tietää jo hyvin, että tavallisia tallaajia hekin ovat. “Julkkisjännitys” helpottaa hyvin pian.

6. Kohteliaisuus on asenne, ei sääntökirja. Vaikka etiketti onkin hyvä hallita, niin tärkeintä on aito pyrkimys huomaavaisuuteen ja toisen kunnioittamiseen. Pieni etikettirike ei merkitse mitään, jos keskusteluyhteys on syntynyt ja asioita on päästy käsittelemään, mutta Käytöksen kultaisen kirjan tarkka noudattaminen ei auta piiruakaan, jos lobattava vaistoaa, että toinen yrittää käyttää häntä kylmästi hyväkseen.

Kansainväliset tilanteet muodostavat tähän poikkeuksen. On hyvin suositeltavaa, että otat etukäteen selvää keskustelukumppanisi tai vieraasi kulttuurista. Esimerkiksi japanilaisilla on hyvin tarkka neuvotteluetiketti, josta he pitävät kiinni (mm. käyntikortti on ehdottomasti ojennettava kahdella kädellä ja kevyesti kumartaen), eikä islamilaisesta maasta tulevalle pidä tarjoilla porsaankyljyksiä. Sinun ei tarvitse tietenkään perehtyä maan koko kulttuuriperintöön, mutta perusarvoista ja -tavoista on hyvä olla perillä.

7. Muista esittää asiasi yleiskielellä ja karttaa sisäpiirissäsi käytettyä erikoissanastoa, jollaista ulkopuolisten on useimmiten aivan mahdotonta ymmärtää. Sen korostaminen, että puhutte lobattavan kanssa samaa kieltä, ei ole tässä mikään tyhjä sanonta, vaan tarkoittaa täsmälleen sitä.

Lobbaustaidot

Lobbauksen taidot liittyvät yhtäältä rautaiseen asiantuntemukseen ja toisaalta inhimilliseen vuorovaikutukseen.

Asiantuntemus edellyttää kykyä perehtyä tietopuolisesti useisiin erilaisiin faktaperusteihin. Tietynlainen generalistinen osaaminen eli useiden eri tietämyksen alueiden tunteminen vähintäänkin hyvin luo erinomaisen perustan lobbarin työlle.

Inhimillinen vuorovaikutus edellyttää silmää ja sydäntä tunnistaa vastapuolen toimintatapa ja vastapuolen persoonallisuus. Psykologia ja ihmistuntemus auttavat rakentavan inhimillisen vuorovaikutuksen luomisessa.

Joku voi väittää, että lobbariksi synnytään, ei kasveta. Väite ei ole välttämättä tosi. Kovalla työllä vaikuttaja voi opetella lobbauksen taitoja ja päästä niiden avulla hyviin tuloksiin.

Lobbauksen perustaidot

Lobbauksen perustaidot koostuvat kuudesta osasta: evaluaatio eli toiminnan arviointi, huumori, luovuus, oma ajattelu ja argumentaatio, vapaus ja rehellisyys.

Näiden perustaitojen harjoittelemiseen kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa. Tavoitteena pitäisi olla niiden omaksuminen ei vain tiedollisella - vaan myös selkäytimestä tulevalla luonnollisen käyttäytymisen tasolla.

Evaluaatiotaidot

Maailmassa tuskin mikään muu on niin varmaa kuin jatkuva muutos. Filosofit puhuvat liikkeestä - kaikki liikkuu. Historiantutkija tarkastelee ihmisen elämää ja sen muutoksen suuntaa eri aikoina. Elämä sykkii, asiat etenevät, muuttuvat ja kehittyvät, luonto elää omaa kiertokulkuaan - muutos on luontoon sisäänrakennettu ilmiö.

Muutos on tosiasia myös ihmisen elämässä, ja oikeastaan se on ihmisen ja asioiden kehittymisen välttämätön edellytys. Vaikuttaja voi kasvaa ja muuttua ihmisenä jatkuvasti, mieluiten parempaan suuntaan.

Muutos ja kehittyminen oikeaan suuntaan eivät kuitenkaan synny tyhjästä. Positiivinen muutos edellyttää jatkuvaa evaluaatiota eli omien töiden arviointia. Ilman evaluaatiota on vaikea tiedostaa siitä, mitä voidaan kehittää, mitä parantaa, mihin suuntaan asioita viedä eteenpäin.

Palautetta tai itsearviointia

Evaluaatio eli arviointi voi olla palautetta muilta ihmisiltä, mutta todellinen vaikuttaja rakentaa itselleen myös oman arviointijärjestelmänsä. Jokainen kirjoitus, puhe ja julkinen esiintyminen kaipaa kritiikkiä. Parhaassa tapauksessa kritiikin saa ulkopuolisilta, mutta viisas vaikuttaja organisoi palautteen itse. Yksittäisten tapahtumien lisäksi kannattaa arvioida kuukausittain tekemisiään sekä joulukuussa sitä, miten koko kulunut vuosi on sujunut. Selkeiden tavoitteiden asettaminen helpottaa arviointia.

Jatkuvalle arvioinnille tulee raivata tilaa. Kirkon ja valtion hallintovirastojen tapaiset vanhat instituutiot kärsivät eniten juuri siitä, että niiden struktuurissa ei ole sisäänrakennettua evaluaatiojärjestelmää. Huippuyrityksillä laadun arviointiin ja evaluaatioon käytetään jopa 25 prosenttia liikevaihdosta. Innovaatio- ja tuotekehittelyjärjestelmät rakentuvat osittain evaluaatiossa saadun informaation varaan.

Vaikuttaja on yksilönä kuin moderni ja kehittyvä yritys mikrokoossa. Omien töiden laadun arviointi antaa suuntaa vaikuttajan persoonan jatkuvalle muutokselle. Evaluaatiosta riippuu paljolti, onko kyseessä muutos parempaan vai huonompaan suuntaan sekä se, miten muutoksen ja kehityksen suunta saataisiin nykyistä paremmaksi.

Yleensä ihminen ei opi niinkään onnistumisistaan. Epäonnistumiset opettavat parhaiten, jos jaksaa analysoida epäonnistumisen vaiheet, syyt ja osatekijät. Raskas tappio jossakin vaikuttamistilanteessa opettaa panostamaan vastaavanlaiseen tilanteeseen jatkossa aivan eri tavoin. Onnistumiset puolestaan kannustavat eteenpäin.

Nauru, huumori ja vaikuttaminen

“Mitä tekisit, ellet pystyisi itkemään tai nauramaan?”

- Henri Bergson

Nauru on voima, energia, valta ja ase. Nauru vaikuttaa, vapauttaa energiaa ja pelottaa kuin ase. Nauru kaataa auktoriteetit ja murentaa mustavalkoisen vallan.

Kirjassaan Ruusun nimi Umberto Eco kuvaa historiallista luostarimiljöötä, jonka suurena aarteena ovat vanhat kirjat. Yksi kielletyistä ja salaisista kirjoista, vallan ja voiman lähde, on Aristoteleen kirja Naurusta. Virallisesti kirjaa ei ollut enää missään, koska katolinen kirkko oli määrännyt kirjan hävitettäväksi. Siihen kätkeytyi salainen voima - nauru - joka uhkasi katolisen kirkon maailmanvaltaa.

Karnevaali, teatteri, vitsit

Keskiajalla ja uuden ajan alussa Euroopan ruhtinashoveissa hallitsijat valitsivat lähipiiriinsä hovinarrin, hullun ilveilijän ja kujeilijan, joka hauskutti ihmisiä, kävi pilailemalla jokaisen kimppuun. Narri kyseenalaisti asiat kääntämällä ne ylösalaisin, tekemällä kuninkaasta talonpojan ja rengistä piispan. Hovien juonitteluiden keskellä narri saattoi lopulta olla ainoa mies, johon hallitsija pystyi luottamaan.

Keskiajalla ja uuden ajan alussa sääty-yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuutta tuuletettiin karnevaaliperinteen avulla. Kiertävät nukketeatterit esittivät koomisia draamoja valtaapitävistä ja köyhä kansa sai huvia ja elämäniloa synkkään arkeen. Karnevaaliperinne kukoisti uuden ajan alussa Italiassa ja Ranskassa.

Osin tästä perinteestä nouseva teatteri sai arvokkaan tunnustuksen, kun italialainen Dario Fo palkittiin 1997 kirjallisuuden Nobel-palkinnolla. Fon ivalliset ja satiiriset tekstit - esimerkiksi Mysterio Buffo - asettuvat pienen ja heikon ihmisen puolelle. Palkinnosta nousi Italiassa melkoinen myrsky, sillä nykyajan vaikuttajat ja vallanpitäjät, joihin kuului katolisen kirkon ja oikeiston edustajia, tuomitsivat palkinnon antamisen “mauttomana tekona”.

Nauru on pelottava ase ja siihen kätkeytyy suuri, erityisesti mustavalkoisia totuuksia ja ideologioita, tiukkaa ja tosikkomaista ajattelua kaatava voima. Nauru luo henkisesti ahtaassa ilmapiirissä tilaa hengittää vapaammin.

Ihmisen psyyken tutkija Sigmund Freud kiinnostui naurusta ja kirjoitti muun muassa kirjan Vitsi ja sen yhteys piilotajuntaan, jossa hän paneutuu tarkasti vitsin rakenteeseen, vaikutukseen ja vaikuttavuuteen. Nauru ei synny itsestään, vaan juuri vitsin lyhyys, yllättävä käänne, jonkin tavanomaisen ylösalas kääntäminen avaa ihmisen silmät, älyn uudelle polulle - ja seurauksena on nauru. Nauru on kuin uusi oivallus, ummehtuneen polun jakautuminen uuteen kirkkaaseen tiehen, valtaväylään tai jopa monikerroksisiin eritasoristeyksiin.

Pienet lapset kertovat vitsejä mielellään: “Mikä on vihreä ja lentää? - Viinirypäle matkalla etelään. No mikä on ruskea ja lentää? - Viinirypäle palaamassa etelästä.” Jotkut keksivät vitsejä urakalla, hyvä esimerkki kansainvälisestä vitsituotannosta on internetistä saatava tuhansien blondivitsien tiedosto. Naapurisopua on rakennettu ja hoidettu vitseillä. Mitä yhteistä on ruotsalaisella miehellä ja suomalaisella työttömällä…?

Vitseillä kevennetään ilmapiiriä ja luodaan tiukkaan neuvottelutilanteeseen rentoutta. Vitseillä tavoitellaan myös joskus asioiden tai ihmisten identiteettiä, jopa kansanluonnetta. Kun suomalainen, amerikkalainen ja saksalainen kohtasivat elefantin, jenkki mietti miten elefantilla voisi tehdä bisnestä, saksalainen puolestaan pohti, mitä työtä elefantti voisi tehdä. Suomalainen katsoi elefanttia arasti ja mietti: “Mitähän toi ajattelee musta?”

Naurun terapeuttista merkitystä ei kukaan kieltäne. Vanha sanonta “nauru pidentää ikää” pitänee paikkansa. Taitavat vaikuttajat, lobbaajat, liikemiehet, hyvät valmentajat ja opettajat kaikki ymmärtävät naurun ja hyvän vitsin merkityksen. Nauru ja vaikuttaminen kuuluvat paljolti samaan kategoriaan. En tarkoita tällä kohtaa poliittisten tv-ohjelmien usein parjaavaa ja negatiivista huumoria, vaan vaikuttajan kykyä kertoa keventävä juttu tarpeen tullen. Erityisesti tilannekomiikka ja sen oivaltaminen on hyvä taito vaikuttajalle. Mitään helppoheikin tai naurumaakarin asemaa vaikuttajan ei kuitenkaan kannata tavoitella.

 

 

Harjoitus: Vitsit

Oppilaat jaetaan viiden hengen ryhmiin. Kukin kertoo yhden kirjoittamansa tai kuulemansa vitsin. Ryhmät valitsevat niistä yhden tai kaksi parasta, jotka kerrotaan koko luokalle.

Ryhmät tai oppilaat yksin arvioivat paperille kunkin vitsin kohderyhmän ja sen, miten vitsi vaikuttaa erilaisissa tilanteissa, mihin tilanteeseen kukin vitsi sopii ja mihin ei. Ketä vitsi mahdollisesti loukkaa, ketä ei. Parhaat vitsit käydään keskustellen lävitse.

Vitsejä verkosta

www.huumori.net http://www.joutsa.fi/yaste/tuotok/vitsej.htm

Suomen suurin vitsisivusto
http://www.phnet.fi/public/www-vitsit/00_menu.html

Yli 4400 tekstivitsiä eli tekstiviestin pituista vitsiä!
http://www.dlc.fi/~frank/huumori/tekstivitsit/

Oivallus ja luovuus

Huumori auttaa meitä ymmärtämään oivalluksen ja luovuuden erästä piirrettä. Ystäväsi joka osaa kertoa ulkoa opittuja vitsejä, saa sinut nauramaan ainakin jonkin aikaa. Sen sijaan ystävä, jonka jutut nousevat tilannekomiikasta, saa sinut naurahtamaan aina uudelleen ja uudelleen.

Uudessa oivalluksessa on aina uuden luomisen virtaa, jotakin joka saa hyvälle tuulelle ja antaa energiaa.

Ajatukset jotka kulkevat kylmän loogisesti totuttuja ja ennalta arvattuja polkuja tuntuvat ennemmin tai myöhemmin tylsiltä ja laskelmoiduilta. Ajatukset jotka valaiset asiaa uudella tavalla tarttuvat ja luovat intoa ja energiaa kuulijalleen.

Luovuus syntyy omituisten ja ennalta arvaamattomien asioiden yhdistämisestä toisiinsa. Parhaat kokit ovat kirjaimellisesti luovia. He yhdistelevät ruokia ja makuja uudella ja luovalla tyylillä, mikä saa asiakkaat nauttimaan usein visuaalisesti ja fyysisesti. Sama pätee musiikin tekijöihin, luoviin taiteilijoihin, maalareihin tai sanan käyttäjiin.

Yhteistä luovuuden aistimiselle lienee tämä uuden energian tulvahdus ja sen siirtyminen luovan ihmisen työstä katselijan, kuuntelijan ja kanssaolijan iloksi.

Voiko luovuutta harjoitella?

Yksi tapa harjoitella luovuutta on opetella ensin tiukkaa loogisuutta. Luovuus löytyy usein, kun loogisuus rikotaan, väistämättä odotetulle etsitään päinvastainen vaihtoehto.

Monet vitsit toimivat juuri näin. Kuulijalle kerrotaan asiaa loogisessa järjestyksessä ja hän odottaa tulevaksi jotakin itsestään selvää, joka vaihtuukin yllättävään tai päinvastaiseen.

Yksi tapa harjoittaa luovuutta on ryhmien usein käyttämä aivoriihi. Kirjoitetaan jokin ratkaistava asia, ongelma tai tehtävä kaikkien näkyviin. Jokainen saa sanoa teemasta mitä sylki suuhun tuo, ilman mitään kritiikkiä. Lausahdukset kirjataan sellaisinaan ylös ja niitä tarkastellaan analyyttisesti vasta aivoriihen jälkeen.

Yksi perinteisen luovuuden edellytys lienee, että ajattelemisen huippukokiksi pyrkivän tulee tuntea hyvin mahdollisen sopan eri ainekset. Mitä enemmän tuntee historiaa, biologiaa, politiikkaa, maantiedettä, kielitieteitä, filosofiaa, matematiikkaa, fysiikkaa - ylipäätään erilaisia tieteitä, sen suurempi mahdollisuus on tehdä kummallisia yhdistelmiä. Yleensä luovalla ihmisellä on kokemusta useilta eri elämän alueilta.

MITEN LUOVUUTTA JA OIVALTAMISTA VOIDAAN KäYTTää HYVäKSI LOBBAUKSESSA?

Itse valloitettu totuus

Keskustelu ja kirjoittaminen eli todellinen vaikuttaminen eivät synny tyhjästä. Niiden taustalla on aina yksilön oma ajattelu. Akateemikko Oiva Ketonen totesi: Ihmisillä on taipumus hakea valmiita ratkaisuja, totuuksia, auktoriteetteja. Yliopiston suuri sanoma voisi yksinkertaisesti olla se, että älkää uskoko kaikkea mitä teille sanotaan, ajatelkaa, ajatelkaa itse.

Vaikuttajan persoonaan kuuluu ensisijaisesti se, että hän ei kuulu harmaaseen massaan. Hän nousee sen yläpuolelle tavalla tai toisella. Yksi tehokas tapa nousta massan yläpuolelle on rakentaa omaa ajattelua, pinnistellä subjektiksi objektin sijasta. Omaan ajatteluun kuuluu erityisesti oman tietoisuuden kasvattaminen eli taju siitä mitä aistii, mitä päättelee, mitä tuntee, mihin pyrkii, mitä tekee tai aikoo tehdä. Omaa tietoisuutta voi kasvattaa erityisen teorian avulla, jonka nimi on tietoisuuden kehä.

Tietoisuuden kehä kuvaa Kuvaus ihmisen tietoisuuden kehästäihmisen pään eli tajunnan sisältöä, sen lohkoja ja moninaisuutta. Tämän teorian mukaan ihmisen tietoisuus jakaantuu viiteen eri lohkoon. Nämä viisi ovat: havainnot, ajattelu, tunteet, tahto sekä päätös toiminnasta eli teoista. Tarkkailemalla näitä lohkoja eri asioiden yhteydessä ihminen kykenee parantamaan tietoisuuttaan ja saa kiinni ideasta, jolla voisi paremmin ymmärtää toisen tietoisuutta.

Pelkkä tiedostaminen ei kuitenkaan riitä. Vaikuttajan kolmion sisään tarvitaan voimaa, substanssia, josta voisi käyttää nimeä persoonallinen päämäärä. Mitä sinä haluat? Mihin sinä pyrit? Onko sinulla jokin kantava teema, oman elämäsi motto, jonka varassa suuntaat eteenpäin.

Uskalla olla vaikuttaja

Vaikuttaja nousee massa-ajattelun yläpuolelle oman ajattelunsa keinoin. Itse valloitettu totuus kuvaa parhaiten ajattelun ja oman vahvan tietoisuuden luonnetta. Ajattelua ja tietoisuutta voi harjoitella, ne liittyvät toisiinsa ja antavat pohjaa vaikuttajan persoonan kasvulle.

Vaikuttaja - mies tai nainen - on ennen kaikkea ihminen, joka on löytänyt oman persoonallisuutensa. Persoona (latinaksi per sonare, soida läpi) on ihminen, joka ei ole epävireessä, vaan jonka lahjat ja talentit ovat puhjenneet kukkaan. Kauniit kukat eivät kasva hetkessä, ne pitää istuttaa, niitä pitää hoitaa - ne kasvavat vähitellen. Persoonan sointi kehittyy ja paranee vähitellen ja iän myötä. Anna palaa, anna persoonallisuutesi puhjeta kukkaan ja soida!

Lähde:

Joe Miller - Elam Nunnally, Puhutaan. Se auttaa -pariviestinnän opas. WSOY. 1980.

Vapaus ja vastuu

Saako ihminen tuhota luontoa? Voiko politiikkaa tehdä tieteellisesti kestämättömin perustein? Voiko tutkimusta tehdä perustein, joita enemmistö ei hyväksy? Miten yhteiskunnallisia asioita tulisi valmistella ja mikä on yksilön rooli suhteessa yhteisöön?

Nykyaikainen tiedonvälitys ja koulutus sekä käytännön havainnot ovat näyttäneet, että monet keskeiset ongelmat liittyvät tavalla tai toisella globaaleihin, koko ihmiskunnan hyvinvointia koskeviin kysymyksiin.

Miten tulisi toimia? Mikä on ihmisen vastuu, mikä on päättäjän vastuu? Tätä aihepiiriä on käsitelty lukemattomissa kirjoissa monin eri tavoin. Oleellista on, että jokainen pohtii itse myös näitä kysymyksiä. Aihepiiristä löytyy tietoa myös internetistä.

Tässä internetistä poimittua kansainvälisesti tunnetun John Rawlsin oikeudenmukaisuusperiaatteiden tarkastelua:

“Oikeudenmukaisuusteoriassa lienee käytännölliseltä kannalta kiehtovinta eroperiaate, jonka mukaan hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen on sallittua vain, jos se hyödyttää myös yhteiskunnan huono-osaisimpia jäseniä. Mielenkiintoiseksi teorian tekee myös alkuaseman käsite. Alkuasema toimii teoriassa moraalisen harkinnan välineenä ja mahdollistaa samalla yksimielisen yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta koskevan sopimuksen.”

Rawlsin oman näkemyksen mukaan alkuasemassa valittavat oikeudenmukaisuuden periaatteet koskevat vapauden ja hyvinvoinnin saavuttamista.

Ensinnäkin : jokaisella ihmisellä täytyy olla yhtäläinen oikeus laajimpaan mahdolliseen perusvapauteen, joka on sovitettavissa yhteen muiden samanlaisen vapauden kanssa.

Toiseksi : yhteiskunnalliset ja taloudelliset eriarvoisuudet on järjestettävä sellaisiksi,

1. että on järkeenkäypää odottaa niistä etua jokaiselle
2. että ne liittyvät kaikille avoimiin asemiin ja virkoihin.

Periaatteet asetetaan keskenään vielä ns. sarjajärjestykseen. Sen mukaan kaikki ensimmäisen periaatteen alaan kuuluvat asiat on toteutettava ennen toisen tarkastelua. Vapaus käy siis hyvinvoinnin edellä, onhan Rawls nimenomaan antiutilitaristi ja vapautta korostava liberalisti.

Lähde:

Timo Kämäräinen, Heiluuko tietämättömyyden verho?
John Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian kritiikkiä. Proseminaariesitelmä Jyväskylään yliopiston valtio-opin laitoksella 23.4.1998.

Terho Pursiainen, Omantunnon aika. Nousukauden etiikka ja vastuullinen yhteiskunta: mahdollisimman solidaarinen individualismi. Kirjapaja, Helsinki 1995.

Totuus ja valhe

Vaikuttajan perusominaisuus on rehellisyys. Vaikuttajan tulee aina pyrkiä totuuteen ja kieltäytyä jyrkästi valheesta.

Totuuden ja valheen välistä rajaa voi joskus olla vaikea vetää, mikäli ei saa käsiinsä alkuperäisiä lähteitä. Valhe lienee pahin leima, minkä vaikuttaja voi saada niskaansa.

Keväällä 2003 näyteltiin Suomen politiikassa melkoinen totuuden ja valheen välinen episodi, minkä seurauksena silloinen pääministeri Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan virastaan. Kyseessä oli salaisten tietojen vuotaminen presidentin kansliasta ennen eduskuntavaaleja silloisen opposition johtajalle eli keskustan puheenjohtaja Jäätteenmäelle. Näiden tietojen perusteella oppositiojohtaja hyökkäsi istuvaa sosiaalidemokraattista pääministeriä vastaan. Sosiaalidemokraatit hävisivät niukasti vaalit, keskustan puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki sai pääministerin viran. Kohu syntyi, kun vuoto tuli mediassa ilmi. Istuva pääministeri vakuutti eduskunnassa, ettei hän ollut pyytänyt salaisia tietoja. Kun samaan aikaan presidentin kanslian virkamies kertoi toista, suurin osa kansanedustajista koki istuvan pääministerin valehdelleen eduskunnalle. Totuuden ja valheen epäselvä raja johti pääministerin eronpyyntöön. Myöhemmin oikeus totesi silloisen pääministerin syyttömäksi häntä vastaan nostettuihin syytteisiin. Silti totuuden ja valheen rajan hämärryttyä poliittiset seuraukset olivat vakavia.

Julkisuuden yksi tehtävä on lisätä vaikuttajien ja poliitikkojen halua pysyä totuudessa. Maailman monimutkaisuuden lisääntyessä totuuden ja valheen raja saattaa hämärtyä. Medialla on tässä myös itsekritiikin aihetta. Iltapäivälehtien lööppipolitiikka - joka päivä on pakko myydä lehteä hyvällä lööpillä - saattaa helposti johtaa totuuden rimanalituksiin.

Suhtaudu kritiikillä kaikkeen kuulemaasi tai lukemaasi.

Mitä nuori vaikuttaja voi nykyisessä mediatulvassa tehdä?

Koskaan ei pitäisi suoraan uskoa siihen, mitä lehdessä sanotaan tai käytävillä puhutaan. Oleellista on aina tarkistaa lähteet, alkuperäiset asiakirjat, alkuperäiset puhujat ja mitä he todella ovat sanoneet. Mediakriittiyys on vaikuttajan hyve, sama pätee verkostoissa kulkeviin puheisiin ja juoruihin.

Internetistä löytyy useita ns. netikettejä, joilla määritellään hyvää käytöstä verkkomaailmassa.

Mieti mitä teesejä listaisit vaikuttajan käyttäytymissääntöihin? Miten kirjoittaisit jonkinlaisen vaikuttajan netiketin?

Vaikuttajaverkosto

Demokratia- ja mediataitojen hallitseminen eivät nykyään riitä, jos haluaa kehittyä hyväksi vaikuttajaksi, vaan on osattava vaikuttaa myös henkilökohtaisia suhteita käyttäen. Useimpiin päätöksiin vaikuttaa kulissien takana tehty työ. Todellinen vaikuttaja näkee vaikuttamisen eri tasot. Vaikuttaja tietää, ettei maailmassa tapahdu mitään ilman suhteita.

Nykyisin voitaisiin jopa sanoa, että maailma ei toimisi ilman lobbausta. EU:n yhdessä hermokeskuksessa Brysselissä on noin 2000 yhteisön virkamiestä ja noin 4000 lobbaajaa. Millainen tämä suhde on eduskunnassa, millainen se on maamme vaikuttamiskentillä ylipäätään? Tätä kysymystä kannattaa miettiä vaikuttamisstrategiaa suunnitellessa.

Tieto kulkee ihmissuhdeverkostoissa

Lobbaus leviää Suomessakin koko ajan. Asenteet sitä kohtaan ovat muuttuneet ymmärtäväisemmiksi. Lobbaus nähdään asiantuntijavaikuttamisena, ja monet pitävät sitä jopa positiivisena ja aivan välttämättömänä ilmiönä. Kauppalehti otsikoi vuosituhannen vaihteen numerossaan: Lobbaus muuttuu elinkeinoksi. (Kauppalehti 2000, 31.12.1999). Lehden haastatteleman Suomen ykköslobbaajaksi mainitun Matti Korhosen mielestä ammattilobbaajan tärkein työkalu on tieto. Lobbaaja EI ole myyntitykkiTärkeintä on se, että asiaa ajavalla on käytettävissä sellaista tietoa, josta vastaanottaja on kiitollinen. Korhosen mukaan toinen tärkeä asia on, että suhteiden täytyy olla kunnossa, ennen kuin lobattava asia tulee ajankohtaiseksi. Ihan turha on ruveta puhumaan itseään tykö siinä vaiheessa, jolloin tilanne on jo päällä. Matti Korhosen mielestä Suomen lobbaajien kuningas kautta aikojen on entinen Nokian varatoimitusjohtaja Harri Mildh, joka toi ydinvoiman Suomeen, ja joka vaikutti lukuisiin teollisuuspoliittisiin ratkaisuihin.

Lobbaaja ei ole mikään vanhanajan myyntitykki, joka hymyilee ja puhuu suurimmaksi osaksi pelkkää potaskaa. Lobbaaja on enemmänkin asiantuntija, sen alan ammattilainen, jota hän edustaa. Hyvä lobbaaja tuntee läpikotaisin asian, jossa yrittää vaikuttaa. Professionaalisuuden lisäksi lobbaaja tuntee ihmissuhdeverkostot. Ellei verkostoa ole, hänellä täytyy olla kyky luoda niitä.

Keskusteleminen ja kuunteleminen

Lobbaajan tulee olla ihmissuhdetaitojen ammattilainen. Selkeä kieli, hyvä kielitaito, kulttuurintuntemus, oman tietoisuuden hallinta ja nonverbaalisen viestinnän osaaminen kuuluvat lobbaajan taitoihin. Hyvä lobbaaja on ilmapiirin rakentaja ja viestinnän ammattilainen.

Hyvä lobbaaja panostaa hyviin suhteisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että hän kulkee erilaisissa verkostoissa, osallistuu juhliin, illallisille ja tapahtumiin, joissa hän näkee ja tapaa oman alansa kannalta merkittäviä avainhenkilöitä. Lobbaaja ymmärtää avainhenkilöstrategian merkityksen.

Etsi avainhenkilöt

Avainhenkilö on mies tai nainen, joka on tulevan päätöksenteon kannalta avainasemassa. Hän voi olla demokratian koukeroissa jonkin elimen puheenjohtaja, kansanedustaja, mielipidevaikuttaja tai kyseisen asian esittelijä. Median koukeroissa avainhenkilö voi olla päätoimittaja, kustantaja tai erikoispalstan toimittaja. Asiasta riippuen avainhenkilöt vaihtuvat. Lobbaajan taitoon kuuluu löytää ratkaisevat avainhenkilöt ja esittää asiansa heille.

Anna päättäjän itse oivaltaa ratkaisu

Asian esittäminen on taito sinänsä. Painostus tai toisen yli kävelevä vaikuttamisinto eivät ole hyviä keinoja. Hyvä lobbaaja osaa esittää asiansa niin hyvin argumentoiden, että argumentit saavat avainhenkilön ikään kuin itse oivaltamaan toivotun lopputuloksen tai ratkaisun. Hyvä lobbaaja saa argumenttinsa kolahtamaan avainhenkilöön. Tällöin avainhenkilö kykenee myös sitoutumaan uuteen päätökseen osittain omana oivalluksenaan. Asia itse on tärkeä, ei niinkään se kuka sen välittää tai mistä se tulee. Hyvää asiaa kannattaa aina tukea, sen tietää jokainen päättäjä ja jokainen eri alan vaikuttaja.

Lobbauksessa on kysymys paitsi suhteiden hoidosta, niin myös asiasta, jota lobbaaja edustaa. Pelistä putoavat ensiksi ne, joiden argumentaatiossa ei ole muuta kuin muotoa. Ilman todellista asiasisältöä on turha yrittää vaikuttaa todella. Lobbaajan ei pidä lahjoa tai juottaa päättäjiä.

Kuuntele

Lobbausta on tutkittu akateemisella tasolla. Helsingin yliopistossa valmistui lobbauksesta syksyllä 1999 väitös, jonka tekijä VTM Miia Jaatinen painottaa avoimuuden ja kuuntelun merkitystä lobbaustyössä. Menestyvä lobbaaja ei painosta eikä uhkaa, vaan on kärsivällinen ja kuuntelee vastapuolta, virittelee yhteistyöverkostoja ja painottaa asiantuntevuutta ilman julkisuutta. Kun osapuolet ovat avoinna toistensa mielipiteille, voidaan löytää molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. [...] Pitkäjänteinen toiminta on tällöin mahdollista, Jaatinen kertoo Yliopisto-lehden (14/99) haastattelussa.

Kyse on lopulta siitä, mihin sinä vaikuttajana pyrit? Mitä oikein haluat? Kuka määrittelee edustamasi linjan vai uskallatko määritellä sen asia asialta itse.

Ihmisten kohtaamisen kultainen sääntö: Anna hänen tuntea itsensä arvostetuksi ja kyvykkääksi.

Pukeutuminen

Nuorten maailmassa erityisen tärkeitä ovat nuorten oma kieli, kulttuuri, viestit ja pukeutuminen. Aikuisten, erityisesti politiikan sekä lobbauksen maailmassa vaikuttavat aikuisten kieli, sivistys, kulttuuri, viestit ja pukeutuminen.

Valtaosa miehistä niin politiikassa kuin liike-elämässäkin tyytyy vallitsevaan puku ja solmio -linjaan. Naisilla vastaava asu lienee jakkupuku tai housupuku. Pukeutuminen on tärkeää. Se on sinällään jo iso viesti.

Vaatteet, värit, kengät samoin kuin hiukset tai tyyli kertovat lobbaajasta paljon. Ensivaikutelman arvoa ei pidä vähätellä. Siisti ja tyylikäs pukeutuminen yhdistettynä asiantuntemukseen ja kohteliaaseen käytökseen auttaa viestin menemistä perille.

Tämä sama on huomattu jo aikoja sitten businessmaailmassa. Vallitsevien pukeutumiskoodien noudattaminen ei tarkoita oman tyylin tukahduttamista. Kyse on enemmän muiden huomioonottamisesta ja tilanteenmukaisesta pukeutumisesta kuin omien mieltymysten sivuuttamisesta kokonaan.

Myös politiikassa - varsinkin lobbauksessa - ollaan tekemisissä myynnin ja ostamisen kanssa. Syvällinen asioiden välinen vuorovaikutus ja argumenttien vaihto ei ole mahdollista ilman kokonaisvaltaista positiivista viestintää, josta pukeutuminen on kiistatta selkeä osa. Ikä tuo vapauksia tähänkin asiaan, mutta vaatimukset kokonaisvaltaiseen, niin sisäiseen kuin ulkoiseen, viestintään myös kasvavat.

Lobbaustoiminta

Lobbaus - oikein ajoitettu asiantuntijatoiminta - on perusominaisuudeltaan juuri toimintaa, ei pohdintaa. Lobbaustoiminnassa korostuu kuitenkin interaktiivisuus - vuorovaikutus avainosapuolien kanssa. Lobbari voi olla puhdas lobbauksen eli lobbaustaitojen ammattilainen, joka hankitaan avuksi hädän tullen. Hankkijana toimii silloin taho, joka haluaa osallistua ja vaikuttaa lähestyvään päätöksentekoon. Tällöin lobbari tutustuu ensin tarkoin lobattavaan asiaan, sen taustoihin, faktoihin ja tavoitteisiin. Vasta tämän jälkeen hän kykenee vuorovaikutukseen ja asia-argumenttien jakamiseen varsinaisen päätöstä tekevän tahon kanssa. Tästä lobbausmallista voidaan käyttää nimitystä kolmitaholobbaus. Lobbaustoiminnan keskipisteessä ovat lobbauksen tarvitsija, ammattilobbari ja lobattava taho.

Toiminnan kannalta ehkä yleisempää on kuitenkin ns. kaksitaholobbaus, jossa lobbauksen tarvitsija ja lobbaaja ovat joko sama henkilö tai edustavat samaa järjestöä tai lobbausta tarvitsevaa tahoa. Asiantuntemus ja argumentaation taso on tässä tapauksessa usein parempi kuin kolmitaholobbauksessa. Toisaalta ammattilobbari voi päihittää amatöörilobbarin kuitenkin lobbausprosessin tuntemisessa ja rauhallisessa päämäärätavoitteisessa toiminnassa, joka lopulta voi asian kannalta tuottaa parhaan tuloksen.

Kaksitaholobbauksella on kuitenkin hyvät onnistumisen mahdollisuudet, mikäli hallitsee lobbauksen edellyttämät taidot ja omaa riittävän kokemuksen pitkäjänteisestä neuvotteluprosessista.

Linkkejä ja lähdelukemista:Valtioneuvosto www.vn.fi

Valtikka www.valtikka.fi

Suomenkielisiä teoksia lobbauksesta on vähän. Miia Jaatisen väitöskirja (1999) Lobbying Political Issues - A Contingency Model of Effective Communication Strategies löytyy Helsingin yliopiston viestinnän laitokselta. Kustantajana on Inforviestintä - josta teosta voi myös ostaa. www.infor.fi tai http://www.infor.fi/infor/kirjasto/2a28.html–>.

Jaatisen väitöskirjan esittely Yliopisto 13/99 osoite verkossa.

Miia Jaatisen luento lobbauksesta.

Osmo A. Wiio “Johdatus viestintään” (Weilin+Göös, Porvoo 1994)

Leif Åberg “Viestintä - tuloksen tekijä” (Tietopaketti Oy, Jyväskylä 1994).

Timo Vuortama ja Lauri Kerosuo “Viestinnän lait ja säännöt” (Karisto Oy, Hämeenlinna, 1994.)

 

 

Harjoitus 1: Lobbaustoiminta

Pohdi yksin tai ryhmässä oletko valtioneuvoston kanslian kanssa samaa mieltä lobbaustoiminnasta?

Valtioneuvoston kanslian näkemys löytyy asiakirjasta VNK julkaisu 2001 / 5 “Valtionhallinnon viestintä 2000-luvulla. - Informoi, neuvoo, keskustelee ja osallistuu.”

“Erilaiset suhdetoimintastrategiat ovat osa kansalaisjärjestöjen viestintää suhteessa julkisen vallan käyttöön. Lobbaus on pyrkimystä vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon ryhmän etujen ajamiseksi viestimällä niiden ryhmien kanssa, jotka ovat keskeisiä siinä päätöksentekoprosessissa, jossa päätetään yhteisön kannalta tärkeästä kysymyksestä. Lobbaus on vuorovaikutusta, jossa pyritään perustellen vakuuttamaan toinen osapuoli48. Myös viranomaiset harjoittavat lobbausta mm. Suomen etujen ajamiseksi EU:ssa. Työryhmä katsoo, että koska lobbauksessa toteutuu kansalaisten ja yritysten osallistuminen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, se on julkisuus- ja demokratiaihanteiden mukaista toimintaa. Valtionhallinnossa tulee kuitenkin aina muistaa tasapuolisuus, se että päätöksenteossa huomioidaan niidenkin edut, joilla ei ole puolestapuhujia.”

Oletko samaa mieltä valtioneuvoston kanslian kanssa

* lobbauksen määritelmä?
* lobbaus ja demokratiaihanteesta?
* lobbaus ja tasapuolisuus?

Pohdi yksin tai ryhmässä. Vastaus opettajan ohjeen mukaan. Purkakaa taustayhteisönne kanssa tai opettajan kanssa tunnilla.

 

 

Harjoitus 2: Lobbaustoiminta

Keskustelkaa ryhmässä ja kirjatkaa keskustelun pääkohdat ylös. Tulosten purku yhteisesti.

* Tiedätkö yhtään tahoa, mikä harjoittaa lobbausta?

* Mitä tarpeita näet seurasi/järjestösi/ryhmäsi lobbaustoiminnalle?

* Mitkä tahot ovat ensisijaisesti yhteisösi lobbaustoiminnan kohteina?

* Mitä tahoja näiden lisäksi pitäisi lobata?

* Mitä lobbauksessa voi tehdä ja mitä ei?

 

 

Harjoitus 3: Lobbaustoiminta

Verkottuminen ei ole enää vaihtoehto, vaan elinehto

toteaa Helsingin yliopiston viestinnän professori Veijo Åberg usein luennoissaan. Mitkä kolme tekijää vaikuttavat Åbergin mukaan lobbauksen strategian valintaan?

Åbergin lobbauksen strategian valinta http://www.valt.helsinki.fi/staff/aberg/3j4.ppt.

Katso myös Åbergin luento lobbauksesta ja viestinnästä http://www.valt.helsinki.fi/staff/aberg/3jviim.ppt.

Lobbaustoiminnan tavoitteet ja strategia

Miia Jaatinen on lobbausta käsittelevässä väitöskirjassaan

LOBBYING POLITICAL ISSUES A Contingency Model of Effective Lobbying Strategies

selvittänyt lobbauksen peruskäsitteitä, lobbauksen keinoja ja tavoitteita sekä lobbauksen suunnittelua ja arviointia. Jaatinen kehottaa laatimaan erityisen kysymyskohtaisen lobbaussuunnitelman, missä määritellään tarkkaan lobbauksen tavoitteet ja keinot, jaetaan vastuut ja tehtävät sekä laaditaan oma kampanjasuunnitelma. Lisäksi suunnitelmaan sisältyy omat arviointikriteerit.

Jaatisen luokittelua yksinkertaisemmin voitaneen esittää lobbauksen tavoitteet kolmella tavalla:

Positiivinen muutos

Lobbauksen ensisijaisena tavoitteena on yleensä muutoksen saaminen nykytilaan. Muutos voi tuoda voiton omalle sidosryhmälle - jolloin lobbausta pidetään voitollisena. Hyvä muutos voi olla myös kompromissi, missä jokainen osapuoli voittaa edes jotain (vrt. työmarkkinaosapuolet ja saavutettujen sopimusten selitykset).

Ylläpito

Lobbauksen tavoitteena voi yksinkertaisesti olla nykyisen tilan ylläpitäminen, mikäli se on todettu osapuolille kaikinpuolin sopivaksi.

Puolustus

Pahimmillaan muutos voi aiheuttaa omalle taustayhteisölle edun menetyksen ja on siten negatiivinen. Tällöin lobbauksen tavoitteeksi pitää asettaa nykyisen tilan puolustaminen. Apuna voidaan käyttää julkisuusstrategiaa.

Lobbauksen keinot

Lobbaustoiminnan edellyttämät keinot voidaan listata lobbaussuunnitelmaan ja sen jälkeen jakaa vastuut. Yksi hoitaa yhden tehtävän, toinen toisen keinon - työt voidaan jakaa monella tavalla. Jaatinen kirjaa lobbauksen keinot neljään luokkaan: Vaikutuskeinot, Konfliktin ratkaisu ja hallinta, Kilpailukeinot sekä Luotaus. Näistä lobbaustoiminnan kannalta ovat erityisen tärkeitä kaksi ensimmäistä.

Vaikutuskeinoina lobbaustoiminnassa voidaan toteuttaa suoraa

  • yhteydenpitoa
  • kampanjatukea
  • koalition muodostusta
  • lehdistösuhteita
  • yleisen mielipiteen muokkausta
  • sidosryhmien mobilisointia
  • ruohonjuuritason mobilisointia

Konfliktin ratkaisu ja hallinta edellyttävät puolestaan

  • neuvottelua
  • integraatiota
  • strategian mahdollista muutosta
  • hätäkeinoja
  • lopulta sopeutumista, mikäli lobbaus ei onnistunut

Lobbauksen keinoista lisää löydät VTT Miia Jaatisen luennon Lobbauksesta diasta 11/23 .

Lobbauksesta sanottua

1. Lobbaukseksi voi nimittää toimintaa, jossa tietyn eturyhmän valtuuttama edustaja pyrkii vaikuttamaan päätöksentekijän ratkaisuihin edustamansa ryhmittymän eduksi. Lobbaus on yhteisöjen tai kansalaisryhmien pyrkimystä vaikuttaa niitä koskevaan päätöksentekoon.

Lehtonen, J. 1998.
Jyväskylän yliopisto, viestintätieteiden laitos. Yhteisöviestinnän johdantokurssin lukemistoa, käsikirjoitus.

2. Lobbaus - järjestelmällinen vaikuttaminen poliittisiin päättäjiin kahdenkeskisillä tapaamisilla yms. Ilmiö (ja sana) on syntynyt Yhdysvalloissa, jossa se tarkoittaa etenkin erilaisten eturyhmien ammattimaista vaikuttamista yksittäisiin kongressin jäseniin. Englannin sanasta “lobbying”. Useita suomennosehdotuksia on esitetty (mm. “käytäväpolitiikka”), mutta “lobbaus” tuntuu vakiintuneen suomeen, ja erikoista kyllä verbissä on astevaihtelu: “lobata”:”lobbaa” jne. (Myös vaihtelematonta bb:tä esiintyy.)

Pienehkö sivistyssanakirja http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/index.html

3. LOBBAUS:
Vaikuttamista, joka perustuu avainhenkilöiden tapaamiseen ja heidän mielipiteisiinsä vaikuttamiseen.

Valtikan sanasto www.valtikka.fi .

4. Lobbaus on osa poliittista vaikuttamista. Lobbari tuo päättäjälle tiedoksi uusia argumentteja, asioita ja faktoja, jotka tulisi päätöksenteossa ottaa huomioon.

TL, FM Ari Tammi.

5. YLEn Areenan sivuilla on runsaasti tallenteita, jotka liittyvät politiikkaan.
YLEn Radio Peilin Päiväntasaaja pohti kesäkuisessa ohjelmassa 2008 lobbauksen ja vaalirahoituksen välistä suhdetta.
Kuuntele ohjelma!