Kolumni

Yksi keskeisimmistä kirjallisen vaikuttamisen keinoista on sanoma- tai aikakauslehteen kirjoitettu kolumni. Kolumni tulee latinan sanasta columna, joka tarkoittaa pylvästä tai patsasta. Columna oli myös Maenian foorumilla paikka, jossa tuomittiin orjia, varkaita ja petollisia velallisia.

Lehtikielessä kolumni tarkoittaa usein kirjoittajan kuvalla varustettua, ajankohtaista ja tiivistä kirjoitusta, jossa kirjoittaja pohtii jotakin asiaa tai ilmiötä omalla persoonallisella otteellaan. Kolumnissa otetaan usein suoraan kantaa johonkin ajankohtaiseen asiaan. Useimmilla lehdillä on omat kolumnistinsa, jotka kirjoittavat lehteen säännöllisesti. Lehdet voivat joskus myös pyytää ulkopuoliselta asiantuntijalta tiettyyn asiaan liittyvää kolumnia.

Vaikka kolumni on periaatteessa yksilöllinen ja vapaamuotoinen kirjoitus, niin sen kirjoittamiselle voidaan kuitenkin antaa joitakin ohjeita:

Näin syntyy kolumni

Kirjoitin kerran Yliopisto-lehteen kolumnin otsikolla "Vaikuttamisen illuusio?" Ensin mietin teemaan liittyviä asioita ja listasin ne ranskalaisilla viivoilla:

1. vaalit - ehdokkuus - vaikutusmahdollisuus?
2. demokratian ongelma: määrä jyrää laadun
3. politiikan aallonpohja
4. pieni ihminen, mitä hyötyä
5. vaikuttamisen kolme kanavaa: media, demokratia, lobbaus
6. visio ja vaikuttaja
7. pitkäjänteisyys
8. kannustus

Seuraavaksi kirjoitin kolumnin lähinnä “ruiskaisuperiaatteella” eli annoin ajatuksen lentää ja sanojen tulla. Tunnelma ja sanojen virta olivat tässä vaiheessa tärkeitä. Kirjoitin toisen version kontrolloimatta tekstiä. Kolmannessa vaiheessa kirjoitin kolumnin ensimmäistä kertaa luettavaan muotoon suunnilleen parin liuskan mittaiseksi. Neljännessä vaiheessa lyhensin kirjoitusta, hioin kieltä ja pyrin siihen, että edellistä kappaletta seuraa ajatukseltaan luontevasti seuraava kappale. Jätin kolumnin hautumaan pariksi päiväksi.

Viimeisessä vaiheessa kirjoitin kolumnin puhtaaksi ja lähetin lehteen sähköpostilla. Juttu julkaistiin parin viikon kuluttua Yliopisto-lehdessä 8/96.

Vaikuttamisen illuusio

Minua pyydettiin yllättäen ehdokkaaksi vaaleihin - ja jouduin tosissani miettimään vaikuttamisen mahdollisuuksia. Mitä hyötyä on lopultakaan äänestää tai asettua ehdokkaaksi yhdistyksen, yliopiston hallinnon tai peräti tuleviin parlamenttivaaleihin. Pystyykö yksi ihminen äänestäjänä tai ehdokkaana lopultakaan vaikuttamaan mihinkään?

Demokratian koukeroissa itseäni on jo pitkään hämännyt demokratiaan liittyvä lainalaisuus, jonka mukaan demokratiassa kvantiteetti polkee aina kvaliteetin jalkoihinsa. Tämän vuoksi ns. “puhtaan” demokratian järjestelmät ovat vaarallisia professionaalissa yhteisöissä kuten firmoissa, yliopistossa tai kirkossa. Yliopiston hallinnossa mies ja ääni -periaatteen sijasta vallitseekin valikoitu demokratia, ryhmien mandaatteihin perustuva paikkajako.

Mutta miksi sitten osallistuisin EU-äänestykseen, seurakuntavaaleihin, yliopistovaaleihin tai vielä eduskuntavaaleihinkin? Mitä vaikutusta panoksellani lopultakaan on?

Äänestäminen on pieni alku vaikuttamisen ketjussa. Sen merkitys ja hyöty lienee harvoin mitattavissa. Tuskin yksi ehdokaskaan vielä paljoa saa aikaan riippumatta siitä tuleeko valituksi vai ei. Demokratian lohko lienee parhaimmillaankin vain yksi osa vaikuttamisen mahdollisuuksista.

Modernissa kulttuurissa, myös yliopistoyhteisössämme, toisen merkittävän vaikuttamisen kanavan muodostaa media - väline jolla yksittäinen ajatus tai ehdotus saatetaan yhteisön kaikkien jäsenten ulottuville. Kirjallinen, sanallinen tai kuvallinen vaikuttaminen voi parhaimmillaan antaa muutosvoimalle siivet - joskus paremmin kuin aloite demokratian rattaissa.

Demokratian ja median lisäksi vaikuttamista tapahtuu myös kolmannella ja monien mielestä tehokkaimmalla tasolla. Käytäväkeskustelut, henkilökohtainen tapaaminen kahvilassa, kokkareilla tai yhteisellä lounaalla vaikuttaa usein enemmän kuin vuoden istuminen hallintokoneistossa tai parhaatkaan lehtijutut. Lobbailussa ei ole kyse toisen nuoleskelusta tai aivopesusta, vaan yksinkertaisesti argumenttien vääjäämättömästä kolahtamisesta.

Mutta mitä hyötyä on demokratian, median tai lobbailun keinoista, jos vaikuttajalta puuttuu näky. Keinojen lisäksi vaikuttajalla on oltava myös näkemystä, sellaista sanottavaa joka herättää vastakaikua. Sanottavaa joka pistää vyöryn liikkeelle. Muutoksia tapahtuu, mutta ei koskaan ilman vaikuttajia, ei ilman ihmisiä - miehiä ja naisia - joiden sanoissa itse valloitettu totuus elää.

Innostuminen, oma näky, kaksin käsin asiaan tarttuminen, itsensä peliin pistäminen - nämä kaikki ovat hyvän vaikuttajan perusominaisuuksia. Eräs ominaisuus voitaneen vielä lisätä - ja se lienee pitkäjänteisyys. Maailmaa ei muuteta hetkessä. Yliopiston viimeksi tehty hallintouudistus muhi yli kaksikymmentä vuotta. Yliopiston opiskelijatutortoiminnan saattaminen nykytasolle on vaatinut 15 vuoden määrätietoisen työn.

Isot ja pienet muutokset odottavat toteuttajaansa. Ellet sinä tee jotakin, niin joku toinen tekee sen kuitenkin - ja mahdollisesti sinua huonommin.

- Ari Tammi

Kun kirjoitat kolumnia, pyri löytämään siihen yksi keskeinen asia ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Mieti jo alkuvaiheessa asiaan liittyvää kontekstia eli asian ympäristöä ja taustaa sekä kokonaisuutta, johon se liittyy. Mikäli kolumnin kirjoittaja käyttää peiteltyä huumoria, kirjoitus lähestyy pakinaa.

Vähemmistökulttuurikoordinaattori Umayya Abu-Hanna näkee kolumnin kokonaisena pienenä maailmana, joka voi olla myös kaunis kuin pieni koru. (HS 18.7.2006)

Lehtijuttu

Tavallisten lehtikirjoitusten, juttujen ja artikkeleiden kirjoittamisessa tärkeätä on paitsi jutun sisältö, myös sen otsikointi ja jutun alkuun sijoitettava johdanto eli ingressi.

Muista, että useimmat lukijat lukevat ensin otsikot ja väliotsikot sekä ingressit. Niiden tulisi houkutella lukija lukemaan juttusi kokonaan. Lue siis jutustasi vain otsikko, väliotsikot ja alkuingressi, ja mieti, antavatko ne oikean kuvan jutustasi. Kannattaa myös tarkistaa, mitä on sijoittanut artikkelin loppuun. Tulisiko juuri se nostaa ensimmäiseksi, eikä jättää viimeiseksi?

 

 

Näin julkaisen ajatukseni

Kai Mykkänen, Espoon nuorisovaltuuston entinen puheenjohtaja ja Espoon kaupunginvaltuutettu kaudella 2000-2004 ja 2005 - 2009, on kirjoittanut runsaasti sekä paikallisiin että valtakunnallisiin lehtiin ja esiintynyt Espoon nuorisovaltuuston puolesta myös valtakunnallisessa mediassa. Näin hän kertoo kokemuksistaan lehtien käyttämisestä vaikutusareenana:

“Helpoin tapa on kirjoittaa mielipidekirjoitus. Jos jokin tosi paikallinen juttu vaivaa mieltä, niin kannattaa kirjoittaa lyhyt kirjoitus asiasta esim. Länsiväylän mielipideareenalle. Jos taas katsot, että asiasi saattaisi kiinnostaa laajemminkin, kannattaa kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidepalstalle. Sinnekin pääsee lyhyillä kirjoituksilla kohtuullisen helposti ja Hesarin palstaa tosiaan luetaan. Toinen tapa on saada toimittaja tekemään juttu asiastasi. Jutun saamiseksi lehteen täytyy tehdä muutama puhelinsoitto enemmän kuin mielipidekirjoituksessa, mutta ei sekään kummoisia vaadi. Tässä pikku esimerkki elävästä elämästäni joitakin vuosia sitten. Tapiolan koulun ympäristöryhmässä keksimme, että Tapiolaan pitäisi saada keskitetty alueellinen kierrätyspiste. Laadin asiasta lyhyen muistion toteuttamisideoineen ja sovin Espoon kaupungin sekä jätehuollosta vastaavan pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan YTV:n edustajien kanssa, että luovutamme muistion heille tiettynä aikana siinä paikassa Tapiolan keskustassa, johon halusimme kierrätyspisteen. Soitin asiasta Länsiväylän kunnallistoimittajalle. Toimittaja tuli kuvaajan kanssa paikalle ja Länsiväylään tuli melkein sivun juttu pikku luovutustilaisuudestamme. Ei kovin monimutkaista vai kuinka? Ensimmäisen nuorisovaltuuston arvostus kaupunginhallinnossa nousi nopeasti siitä syystä, että olimme paljon esillä mediassa. Jos kuitenkin ajatellaan jotain kouriintuntuvaa juttua, minkä ratkaisussa olen itse ollut käyttämässä mediaa vaikuttamiskeinona, niin voin kertoa vaikkapa Laajalahti-projektista, jota vedin ollessani ensimmäistä vuotta lukiossa. Tapiolan koulun ja lukion ympäristöryhmässä keksimme, että Laajalahden luonnonsuojelualuetta ei saa vahingoittaa rakentamalla toimistorakennuksia sen ja Kehä I:n väliin. Tällä kertaa näimme aika paljon vaivaa, kun keräsimme näkemyksemme taakse yli 4000 ihmisen allekirjoitukset kaduilta. Luovutimme adressin Espoon kaupunginvaltuuston valtuustoryhmien puheenjohtajille. Luovutuksesta oli paljon juttuja lehdissä Helsingin Sanomia myöten. Tehtiinpä meistä myös haastattelut Radio Suomeen ja TV-2:n ympäristöuutisiinkin. Pari kuukautta adressin luovutuksen jälkeen järjestimme vielä Laajalahdella julkisen retken, jonka vetonaulana oli Suomen nykyinen Iso-Britannian suurlähettiläs Pertti Salolainen. Retken kautta välitimme sanomaa Laajalahden suojelun tärkeydestä ja saimme Espoon valtalehti Länsiväylästä palstatilaa kokonaisen aukeaman isoilla kuvilla. Näkyvä juttu Länsiväylässä sattui sopivasti juuri ennen sitä kaupunginvaltuuston kokousta, jossa Laajalahden kaavoituksesta sillä erää päätettiin. Medianäkyvyydellä oli varmasti vaikutusta siihen, että Laajalahden luonnonsuojelualueen ja Kehä I:n välistä aluetta ei merkitty toimistorakentamisen alueeksi.”

Kai Mykkänen valittiin syksyllä 2011 elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen erityisavustajaksi. 

Mielipidekirjoitus

Yleisönosastoon voi kirjoittaa kuka tahansa, mutta ei aivan mitä tahansa. Kirjoitusten julkaisemisen kriteerinä on yleensä asiallisuus sekä kirjoittajan yhteys- ja henkilötiedot. Nimettömiä tai pelkällä nimimerkillä varustettuja juttuja ei mikään lehti julkaise. Nimimerkillä voi kirjoittaa, mutta toimitukselle pitää kuitenkin ilmoittaa oikea nimi sekä yhteystiedot.Perusteltu mielipide saa lukijan vakuuttumaan siitä, että olet sanojesi takana. Otsikko, josta selviää jutun ydinasia, on hyvä.Yleisönosastoon voi kirjoittaa itseään kiinnostavasta tai askarruttavasta asiasta, tai aiemmin julkaistuihin juttuihin voi ottaa kantaa. Mielipidekirjoituksessa on erittäin tärkeää ilmaista, mitä tai ketä asia koskee. Asiayhteyden ilmaiseminen helpottaa ja auttaa lukijaa ymmärtämään paremmin mistä kirjoituksessasi on kyse. Mielipiteen keskeiset ja tärkeimmät säännöt

• mielipide on selkeä ja lyhyt kirjoitus, jonka pituus on noin puoli liuskaa (älä ylitä lehden antamaa mittaa)
• yksi mielipide ja vain yksi asia
• mielipiteen rakenne = liittymäkohta + asia + oma näkemys

a) Liittymäkohta
viittaa mahdolliseen aiempaan keskusteluun, jonkun toisen kommenttiin, ajatukseen tai asiaan.

b) Asia
Ota vain yksi asia esille ja tee se selkeästi.

c) Oma näkemys
Mielipiteessä oma ajattelu on tärkeintä, unohda kaikki auktoriteetit. Puhu selkeästi omasta puolestasi, käytä yksikön ensimmäistä persoonaa: mielestäni - ajattelen, että - minusta tuntuu - näen - kuulen - ymmärrän - haluan - toivon.

Halutessasi mielipiteesi muiden tietoon, voit ottaa rohkeasti suoraan yhteyttä yleisönosaston toimitukseen. Lehtiin saa yhteyden internetin kautta tai lähettämällä juttumateriaalin postitse tai vaikka faksilla.

Tästä pääset Suomen sanomalehtien yhteystietoihin. Osoitteesta löytyy myös linkkejä verkkolehtien ja maailmalla ilmestyvien sanomalehtien sivuille.

Esimerkki:
Helsingin Sanomien ohjeet mielipidekirjoituksille

Mielipidesivu ei ilmesty vielä verkossa, mutta sille voi lähettää kirjoituksia myös sähköpostitse. Lue ensin ohjeet ja katso yhteystiedot alta.

• Mielipidekirjoitusten enimmäismitta on 60 konekirjoitusriviä (noin 60 lyöntiä rivillä, yhteensä 3 600 merkkiä), lyhyiden kirjoitusten 20 riviä (1 200 merkkiä).
• Rivinvälin pitäisi olla väljä.
• Myös selkeä käsin kirjoitettu teksti käy.
• Lähetyspäivä on hyvä merkitä muistiin.
• Tekstin mukana pitää olla kirjoittajan osoite ja mahdolliset puhelinnumerot.
• Nimimerkkikirjoituksia julkaisemme vain poikkeustapauksissa.
• Muihin lehtiin lähetettyjä kirjoituksia ei julkaista, ei myöskään julkilausumia tai kokouskutsuja.
• Kirjoitusten valinta, otsikointi, muokkaaminen ja lyhentäminen jäävät toimituksen tehtäväksi.
• Kuvitusta voi lähettää sitoumuksetta. Kirjoituksia säilytetään kaksi viikkoa. Tekstiä ei palauteta.
• Ei liitetiedostoja sähköpostiviesteihin

Sähköposti: hs.mielipide@sanoma.fi
Sähköpostin kautta teksti yhtenä sähköpostiviestinä, ei liitetiedostona.
Puhelinnumero (ma-pe 12-13): 09 - 1221
Mielipiteitä ei voi jättää puhelimitse!
Puhelimessa vastataan ainoastaan tiedusteluihin.
Fax: 09 - 605 709
Postiosoite:
Helsingin Sanomain toimitus
Mielipidesivu
PL 71
00089 SANOMA

 

Yhteydenotto toimitukseen

Oman kirjoituksen julkaiseminen sanomalehdessä ei ole itsestään selvää. Lehtien mielipidesivuille tulee satoja kirjoituksia, joista vain osa (yleensä noin 15 prosenttia) julkaistaan. Vuonna 2000 Helsingin Sanomat sai noin 16 100 mielipidekirjoitusta, joista julkaistiin alle 20 prosenttia eli alle 3 300. Tilanne on hieman helpottunut verkkojulkaisujen kehittymisen myötä.

Mielipidesivujen lisäksi on mahdollista, että joku lehden toimittaja tekee edustamastasi asiasta ns. puffin eli kertoo asiasta oleelliset seikat ja haastattelee joitakin asianomaisia henkilöitä. Juttu voidaan julkaista ennen asian päätöskäsittelyä. Tämän vuoksi on hyvä luoda suhteita ja yhteyksiä eri lehtien toimittajiin.

Lehden linjan ja julkaistavat jutut ratkaisee useimmiten päätoimittaja tai toimituspäällikkö. Jos asia on tärkeä, päätoimittajalle voi huoletta soittaa ja kertoa asian sekä sen perusteet. Mikäli hän näkee asian tärkeäksi ja lehden julkaisupolitiikkaan sopivaksi, asia voi mennä eteenpäin. Mitä suurempi lehti on kyseessä, sitä todennäköisempää on, että lehden uutispäällikkö, toimituspäällikkö tai toimitussihteeri tekee juttujen julkaisupäätökset. €lä epäröi ottaa heihin yhteyttä tarvittaessa!

Ota yhteyttä, kun on asiaa ja perusteluja

Kaikki tämä pätee myös silloin, kun haluaa julkaista lehdessä oman jutun tai artikkelin. Kun on saanut yhden jutun julkaistuksi, kynnys toisen julkaisemiseen on matalampi. Luottamuksellinen suhde lehden toimitukseen on arvokas asia, jota tulee pitää aktiivisesti yllä. Suurissa hankkeissa kannattaa yrittää löytää lehdestä yhteystoimittaja, jota pidetään ajan tasalla siitä, mitä hankkeen ympärillä tapahtuu.

Muista aina, että yksikään arvonsa tunteva toimittaja ei halua, että hänelle syötetään valmista totuutta. Jokainen toimittaja on aina halukas saamaan lisää informaatiota, mutta mitään vippaskonsteja ei tässä suhteessa tarvita. Riittää kun sinulla on asiaa ja kunnollisia perusteluja.

Tiedon hakeminen

Tiedä mitä etsit. Tehtäväsi helpottuu huomattavasti pohtiessasi etukäteen, millaista tietoa tarvitset netistä. Tehokkaimpiin tuloksiin pääset käyttämällä hakukoneita, etsimällä hakusanojen perusteella hyviä sivustoja. Mitä enemmän hakusanoja pystyt antamaan, sen tarkempia haun tulokset ovat. Kun esimerkiksi teet esitelmän Kalevalasta, hyödyllisiin hakusanoihin kuuluvat “Kalevala”, “Lönnrot”, “Väinämöinen”, “kansalliseepos”. Hakukone listaa sinulle linkkejä nettisivustoille, joilta nämä sanat löytyvät. Usein kannattaa suorittaa hakuja myös lauseilla ja sanapareilla, kuten “Kekkosen presidenttikausi”.

Hyviä hakukoneita on netissä useita. Suomenkielisen käyttöliittymän omaavista hakukoneista hyödyllisimpiä ovat mm. www.google.fi ja www.fi. Englanninkielisen käyttöliittymän omaavista hakukoneista suosituimpia ovat mm. www.yahoo.com ja www.lycos.com.

Kesällä 2009 lanseerasi Microsoft oman uuden hakukoneensa nimellä Bing. Palvelu toimii toistaiseksi englanninkielisenä sivustolla www.bing.com .

Wikipedia

Wikipedia on verkossa vapaasti muokattava tietosanakirja. Wikipedia on monikielinen hanke, jonka tarkoituksena on luoda jatkuvasti kasvava ja tarkentuva vapaan sisällön tietosanakirja. Englanninkielinen Wikipedia aloitti tammikuussa 2001 ja suomenkielinenkin jo vuoden 2002 elokuussa. Suomenkielisessä Wikipediassa oli muutaman vuoden kuluttua 70 761 artikkelia, englanninkielisessä versiossa yli 1,2 miljoonaa artikkelia. Vuonna 2011 syksyllä suomenkielisiä artikkeleita oli kertynyt jo massivinen määrä eli  278 454 kappaletta ja englanninkielisiä 3, 75 miljoonaa artikkelia.

Tutkijat ovat todenneet kansainvälisen ilmaisen ja avoimen verkkotietosanakirjan Wikipedian yhtä luotettavaksi tietolähteeksi kuin perinteinen Ensyklopedia Britannica.

www.wikipedia.fi

www.wikipedia.org

Linkit

Hakukone merkitsee usein vasta tiedon keräämisen alkua. Useat sivustot sisältävät linkkejä muille samaa aihetta käsitteleville sivustoille.

Jokaisen sivuston sisältö on tuottajansa mukainen. Siksi sisällöt vaihtelevat laajalti jopa samoja aihealueita käsittelevissä sivustoissa. Siirtyessäsi linkkien kautta sivustolta toiselle saatat nopeasti havaita hypänneesi aivan toisen aiheen pariin kuin mistä aloitit ja mitä olit tutkimassa. Oma lähtökohta, tietyt rajat, tulee pitää mielessä - kuten tutkimusprojekteissa aina.

Kriittisyys

Kuten alussa todettiin, kuka tahansa voi tuottaa internetiin informaatiota. Tämä velvoittaa netin käyttäjältä kriittisyyttä löytämänsä tiedon suhteen.

Edessä ovat viestinnän yleisemminkin tuomat perusongelmat: uskonko vaiko en, mitä minulle viestitään? Onko edessäni tutkittua vai päätöntä informaatiota?

Internet tulvii sivustoja, jotka käsittelevät tieteellisen tutkimuksen kohteena olevia alueita, kuten historiaa, politiikkaa, uskontoa ja luonnontieteitä. On oltava selvillä, kuka yksityishenkilö, mikä organisaatio tai mikä ryhmä informaatiosta vastaa. Toisin sanoen tulee pohtia sivuston julkaisijan perimmäisiä motiiveja.

Netissä ei ole valvojaa huomauttelemassa tiedon laadusta. Tämä jää selailijan pohdittavaksi. Kaikkien medioiden ja tiedotusvälineiden kohdalla on muistettava lähdekriittisyys. Netin avoimuudesta johtuen sen käyttäjä asetetaan vastuullisempaan asemaan kuin vaikkapa televisiokanavan katsoja tai sanomalehden lukija.

Tehokkaat nettisivut perustuvat tekstin, kuvan ja äänen tarkoin harkittuun yhteispeliin. Kuva informoi paremmin kuin tuhat sanaa, ja siksi myös valehtelee yhtä sujuvasti. Kriittisyyttä on sovellettava myös tekstin ulkopuolisiin keinoihin, sillä niillä vaikutetaan tapaan, jolla sivustoa luetaan ja tulkitaan

Lähestyttävyys

Sivustojen palaute- ja kontaktilinkit eivät ole koristeita. Ne kehittävät internetiä vuorovaikutteisena mediana. Sivustojen koko merkitys avautuu vasta kun ne aktivoivat käyttäjiä yhteydenottoihin ja keskusteluun. Internetistä on mahdollista kehittää päättäjien ja kansalaisten suora yhteydenpitokanava. Tämä on kuitenkin paljon kiinni käyttäjien osallistumisesta.

Yksinkertaisimmissakin sivustoissa kontaktitietoja kannattaa hyödyntää palautteen lähettämiseksi sivustojen ylläpitäjille. Palautteet kehittävät sivustoja monipuolisempaan suuntaan.

Sähköposti on yhteydenoton muotona tehokas, täsmällinen ja nopea, vailla puhelimen tungettelevaa leimaa. Kynnys yhteydenottoon alenee, ja se on osa internetin demokraattista luonnetta.

Laki ja eettisyys

Vaikka netin sisältöä ei laajalti kontrolloidakaan, on netissä mahdollista, ja varsin helppoa, tehdä rikos. Internet tarjoaa markkina-alueet esimerkiksi huumeille ja lapsipornolle, joiden myyminen ja ostaminen on tietenkin rikollista. Internet-operaattorit sulkevat kyllä rikollista materiaalia sisältävät sivut sellaisten paljastuessa, mutta uusia saapuu apajille salamannopeasti.

Asioiden pohdinta, toiminta ja toiminnan seuraukset ovat kokonaan käyttäjän harteilla. Internet on verkko, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, myös sinun tekemisesi ja tekemättä jättämisesi.

Netissä vastaan tulevaan materiaaliin tulee tekijänoikeudellisessa mielessä käyttää samaa lähestymistapaa kuin kaikkeen muuhunkin. Vaikka internetiä ei mainita erikseen tekijänoikeuslaissa, lakia sovelletaan niin sivujen tuottajiin kuin käyttäjiinkin. Netti tulvii laittomasti kopioitua ja julkaistua materiaalia, paitsi tekstiä ja kuvia, myös muun muassa musiikkia mp3 -tiedoistoina ja elokuvia DivX -tiedostoina. Materiaalin eteenpäin levittämistä ilman oikeudenhaltijan lupaa kutsutaan piratismiksi, ja se on laitonta. Piratismin harjoittajien ja suosijoiden määrä on kuitenkin niin suuri, että perusteellinen tekijänoikeudellinen valvonta on netissä käynyt mahdottomaksi. Kopioidessaan materiaalia joltakin nettisivuilta käyttäjän tulee muistaa tuon materiaalin potentiaalinen laittomuus.

Hyödyllisiä linkkejä, joista saa lisätietoa.

www.antipiracy.fi

www.kopiraitti.fi

www.teosto.fi

www.gramex.fi

Kirjoittaminen ja julkaiseminen verkossa

Kirjoittaminen ja erityisesti oman kirjoituksen julkaiseminen on helpottunut uuden teknologian myötä valtavasti. Kansalaiset voivat julkaista omia kirjoituksiaan kotisivuillaan tai jopa kirjojaan vapaasti verkossa ja antaa tekijänoikeutensa vapaasti muiden käyttöön. Erityisesti ovat yleistyneet yksittäisten henkilöiden pitämän verkkopäiväkirjat, jotka ovat vilkkaasti levinneet myös poliitikkojen arkikäyttöön.

Seuraavilla sivuilla tarkastellaan erityisesti näitä neljää verkkoilmiötä:

• Kotisivu
• Creative Commons
• Blogit
• Kansanedustajien blogit

Sosiaalinen media ja Web 2.0

Internetin ”toinen” sukupolvi tekee tuloaan verkkopalveluiden maailmaan. Monet pitävät web 2.0 termiä kuplana, toiset uskovat sen tuovat oleellista muutosta verkon palveluihin. Kyse on joka tapauksessa uudesta ajattelelutavasta – jos ensimmäiset verkkopalvelut sisälsivät etupäässä julkaisijatahon omaa ajattelua tai propagandaa, niin web 2.0 sivustot ottavat myös käyttäjien tuottaman sisällön mukaan julkaisunsa piiriin. Toisin sanoen käyttäjiä ei pidetä enää passiivisina objekteina vaan aktiivisina subjekteina, joiden sisältöä julkaistaan.

Web 2.0 keksivät kustantaja Timothy O’Reilly ja Dale Dougherty loppuvuodesta 2004, josta tuli pian alan konferenssien ja seminaarien suosittu puheenaihe.

Web 2.0 sisältää neljä pääteemaa:

1. blogit eli verkkopäiväkirjojen maailman,
2. yhteisöjen verkkopalvelut,
3. uudet ansainnan mallit sekä
4. avoimen internet-ohjelmoinnin.

(HS 23.1.2007, Kari A. Hintikka).
Kari Hintikka tutkii Suomessa internetin uusia sosiaalisia ilmiöitä www.karihintikka.fi .

 

Tuttuja palveluita missä käyttäjät otetaan mukaan tuottamaan julkaisua ovat kaikki erilaiset wikit, joista tunnetuin wikitietosanakirja eli Wikipedia. Yhteisöllisistä verkkopalveluista löi itsensä läpi vuoden 2007 kuluessa muun muassa Facebook.

Katso Facebookin esittely Wikipediassa http://fi.wikipedia.org/wiki/Facebook .

Lisätietoa http://blogit.hs.fi/tiede ja sieltä julkaisut tammikuu 2007.

Suomenkielinen Wikipedia 

Facebookin sivusto  www.facebook.com.

 

Suomalainen digimaailman yksi uranuurtajista ja varsinkin sen eturivin ymmärtäjistä toimitusjohtaja Teemu Arina analysoi sosiaalista mediaa toukokuussa 2011 upeassa visuaalisessa presentaatiossaan Sosiaalinen media haastaa ammattilaiset areenalle. 

Yleisempi katsaus sosiaaliseen mediaan on Harto Pönkän elokuussa 2011 jakama. Sen mukaan Suomessa muun muassa on jo yli 1,7 miljoonaa Facebookin käyttäjää. 

Esimerkkinä Espoon nuorisovaltuusto

Espoon nuorisovaltuusto sai alkuunsa Vihdin kunnassa toteutetun kokeilun myötä. Nuorisovaltuuston syntyyn vaikutti alusta alkaen kaupunginjohtaja Marketta Kokkosen myönteinen suhtautuminen asiaan. Ensimmäinen nuorisovaltuusto aloitti toimintansa keväällä 1998. Tasavallan presidentti avasi tammikuussa 1999 Politics&Internet -kongressissa Espoon nuorisovaltuuston verkkomedian NuvaNetin ja Ideahautomon. NuvaNetin ensimmäiseksi päätoimittajaksi nuorisovaltuusto valitsi Pasi Nokelaisen, joka kirjoitti ensimmäisessä NuvaNetin pääkirjoituksessaan Nuvan vaikutusmahdollisuuksista Espoossa:

“Jos et tiedä NUVAsta mitään, ei se ole ihme. Ennen vaaleja, syksyllä 1997 ei Espoon kaupungissakaan oikeastaan kukaan tiennyt asiasta. Nuorisovaltuusto vain päätettiin perustaa. Suomen maahan oli vastaavanlaisia valtuustoja perustettu ennenkin, mutta ei koskaan Espoon kokoiseen kaupunkiin. Tänään olemme jo paljon viisaampia. Espoon nuorisovaltuustolla on jo oma paikkansa kaupungin organisaatiossa. Kouluilla on käyty esittelemässä vaikuttamisputkea, josta käy ilmi, että NUVAlla on suora esitysoikeus kaupunginhallitukselle ja kaupunginhallitus sitten ohjaa asian eteenpäin virkamiehille tai jollekin lautakunnalle. Päättäjien ja virkamiesten myllyn läpikäytyään esityksestä, vaikka harrastekeskuksien saamisesta Espooseen, tulee totta.”

Pasi Nokelainen
Päätoimittaja
NuvaNet

Aloitteet saaneet aikaan muutoksia

Espoon nuorisovaltuusto on vakiinnuttanut paikkansa nuorten äänitorvena ja vaikuttamisen kanavana Espoossa. Nuoret ovat tehneet toimiaikanaan runsaasti aloitteita kaupungin hallintoon, joista valtaosa on toteutunut. Vuonna 2004 aloitti toimintansa järjestyksessä neljäs nuva. Muutoksia on todella saatu aikaan. Tarkan kuvan aloitteiden määrästä ja toteutumisesta saa selville NuvaNetin verkkosivuilta http://www.espoo.fi/nuva.

Nuorisovaltuusto on järjestänyt myös runsaasti erilaisia nuorten tapahtumia kuten Megadiscon Espoon Areenalla.

Espoon nuorisovaltuuston entinen moderaattori Lauri Tierala kuvaa nuorisovaltuuston toimintaa alusta alkaen aktiiviseksi:

Lauri Tieralan teksti:

“Muistan hyvin sen tyhjän tunteen, kun sain Edinburghin lentokentällä kuulla, etten ollut päässyt läpi. Se sattui silloin kovasti. Pikkuhiljaa kuitenkin rohkaistuin lähtemään mukaan toimintaan. Enkä ollut ainoa mukaan lähtenyt varavaltuutettu. Ainakin yhdessä yleiskokouksessa tänä vuonna varavaltuutettuja oli paikalla enemmän kuin varsinaisia!”

“Paljon on saatu aikaan. Ollaan pyritty vaikuttamaan taustalla, mutta tekemään myös ihan konkreettisia projekteja. Matinkylän skeittiparkista ovat espoolaisnuoret saaneet kuulla jo kyllästymiseen saakka. Koriskenttiä, oppilaskuntastipendejä, Nuvarock - Dance Fever, jne. jne. Hirveästi ovat ihmiset käyttäneet aikaansa nuvan eteen ja olemme me kai maailmaa parantaneet edes hiukan.”

“Maailman parantaminen on kuitenkin vain yksi nuvan tehtävistä. Eikä ehkä edes keskeisin. Tärkeämpää on, että nuorisovaltuusto pystyy parhaimmillaan arkipäiväistämään kunnallispolitiikkaa. Olemme toivottavasti pystyneet osoittamaan, että politiikka vaikuttaa suoraan jokaisen ihmisen arkipäivään ja päätöksiin pystyy vaikuttamaan, kun näkee vähän vaivaa. Lisäksi iso joukko espoolaisnuoria on oppinut nuvan kautta kunnallispolitiikan alkeet ja tulee vuoden kuluttua näkymään kunnallisvaaleissa.”

“Ehkä kaikista tärkein tehtävä kuitenkin on hauskanpito ja ystävien löytäminen. Molempia olen itse löytänyt nuvasta paljon. Näin jälkeenpäin katsoen, mikään ei kaduta. Nuorisovaltuustoon uhrattu aika on ehdottomasti ollut sen arvoista.”

“Uusi nuorisovaltuusto keksii varmasti omat projektinsa ja omat toimintatapansa. Heillä ei ole ihan yhtä helppo tilanne kuin meillä kaksi vuotta sitten - meiltä ei odotettu mitään! Haluan itsekin heittää yhden haasteen - nuorisovaalien äänestysprosentin kohottaminen. Siinä onnistuminen nimenomaan Espoossa on äärimmäisen tärkeää nuorisovaltuustoprojektien uskottavuudelle koko maassa.”

Lauri Tierala
Varavaltuutettu
Nuvanetin moderaattori
 

Espoon nuorisovaltuuston nykyinen verkkosivusto http://www.espoo.fi/nuv

Valtikka

Valtikka.fi on sivusto nuorelle, joka haluaa olla mukana maailmanmenossa ja vaikuttaa siihen. Sivuilta löytyy tietoa ja toimintaa, vinkkejä ja mielipiteitä.

Valtikka on opetusministeriön rahoittama nuorten verkkodemokratiahanke, jota toteutetaan Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin siipien suojassa. Palvelu mainostaa avoimuuttaan: ” Kaikki voivat vaikuttaa sivujen sisältöön, postia vain toimitukselle. Otamme mielellämme vastaan kaiken palautteen, ideat, jutut ja kehittämisehdotukset, joiden avulla voimme tehdä Valtikasta mahdollisimman hyödyllisen nuorten osallistumisen ja vaikuttamisen välineen ja tietolähteen.”

Valtikan sivuilta löytyy muun muassa kaikki Suomen erilaiset nuorten vaikuttamisryhmät osoitteineen.

Aloitekanava

Vuosina 2006-2009 rakennettiin liki 50 kunnan nuorille mahdollisuus esittää ideoita verkossa, kommentoida toisten ideoita, kerätä näistä aitoja aloitteita kunnan päätöksenteon rattaisiin sekä äänestää aloitteista verkossa. Aloitekanava on saavuttanut suuren suosion erityisesti Lapin läänin monissa kunnissa. Nuorten aloitteita on tehty satoja ja kymmeniä on toteutettu ja ne ovat siten aidosti muuttaneet nuorten elinympäristöä.

Katso lisää Aloitekanavan etusivulta www.aloitekanava.fi .

 

www.valtikka.fi

Valtikka

Valtikka.fi on sivusto nuorelle, joka haluaa olla mukana maailmanmenossa ja vaikuttaa siihen. Sivuilta löytyy tietoa ja toimintaa, vinkkejä ja mielipiteitä.

Valtikka on opetusministeriön rahoittama nuorten verkkodemokratiahanke, jota toteutetaan Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin siipien suojassa. Palvelu mainostaa avoimuuttaan: ” Kaikki voivat vaikuttaa sivujen sisältöön, postia vain toimitukselle. Otamme mielellämme vastaan kaiken palautteen, ideat, jutut ja kehittämisehdotukset, joiden avulla voimme tehdä Valtikasta mahdollisimman hyödyllisen nuorten osallistumisen ja vaikuttamisen välineen ja tietolähteen.”

Valtikan sivuilta löytyy muun muassa kaikki Suomen erilaiset nuorten vaikuttamisryhmät osoitteineen.

www.valtikka.fi 

www.aloitekanava.fi

 

Suomen vaalit 2006, 2007, 2008

Vuoden 2006 presidentinvaaleissa ensimmäisellä kierroksella Tarja Halonen sai 46,3 prosenttia äänistä, Sauli Niinistö 24,1 ja Matti Vanhanen 18,6. Toisella kierroksella tilanne tasoittui ja äänet jakaantuivat Halonen 51,8 ja Niinistö 48,2 prosenttiaäänistä. Ehkä jo tämä vaalitulos enteili Kokoomuksen tulevaa voittoa seuraavan vuoden eduskuntavaaleissa.

Eduskuntavaaleissa 2007 suurimman kannatuksen saivat

• Keskusta 23,1 prosenttia äänistä,
• Kokoomus 22,3 ja
• Sosiaalidemokraatit 21,4.

Neljänneksi sijoittui Vasemmistoliitto 8,8 prosentin kannatuksella sekä Vihreät 8,5 ja Kristillisdemokraatit 4,9 sekä RKP 4,6. Soinin johtama Perussuomalaiset saivat 4,1 prosentin kannatuksen. Porvarihallituksen muodostivat Keskusta, Kokoomus, RKP ja Vihreät. Eduskuntavaalien yhteydessä ja yleensä koko vuoden 2007 aikana vietettiin eduskunnan 100 –vuotisjuhlia monin eri tavoin.

Tilastokeskuksen vaalisivut http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_vaalit.html .

Seuraavat eli kunnallisvaalit pidetään Suomessa 26.10.2008.

Vaaleista ajantasolla pysyvää lisätietoa saa hyvin oikeusministeriön palvelusta www.vaalit.fi .

Keskushallinto

Suomen perustuslain mukaan hallintovaltaa Suomessa käyttävät presidentti ja valtioneuvosto eli hallitus, jonka tulee nauttia eduskunnan luottamusta. Presidentin tehtävät on määritelty perustuslaissa, minkä lisäksi presidentille kuuluu muita laissa erikseen säädettyjä tehtäviä. Presidentin tärkeimpiin tehtäviin kuuluu ulkopolitiikan hoitaminen yhdessä hallituksen kanssa. Lisäksi presidentti vahvistaa eduskunnan valmistelemat ja hallituksen esittelemät lakiesitykset.Valtioneuvosto eli hallitus on pääministerin ja korkeintaan 17 ministerin muodostama. Valtioneuvosto käyttää yhdessä presidentin kanssa ylintä hallintovaltaa Suomessa. Valtioneuvostolla voidaan ymmärtää laajemmassa mielessä myös myös hallituksen ja 13 ministeriön muodostamaa hallintokoneistoa.

Presidentti

Presidentti on Suomessa vain yksi valtiollisen vallan käyttäjä, minkä lisäksi uusi perustuslaki vuodelta 2000 kavensi presidentin valtaa ennestään. Euroopan Unionin maissa yleensä maan korkeinta hallintavaltaa edustaa ainoastaan pääministeri.

Suomea varten EU:n huippukokouksissa katetaan toistaiseksi vielä kaksi paikkaa, yksi presidentille ja toinen pääministerille. Suomen 13 ministeriötä valmistelevat ja panevat täytäntöön tasavallan presidentin ja valtioneuvoston päätökset. Lisää tietoa valtioneuvostosta ja kaikista ministeriöistä löytyy valtioneuvoston sivuilta (www.vn.fi).

YLEn Elävä arkisto tarjoaa mielenkiintoisen kokoelman videoita maamme presidenteistä. Mukaan on saatu kaikki presidentit K.J. Ståhlbergista Tarja Haloseen. Katso videoita.

Eduskunta

Eduskunnan tärkein tehtävä on lakien säätäminen.Tämän lisäksi eduskunta päättää valtion talousarviosta, valvoo hallituksen ja sen alaisten viranomaisten toimintaa sekä osallistuu Euroopan Unionissa päätettävien asioiden kansalliseen valmisteluun.Eduskunnan 200 kansanedustajaa valitaan joka neljäs vuosi järjestettävillä vaaleilla.Jokaisella 18 vuotta täyttäneellä Suomen kansalaisella on äänioikeus ja jokainen vaalikelpoinen Suomen kansalainen on oikeutettu asettumaan ehdolle vaaleissa.

Eduskuntaan voit perehtyä internetissä osoitteessa www.eduskunta.fi .

Suomen eduskunta 100 -vuotta

Vuonna 2007 vietettiin eduskunnan 100 -vuotisjuhlia moninaisin menoin. Eduskuntauudistus toteutettiin jo vuonna 1906, mutta ensimmäinen virallinen vaaleilla valittu eduskunta aloitti toimintansa keväällä 1907.

Juhlavuoden tapahtumat ja materiaalit on koottu eduskunnan sivuille.

YLEn Elävä arkisto tarjoaa myös kiinnostavaa nähtävää otsikolla Suomen eduskunta 100 -vuotta. Katso videoita.

Katso myös arkistovideo Helsingistä vuodelta 1906.

Kunnallishallinto

Kunnan tehtävät määritellään perustuslaissa sekä kuntalaissa. Perustuslain 11 luvun mukaan kunnilla on itsehallinto ja verotusoikeus. Valtio voi säätää lailla kunnille tehtäviä. Ahvenanmaalle on turvattu itsehallinto. Saamelaisilla on kotiseudullaan kulttuuri- ja kielellinen itsehallinto.Sisäministeriön verkkosivujen mukaan sisäasiainministeriö huolehtii kuntia yleisesti koskevan lainsäädännön ja hallinnon kehittämisestä, kuntatalouden laskenta- ja analysointitehtävistä sekä valtion ja kuntien yhteistyön toimivuudesta.

Oikeusministeriö vastaa kunnallisesta vaali- ja kansanäänestysmenettelyä koskevan lainsäädännön kehittämisestä, valmistelusta ja täytäntöönpanosta. Ympäristöministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö sekä kauppa- ja teollisuusministeriö huolehtivat kuntien infrastruktuuritehtävien ja niitä koskevan lainsäädännön kehittämisestä ja täytäntöönpanosta.

Kunnallisten peruspalvelujen ja niitä koskevan lainsäädännön kehittämisestä sekä palveluihin liittyvistä valtionosuuksista huolehtivat opetusministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Kunnallisista verokysymyksistä, kuten yhteisövero-osuuksien laskemisesta, vastaa valtiovarainministeriö.

Kuntien etua valvoo kuntaliitto, jonka jäseniä Suomen 444 kuntaa ja kaupunkia ovat. Kuntaliitto “edistää kuntien toimintaedellytyksiä, yhteistyötä ja elinvoimaa asukkaiden hyväksi.”

Kunnan merkitys suomalaisen arkeen on suuri, sillä kunnat hoitavat suurimman osan julkisista palveluista.

Kuntalain mukaan kaikissa kunnissa on oltava kunnanvaltuusto, kunnanhallitus, kunnanjohtaja, tarkastuslautakunta ja ammattitilintarkastaja. Lisäksi kunnanvaltuusto voi asettaa lautakuntia pysyvien tehtävien hoitamista varten, sekä johtokuntia. Kunnan päätösvaltaa käyttää asukkaiden vaaleissa neljäksi vuodeksi valitsema kunnanvaltuusto.

Kuntien päätöksenteko on julkista ja päätöksiä voi seurata kuka tahansa.

Kunnissa pyritään kehittämään kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia.

Arviolta liki 200 Suomen kunnassa on toimiva nuorisovaltuusto, jossa 13-18 -vuotiaat kuntalaiset voivat saada äänensä kuuluviin ja vaikuttaa omiin asioihinsa. Myös erilaiset verkkodemokratiahankkeet ovat helpottaneet kuntalaisten osallistumista.

Linkkejä:
Sisäministeriö www.intermin.fi
Kuntaliitto www.kuntaliitto.fi
Nuorisovaltuustot www.valtikka.fi
Kuntalaki www.finlex.fi/linkit/ajansd/19950365

Muut lait ja säädökset valtion säädöstietopankista www.finlex.fi

Suomen puolueet

Puolueella tarkoitetaan oikeusministeriössä pidettävään puoluerekisteriin merkittyä rekisteröityä yhdistystä. Puolueet ovat aatteellisia yhdistyksiä, joiden varsinaisena tarkoituksena on valtiollisiin asioihin vaikuttaminen. Puolueen jäseneksi liitytään yleensä puolueen paikallisyhdistyksen kautta. Poliittisia puolueita on ollut Suomessa sadan vuoden ajan. Vuoteen 1969 asti puolueiden asema oli epävirallinen. Puolueet saivat virallisen aseman vuonna 1969 säädetyn puoluelain (10/1969) myötä.Lisätietoa oikeusministeriön sivuilta www.vaalit.fi/14163.htm.

Puoluerekisterissä olevat puolueet (19) rekisteröimisjärjestyksessä 21.6.2006:

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue - Finlands Socialdemokratiska Parti r.p.
Rekisteröity 1.2.1969.
Osoite: Saariniemenkatu 6, 00530 Helsinki
Puh. (09) 478 988 Fax (09) 712 752
www.sdp.fi

Suomen Keskusta r.p., ruotsiksi Centern i Finland r.p.
Rekisteröity 1.2.1969.
Osoite: Apollonkatu 11 a, 00100 Helsinki
Puh. (09) 7514 4220 Fax (09) 7514 4230 ja (09) 7514 4240
www.keskusta.fi

Kansallinen Kokoomus r.p., ruotsiksi Samlingspartiet r.p.
Rekisteröity 1.2.1969.
Osoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki
Puh. 020 74 88488 Fax 020 74 88505
www.kokoomus.fi

Svenska folkpartiet i Finland r.p., suomeksi Ruotsalainen kansanpuolue r.p.
Rekisteröity 1.2.1969.
Adress/Osoite: PB 430, Simonsgatan 8 A, 00101 Helsingfors
PL 430, Simonkatu 8 A, 00101 Helsinki
Tel./Puh. (09) 693 070 Fax (09) 693 1968
www.sfp.fi/fi/

Suomen Kristillisdemokraatit (KD) - Kristdemokraterna i Finland (KD) r.p.
Rekisteröity 7.7.1970.
Osoite: Karjalankatu 2 C, 7. krs., 00520 Helsinki
Puh. (09) 3488 2200 Fax (09) 3488 2228
www.kd.fi

Vihreä liitto r.p., ruotsiksi Gröna förbundet r.p., saameksi Ruona lihttu r.b.
Rekisteröity 9.8.1988.
Osoite: Fredrikinkatu 33 A, 3. krs., 00120 Helsinki
Puh. (09) 5860 4160 Fax (09) 5860 4161
www.vihrealiitto.fi

Puolue nousi eduskuntaan 1983. Uusien kansanedustajien Ville Komsin ja Kalle Könkkölän haastattelu , Ylen Elävä Arkisto.

Vasemmistoliitto r.p., ruotsiksi Vänsterförbundet r.p.
Rekisteröity 12.6.1990.
Osoite: Viherniemenkatu 5, 00530 Helsinki
Puh. (09) 774 741 Fax (09) 7747 4200
www.vasemmistoliitto.fi

Perussuomalaiset - Sannfinländarna r.p.
Rekisteröity 13.10.1995.
Osoite: Mannerheimintie 40 B 56, 00100 Helsinki
Puh. (09) 454 0411 Fax (09) 454 0466
www.perussuomalaiset.fi

Vaihtoehtoväki - Alternativförbundet r.p.
Rekisteröity 23.4.1999.
Osoite: PL 108, 00171 Helsinki
Puh. 040 764 1163
www.vapaansuomenliitto.fi

Liberaalit r.p.
Rekisteröity 12.4.2002.
Osoite: Puusepänkatu 1, 00880 HELSINKI
Puh. 040 545 7000 Fax (09) 344 3442
www.liberaalit.fi

Muutosvoimat Suomi r.p., Förändringskrafterna i Finland r.p.
Rekisteröity 24.10.2002.
Osoite: Kolmas linja 7 B 33, 00530 Helsinki
Puh. 040 505 1678 Fax (09) 753 3664
www.muutosvoimat-suomi.fi

Köyhien Asialla r.p.
Rekisteröity 21.11.2002.
Osoite: Elsankuja 2 B 9, 02230 Espoo
Puh. (09) 803 4668 tai 050 529 1171
www.kolumbus.fi/koyhienasialla

Yhteisvastuu puolue r.p.
Rekisteröity 21.11.2002.
Osoite: c/o Taisto Vaetoja, Maasälväntie 8 A 45, 00710 Helsinki
Puh. (09) 387 3988

Suomi - Isänmaa r.p.Rekisteröity 28.11.2002.
Osoite: PL 36, 15501 Lahti
Puh. 040 770 3665/Väinö Kuisma
Sähköposti: kalevanleijona@jippii.fi
www.geocities.com/vaalisivu/Isanmaa.htm

Suomen Kansan Sinivalkoiset - Finlands Folkets Blåvita r.p.
Rekisteröity 17.12.2002.
Osoite: Lumikonkatu 2 B 59, 20240 Turku
Puh. 0400 521 758
www.kolumbus.fi/sinivalkoiset/

Suomen Kommunistinen Puolue - Finlands Kommunistiska Parti r.p.
Rekisteröity 24.9.2003.
Osoite: Haapaniemenkatu 7-9 B, 9.krs, 00530 Helsinki
Puh. (09) 7743 8150 ja fax (09) 7743 8160
www.ekapuolue.fi

Rauhan ja Sosialismin puolesta - Kommunistinen Työväenpuolue r.p., ruotsiksi För Fred och Socialism - Kommunistiska Arbetarparti r.p.
Rekisteröity 13.4.2004.
Osoite: PL 93, 01301 Vantaa
Puh. (09) 857 1022
www.kaapeli.fi/~ktp/index.html

Kansalaisen Perusoikeudet

Vuonna 1995 voimaan tulivat uudet perusoikeussäännökset. Perustuslain suojan piiriin tuli useita uusia perusoikeuksia, muun muassa säännökset taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista. Uutta olivat myös hyvää hallintoa koskevat säännökset. 1.3.2000 voimaan tulleessa uudessa perustuslaissa perusoikeudet löytyvät lain toisesta luvusta.

Perusoikeussäännökset määrittelevät kansalaisen aseman suhteessa lainsäätäjään ja muuhun julkiseen vallankäyttöön. Uudet perusoikeussäännökset parantavat kansalaisen oikeusturvaa sekä täsmentävät julkisen vallan velvoitteita perusoikeuksien toteuttamiseksi. Perusoikeussäännökset on otettava huomioon kaikessa lainsäätämistyössä. Vastuu perusoikeudet sisältävästä lainsäädännöstä kuuluu kaikille ministeriöille.

Kansalaisen perusoikeudet löytyvät valtioneuvoston Kansalaisen käsikirjan korvaavasta palvelusta www.suomi.fi/.

Perustuslaki löytyy oikeusministeriön sivuilta.

Sananvapaus ja julkisuusperiaate

Suomalainen demokratia antaa kansalaiselle useita eri mahdollisuuksia vaikuttaa ja osallistua niin julkiseen keskusteluun kuin päätöksentekoon. Perustuslain mukaan kansalaisilla on sananvapaus. Sananvapauteen liittyy kiinteästi kansalaisen oikeus saada tietoa julkisesta asiakirjasta tai tallenteesta, ja julkisuusperiaatteen mukainen tiedonsaantioikeus on myös hallitusmuodossa säädetty perusoikeus.

Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää esimerkiksi kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia. Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.

Perustuslaki 12 §.

Tiedottamisvelvollisuus merkittävistä asioista

Tietoa voi saada viranomaisten tuottamista julkisista aineistoista tai suoraan viranomaisilta pyytämällä. Viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei erikseen toisin säädetä. Suomessa vallitsee julkisuusperiaate. Viranomaisia, joiden asiakirjoja laki koskee, ovat valtion hallintoviranomaiset sekä muut virastot ja laitokset, tuomioistuimet ja kunnalliset viranomaiset.

Asiakirjalla tarkoitetaan sekä perinteisiä, paperilla olevia asiakirjoja, sähköisiä ja tietotekniikan avulla talletettuja asiakirjoja, että mikrofilmattuja asiakirjoja.

Viranomaisten toiminta julkistaKoska oikeus saada tietoja viranomaisten asiakirjoista on perusoikeus, viranomaisten on edistettävä sen toteutumista. Viranomaisten on tuotettava toimintaansa kuvaavaa tietoaineistoa kuten julkaisuja, esitteitä ja tilastoja sekä tietoja yhteiskunnallisesti merkittävistä ratkaisuista.

Viranomaisten on lisäksi huolehdittava siitä, että viranomaisten toimintaa koskevat keskeiset asiakirjat ovat helposti saatavilla esimerkiksi tietoverkoissa ja kirjastoissa. Laki asettaa viranomaisille myös velvollisuuden tiedottaa toiminnastaan.

Laki velvoittaa viranomaisen julkaisemaan tietoja toimistaan, mutta kiinnostaako tämä tieto ihmisiä? Kävisitkö itse internetissä lukemassa tuoreita viranomaisten tiedotteita?

Lisää tietoa laista viranomaisten toiminnan julkisuudesta löytyy internetistä.

Äänioikeus ja vaalikelpoisuus

Täysi-ikäisen kansalaisen oikeus äänestää

Myös äänioikeus on määritelty perusoikeuksien yhteydessä. Täysi-ikäiset kansalaiset voivat vaikuttaa poliittisiin päätöksiin ja valtiollisten ja kunnallisten elinten kokoonpanoon äänestämällä vaaleissa tai asettumalla ehdokkaiksi. Lisäksi voidaan järjestää valtiollisia tai kunnallisia neuvoa-antavia kansanäänestyksiä. Kansanäänestyksissä ei ole kysymys vaaleista, vaan tärkeäksi katsotuista asiakysymyksistä. Kansanäänestyksissä kansalaiset ilmaisevat mielipiteensä tärkeinä pidettyihin asioihin. Poliitikot voivat noudattaa tai olla noudattamatta kansalaisten enemmistön päätöstä.

Jokaisella Suomen kansalaisella, joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, on oikeus äänestää valtiollisissa vaaleissa ja kansanäänestyksessä. Vaalikelpoisuudesta valtiollisissa vaaleissa on voimassa, mitä siitä erikseen säädetään perustuslaissa. Jokaisella Suomen kansalaisella ja maassa vakinaisesti asuvalla ulkomaalaisella, joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, on oikeus äänestää kunnallisvaaleissa ja kunnallisessa kansanäänestyksessä sen mukaan kuin lailla säädetään. Oikeudesta muutoin osallistua kuntien hallintoon säädetään lailla. Julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Perustuslaki 14 §.

Nuorten äänestämisinto on kautta vuosikymmenten ollut vähemmän aktiivista. YLEn Elävä arkisto tarjoaa tästä teemasta edelleen ajankohtaisen videoklipin.  

Julkiselle vallalle on perusoikeuksissa säädetty erityinen velvoite edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja vaikuttaa asioihin. Poliittinen vaikuttaminen tapahtuu usein puolueiden [PUOLUE] kautta. Puolueet ovat aatteellisia yhdistyksiä, joiden varsinaisena tarkoituksena on valtiollisiin asioihin vaikuttaminen. Tästä syystä niille puolueille, jotka ovat edustettuina eduskunnassa, maksetaan puoluetukea verovaroista. Puolueen jäseneksi liitytään yleensä paikallisyhdistyksen kautta. Ammattiliittojen kautta työntekijät voivat vaikuttaa siihen päätöksentekoon, joka koskee heidän työtään.

Pohdittavaa:

Riittävätkö nämä laissa määritellyt demokraattiset perusoikeudet kansalaiselle?
Mahdollistavatko ne kansalaisen aktiivisen osallistumisen yhteisten asioiden hoitoon?
Miten niitä pitäisi vielä kehittää?

Naisten äänioikeus

Suomessa äänioikeus toteutettiin eduskuntauudistuksen myötä vuonna 1906. Vuonna 1906 Suomi sääti ensimmäisenä eurooppalaisena maana myös naisia koskevan yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden. Ylen Elävä Arkisto tarjoaa kiinnostavan audioleikkeen, missä naisten äänioikeuden 60-vuotispäivänä muistellaan naisasialiikettä ja “miehisiä vaikuttajanaisia”.

Kansalaisen demokraattiset oikeudet kunnassa

Kuntalaissa määritellään kansalaisen osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet kunnassa. Jokaisella Suomen kansalaisella on oikeus osallistua kuntien hallintoon lain puitteissa. Lakiin on kirjattu seitsemän eri vaikuttamisen mahdollisuutta. Kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien luominen annetaan laissa kunnanvaltuuston tehtäväksi.

Asukas voi vaikuttaa kotikuntansa asioihin

Osallistumista ja vaikuttamista voidaan edistää erityisesti

1. valitsemalla palvelujen käyttäjien edustajia kunnan toimielimiin
2. järjestämällä kunnan osa-aluetta koskevaa hallintoa
3. tiedottamalla kunnan asioista ja järjestämällä kuulemistilaisuuksia
4. selvittämällä asukkaiden mielipiteitä ennen päätöksentekoa
5. järjestämällä yhteistyötä kunnan tehtävien hoitamisessa
6. avustamalla asukkaiden oma-aloitteista asioiden hoitoa, valmistelua ja suunnittelua
7. järjestämällä kunnallisia kansanäänestyksiä

Kuntalaki 27§. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1995/19950365

Kunnanvaltuustolla on siis useita keinoja lisätä kuntalaisten osallistumista yhteisten asioiden hoitoon, mutta melko harvat kunnat ovat olleet tällä alueella aktiivisia. Esimerkiksi Espoossa kaupunginvaltuusto on antanut Espoon nuorisovaltuustolle todellisen aloiteoikeuden kunnanhallitukselle. Lisäksi Espoossa on kehitetty alueellista hallintoa perustamalla alueneuvottelukunnat, joiden toimintaa yritetään kehittää esimerkiksi osallisuushankkeiden yhteydessä. Kaupungissa on myös selvitetty kuntalaisten mielipidettä ennen päätöksentekoa. Kunnat voisivat lisätä nykyistä aktiivisemmin kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksia, mutta tärkeintä silti on, että kuntalaiset tietävät lakiin perustuvat demokraattiset oikeutensa.

Näiden oikeuksien lisäksi kuntalaki myöntää kunnan asukkaille vielä erään erittäin tärkeän oikeuden.

Tee aloite parantaaksesi kotiseutusi asioita.

Kunnan asukkailla on oikeus tehdä kunnalle aloitteita sen toimintaa koskevissa asioissa. Aloitteen tekijälle on ilmoitettava aloitteen johdosta suoritetut toimenpiteet.

Kuntalaki 28§. http://www.finlex.fi/linkit/ajansd/19950365

Kuntalaisille annetaan lain mukaan aloiteoikeus. Kunnanvaltuuston pitää käsitellä näitä kansalaisten tekemiä aloitteita vähintään kerran vuodessa. Jos aloitteentekijöistä vähintään kaksi prosenttia on kunnan asukkaita, aloite pitää käsitellä valtuustossa kuuden kuukauden kuluessa sen jättämisestä.

Kunnanvaltuuston mahdollisuus järjestää kunnallisia kansanäänestyksiä on erittäin mielenkiintoinen, mutta tätä mahdollisuutta käytetään kuitenkin harvoin. Kansanäänestyksen tulos on valtuustolle vain neuvoa-antava, ei sitova. Kuntalain mukaan (31§) kansanäänestysaloitteen voi tehdä vähintään viisi prosenttia kunnan asukkaista.

Perinteinen puolue vai oma valitsijayhdistys?

Puolueet tai valitsijayhdistykset voivat asettaa ehdokkaita kunnallisvaaleissa. Vaalilain mukaan (150§) valitsijayhdistyksen voi perustaa vähintään kymmenen äänioikeutettua kuntalaista, joten liikkeelle pääsee melko helposti. Vertailun vuoksi todettakoon, että europarlamenttivaaleissa valitsijayhdistyksen perustamiseen vaaditaan vähintään peräti 2000 äänioikeutettua henkilöä, mutta valtakunnallisissa eurovaaleissa valitsijayhdistyksetkin ovat maanlaajuisia.

Kunnallisvaaleissa voi äänestää 18-vuotias kuntalainen tai kunnan alueella vakituisesti asuva. Sama ehto pätee vaaliyhdistyksen perustamiseen tai kunnan luottamustoimissa mukanaoloon. Lisäksi useimmissa Espoon kaupungin lautakunnissa on nuorisovaltuuston alaikäisille edustajille myönnetty läsnäolo- ja puheoikeus.

Maailmaa ei muuteta päivässä, mutta tosiasia on, että maailma muuttuu joka päivä. Mihin suuntaan - se on nykyisistä ja tulevista vaikuttajista kiinni.

Kunnat ovat käytännössä ihmisten kotiseutuja, ja siksi se on jo laissa määrätty luomaan yhteyksiä asukkaisiinsa ja helpottamaan heidän osallistumistaan päätöksentekoon.

Onko tämä mielestäsi toteutunut omassa kotikunnassasi?

Miten muuttaisit nykyistä tilannetta?

Linkkejä:
Eduskunta www.eduskunta.fi
Valtion säädöstietopankki www.finlex.fi
Sähköinen Suomen säädöskokoelma www.edilex.fi

Yhdistymis- ja kokoontumisvapaus

Sananvapauden ja tiedon saannin oikeuden lisäksi kansalaisella on oikeus järjestää kokouksia tai mielenosoituksia ja osallistua niihin vapaasti.

Jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin. Jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Samoin on turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi. Tarkempia säännöksiä kokoontumisvapauden ja yhdistymisvapauden käyttämisestä annetaan lailla.

Perustuslaki 13 §.

Kokoontumisvapautta rajoittaa kuitenkin ilmoitusvelvollisuus. Julkisella paikalla järjestettävästä mielenosoituksesta tai muusta tilaisuudesta on ilmoitettava poliisiviranomaisille vähintään kuusi tuntia ennen tilaisuuden alkua.

Kansalaiset voivat vapaasti ilman erityistä lupaa perustaa yhdistyksiä, jotka eivät ole lain ja hyvän tavan vastaisia sekä osallistua niiden toimintaan. Yhdistys voi toimia vapaasti yhdistyslain puitteissa. Yhdistys voi halutessaan myös rekisteröityä. Suomi on perinteisesti yhdistystoiminnan luvattu maa, ja yhdistysrekisterissä on tällä hetkellä noin 113 000 rekisteröityä yhdistystä.Oikeus kokouksiin ja mielenosoituksiin

Vuonna 1989 annettu yhdistyslaki määrittelee yhdistyksen aseman, jäsenet, oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet 70 eri lakipykälän avulla. Myös Yhdistyslaki löytyy kokonaisuudessaan Kansalaisen käsikirjasta.

Ensimmäinen pykälä määrittelee raamit yhdistykselle:

Yhdistyksen saa perustaa aatteellisen tarkoituksen yhteistä toteuttamista varten. Tarkoitus ei saa olla lain tai hyvien tapojen vastainen. Yhdistykseen sovelletaan tätä lakia.

Yhdistyslaki 1 §.

Rekisteröitymällä Yhdistysrekisteriin yhdistys voi hankkia oikeuksia ja tehdä sitoumuksia sekä olla asianosaisena tuomioistuimessa tai muun viranomaisen luona. Rekisteröidyn yhdistyksen jäsenet eivät vastaa henkilökohtaisesti yhdistyksen velvoitteista.

Yhdistystä perustamaan

Yhdistyksen perustaminen edellyttää perustamisasiakirjaa ja yhdistykselle laadittuja sääntöjä. Perustajaksi riittää yksi 15-vuotias suomalainen luonnollinen henkilö.

Yhdistyksen perustamisesta on tehtävä perustamiskirja, johon on liitettävä yhdistykselle laaditut säännöt. Perustamiskirja on päivättävä ja vähintään kolmen yhdistyksen jäseneksi liittyvän allekirjoitettava. Perustajana olevan luonnollisen henkilön tulee olla 15 vuotta täyttänyt.

Yhdistyslaki 7§.

Yhdistyslaki antaa tarkat ohjeet myös

yhdistyksen sääntöjen rakentamisesta (8§)

jäsenyydestä (10§, 11§)

päätösvallasta (16§, 17§, 18§)

päätöksenteosta (20§, 27§)

kokoontumisesta (21§, 23§, 24§)

vaaleista (28§, 29§)

jäsenen äänioikeudesta ja pöytäkirjan laatimisesta (31§)

yhdistyksen hallinnosta (35§ - 39§).

Katso myös Kansalaisen käsikirjaa korvaavaa palvelua www.suomi.fi/.

 

Kokoustekniikka

Kokoustekniikka ei ole sitä, että osaa istua kokouksessa hiljaa ja vastata, kun kysytään. Kokoukseen osallistujan tulee viedä asioiden käsittelyä aktiivisesti eteenpäin esityslistaa ja yleisesti hyväksyttyjä kokousten pelisääntöjä noudattaen. Kokous ei ole rupattelutuokio, vaan virallinen tilaisuus, jossa tehdään demokraattisia päätöksiä, jotka merkitään pöytäkirjaan.

Jokaisella demokraattisella foorumilla on taustallaan yleinen lainsäädäntö ja yleiset kokoustekniikan perusteet. Niiden lisäksi useimmilla yhdistyksillä (esimerkiksi koulujen oppilaskunnilla) on demokraattisesti hyväksytyt säännöt, jotka viime kädessä määräävät, miten kyseisellä demokratian foorumilla käyttäydytään. Säännöissä kerrotaan milloin aloitteet tulee jättää, miten ponsi eli toimenpide-ehdotus saadaan kirjattua, milloin ja miten demokraattinen elin pitää kutsua koolle ja milloin se on päätösvaltainen.

Normaalien kokousten lisäksi voidaan järjestää erilaisia keskustelukokouksia, joissa ei välttämättä tehdä sitovia päätöksiä. Näissä kokouksissa toimiminen vaatii erilaisia taitoja. Päätösten sijaan niissä saatetaan ideoida toimintaa tai keskittyä pohdiskelemaan jotain tiettyä asiaa tai ongelmaa. Tällaisissa tilaisuuksissa etusijalle nousevat luovat kokouskäytännöt sekä turvallinen ja kannustava ilmapiiri. Keskustelukokouksista ei yleensä pidetä kokouspöytäkirjaa, vaan niistä kirjoitetaan muistio, jota voidaan käyttää tulevan toiminnan tukena.

Hyvin toimivassa yhdistyksessä puheenjohtaja ja hallintoelimet etsivät alati uusia keinoja asioiden käsittelylle. Kunnan hallintoelinten kokoukset ovat päätöskokouksia, mutta kokousten välistä ajankäyttöä on haluttu myös kehittää. Asukaskokoukset ja lisääntyvä internetin käyttö päätöksenteon apuna ovat hyviä esimerkkejä tästä. Tärkeä syy uuden julkisuuslain syntymiselle oli se, että hyvä valmistelu helpottaa päätösten toteuttamista ja estää monet jälkikäteen syntyvät kiistat. Tämän vuoksi päätöksentekoa on haluttu siirtää käräjöinnistä huolellisen valmistelun puolelle.

Helsingin kaupungin verkkopalveluprojekti Ide@listi (1999-2000) listasi nuorille tarkoitetut kokousohjeet seuraavasti:

IDE@LISTIN kokouskäytäntöohjeet

Eri porukoiden kokouskäytännöt vaihtelevat jonkin verran, mutta jotain perussääntöjä on. Menettelytavat ovat joko lakisääteisiä tai löytyvät ryhmän omista säännöistä. Sääntöjen tunteminen auttaa toimimaan oikein kokoustilanteessa ja huolehtimaan oikeuksistaan kokouksen osallistujana.

Kokouskutsusta saat selville, minkä porukan kokous on kyseessä, onko kyseessä esimerkiksi vuosikokous vai hallituksen kokous, missä ja milloin kokous pidetään, mitä kokouksessa käsitellään, kuka ja koska kokouksen on kutsunut koolle.

Kokoukselle on laadittu esityslista, joka on ehdotus kokouksen työjärjestykseksi. Voit kokouksen kohdassa esityslistan hyväksyminen esittää esityslistaan muutoksia ja lisäyksiä. Kokouksen aikana voit pyytää työjärjestyspuheenvuoron, jolla voit vaikuttaa työskentelyjärjestykseen tai esittää kokoukseen pidettäväksi taukoa.

Kokouksen avaa koollekutsuja tai puheenjohtaja. Sen jälkeen kokous järjestäytyy eli kokoukselle valitaan puheenjohtaja, sihteeri ja pöytäkirjantarkastajat. Varmuuden vuoksi kannattaa valita myös ääntenlaskijat. Valitut toimihenkilöt voivat aloittaa kokouksen johtamisen heti seuraavasta pykälästä.

Seuraavaksi todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus. Puheenjohtaja kertoo, miten sääntöjen mukaan kokous tulee kutsua koolle, miten tällä kertaa on toimittu ja ehdottaa päätösvaltaisuutta. Jos kukaan ei vastusta, kokous on päätösvaltainen. Sitten hyväksytään työjärjestys ja ryhdytään käsittelemään varsinaisia päätösasioita. Esityslistalla on usein kohdat ilmoitusasioille ja muille esille tuleville asioille. Lopuksi puheenjohtaja kiittää osallistujia ja päättää kokouksen.

Päätöspykälissä asia esitellään, siitä avataan keskustelu, keskustelu päätetään, todetaan tehdyt ehdotukset ja se, onko niitä kannatettu. Jos kannatettuja ehdotuksia on vain yksi, todetaan se päätökseksi ja asia loppuun käsitellyksi. Puheenjohtajan tehtävänä on huolehtia, että kaikki halukkaat saavat puheenvuoron pyytämisjärjestyksessä ja että kannatetut vaihtoehdot otetaan käsittelyyn. Puheenjohtaja tekee yhteenvedon esityksistä ennen päätöstä. Jos kannatettuja ehdotuksia on useita, suoritetaan äänestys, jonka menettelytavan puheenjohtaja hyväksyttää kokouksella. ääntenlaskijat laskevat äänet ja ilmoittavat puheenjohtajalle tuloksen. Puheenjohtaja kertoo tuloksen kokoukselle ja ellei kokouksella ole huomautettavaa, äänestyksen tulos tulee lopputulokseksi. Sen jälkeen puheenjohtaja vielä kertaa päätöksen ja päättää asiakohdan käsittelyn.

Puheenvuorot pyydetään nostamalla kättä. Repliikki -puheenvuoro on lyhyt kommentti edelliseen puheenvuoroon ja sen saa heti. Sanomalla ” työjärjestykseen ” saat puheenvuoron ja voit vaikuttaa kokouksen kulkuun esimerkiksi asioiden käsittelyjärjestykseen tai taukoihin tai puheenjohtajan työskentelyyn.

Voit sanoutua irti kokouksen päätöksestä jättämällä siihen heti päätöksen julistamisen jälkeen eriävän mielipiteen perusteltuna ja kirjallisesti, joka merkitään kokouksen pöytäkirjaan. Eriävä mielipide vapauttaa sinut päätöksen aiheuttamasta poliittisesta tai taloudellisesta vastuusta.

Helpotat omaa ja muiden kokousta jos:

• puhut lyhyesti ja teet selkeitä ehdotuksia, jotka myös perustelet.
• tartut keskusteluun heti, sillä asiat menevät eteenpäin nopeasti.
• ilmaiset kannatuksesi selkeästi. Kannatetut ehdotukset päätyvät vaihtoehdoiksi äänestystilanteeseen.

Vaalitilanteessa ei ehdotusta tarvitse kannattaa.

Muista, että edellä mainittu väite siitä, että eriävä mielipide vapauttaisi sinut päätöksen aiheuttamasta taloudellisesta vastuusta ei ole aukoton. Jos toiminta on laitonta tai peräti rikollista, kaikki hallituksen jäsenet kantavat vastuun. Myös selvä sääntöjen vastainen toiminta sitoo kaikkia hallituksen jäseniä.

Aloite

Vaikuttajan tulee osata kirjoittaa aloite muodossa, joka johtaa toimenpiteisiin. Sopiva aloitteen pituus on yksi A4-sivu.

Aloitteessa on neljä osaa: otsikko, perusteluosa, ponsi ja allekirjoitus.

Otsikon tulee kertoa tiivistetysti, mistä aloitteessa on kyse.

Perusteluosa on aloitteen tärkein osa. Se kannattaa laatia huolellisesti, koska asian lopputulos riippuu usein siitä, miten hyvin aloite on perusteltu. Perusteluosalla tulee olla tietty rakenne. KOFF, joka on lyhenne sanoista konteksti, faktat ja funktio, on hyvä rakenne. Kontekstilla tarkoitetaan asiayhteyttä, johon aloite kuuluu. Sen jälkeen kerrotaan, mitkä ovat aloitteen tekoon vaikuttaneet faktat, joilla aloitetta perustellaan. Aloitteen funktio on sen merkitys eli aloitteen toteutumisen seuraukset.

Ponsi eli toimenpide-ehdotus kirjataan perusteluosan jälkeen selkeästi näkyviin. Ponnen sisältö ei saa tuoda esiin mitään uutta asiaa perusteluosassa esitetyn lisäksi.

Allekirjoitusta ei pidä unohtaa. Aloitteella on hyvä olla monta allekirjoittajaa, ja kannattaa miettiä kenet pyytää allekirjoittajaksi. Aloitteen painoarvoa lisää se, että useampi nuori tai muu vaikuttaja on allekirjoittanut sen.

Espoon nuorisovaltuustolla on aloiteoikeus suoraan Espoon kaupunginhallitukselle. Nuorisovaltuusto on käyttänyt tätä oikeutta useita kertoja, ja sen tekemät aloitteet ovat myös johtaneet toimenpiteisiin. Aloitteet ovat nähtävissä nuorisovaltuuston sivuilla www.epoo.fi/nuva. Verkon kautta voi välittää myös ideoita nuorisovaltuustolle, joiden perusteella voidaan tehdä aloitteita.

Espoon nuorisovaltuuston toiminta on tuonut muutoksia kaupungin toimintatapoihin. Monet aloitteista ovat johtaneet erilaisiin toimenpiteisiin ja parantaneet pysyvästi nuorten elinoloja Espoossa.

 

Puhe

Winston Churchillia pyydettiin erääseen tilaisuuteen puhumaan.

“Paljonko minulla on aikaa?”, hän kysyi.
“Kuinka niin?”, kysyjä ihmetteli.
“Jos tarvitsette kolmen minuutin puheen tulen kuukauden päästä, jos saan puhua seitsemän minuuttia, tulen kahden viikon päästä; jos saan puhua tunnin, voin lähteä vaikka heti.”

Puhetaidon kannalta ei siis ole tärkeää se että osaa puhua mistä tahansa ja paljon, vaan se, että osaa kiteyttää sanottavansa lyhyeen ja ymmärrettävään muotoon. Suuret vaikuttajat ovat yleensä olleet myös hyviä puhujia. Heitä on yhdistänyt rohkeus ajatella omilla aivoillaan ja rohkeus puhua omaperäisesti ja jopa poikkeavasti. Hyvän puheen ensimmäinen edellytys on, että kuulija ymmärtää, mitä puhuja sanoo.

Jeesus Nasaretilainen lienee ollut eräs historian parhaista puhujista. Hänen ajatuksensa on pystytty tallentamaan kirjallisessa muodossa Raamattuun juuri sen takia, että ihmiset ymmärsivät hänen puheensa suunnilleen samalla tavalla. Hänen käyttämiensä vertauskuvien maailma liittyi suoraan aikalaisten arkipäivään. Vertaukset hyvästä paimenesta, tuhlaajapojasta, maahan kaivetuista rahoista, rikkaasta ja köyhästä, kamelista ja neulansilmästä, isästä ja kahdesta pojasta, taivaan linnuista ja kedon kukista olivat konkreettisia ja elämänläheisiä, ja jokainen tuon ajan kuulija ymmärsi vertausten ajatuksen ja sanoman.

Vuorovaikutustaidot

Vaikuttajan taidoista olennaisimpia on hänen kykynsä olla aidossa vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Ilman tätä taitoa kohtaaminen jää tylyksi, ja vaikuttajasta jää ulkokohtainen ja kylmä mielikuva. Vaikuttajan ei silti tarvitse pyrkiä miellyttämään jokaista. Vuorovaikutuksessa ei ole kysymys viihdyttämisestä, vaan kohtaamisesta.

Ole aidosti läsnä

Neljätoistavuotias espoolainen valmistautui tärkeään jalkapallo-otteluun. Paikalla oli runsaasti arvokasta alan väkeä, sillä peli liittyi palloliiton ja kirkon yhteiseen vihreän kortin FairPlay-kampanjaan. Ennen pelin alkua vanha arkkipiispa kätteli pelaajat. Pelin jälkeen eräs palloliiton johtaja jakoi palkinnot ja kätteli myös pelaajat. Palkinnonjakaja kulki kiireisesti ohi, eikä huomannut minua. Mutta oli hienoa kätellä ennen peliä sitä vanhaa miestä. Hän tervehti ja katsoi silmiin, totesi 14-vuotias Espoon Hongan futari.

Kohtaaminen ei liity ainoastaan tapaan puhua tai keskustella, vaan siinä on kyse kyvystä olla läsnä. Vaikuttajan tulee uskaltaa ja osata katsoa ihmistä silmiin. Myös käden puristusta kannattaa harjoitella. Voimakas kädenpuristus antaa vaikutelman voimakkaasta ja rehdistä ihmisestä.

Viesti ymmärretään yleensä väärin

Vuorovaikutustaidoista tärkeimpiä on kyky ilmaista itsensä selkeästi, puhua täsmällisesti. Ajatukset, tunteet, havainnot, pyrkimykset ja aiottu toiminta on osattava esittää niin, että kuulija ymmärtää vaikuttajan tarkoituksen. Kommunikaatioteorioissa puhutaan “tietoisuuden kehästä”: ihminen kykenee ilmaisemaan oman tietoisuutensa siten että vastaanottaja ymmärtää asian ainakin ytimeltään samalla tavalla.

Viestinnän tutkijat, kuten Osmo A. Wiio, toistavat usein perusväitettä siitä, että viesti ymmärretään useimmiten väärin. Kun lähettäjä puhuu ympyränmuotoisesta asiasta, vastaanottaja saattaa tulkita asian päärynän tai peräti neliön muotoiseksi - varmaa on ainoastaan se, että viesti ymmärretään väärin.

Tunne itsesi - kuuntele muitakin

Mitä paremmin vaikuttaja tuntee oman tietoisuutensa ja mitä paremmin hän osaa pukea sen sanoiksi, sitä paremmin vastaanottaja ymmärtää vaikuttajan lähettämän viestin. Vuorovaikutus edellyttää myös palautemahdollisuutta Kuvaus ihmisen tietoisuuden kehästäeli sitä, että viestin vastaanottaja voi kysyä tai tarkentaa kuulemaansa.

Ihmisen tietoisuuden kehää on kuvattu kukan viidellä terälehdellä, jotka parhaimmillaan ovat saman kokoisia. On myös mahdollista, että ihminen toimii vain muutaman tietoisuuden kehän lohkon avulla.

Tietoisuuden viisi lohkoa

1. havainnot
2. tunteet
3. ajatukset
4. pyrkimykset
5. teot

Millainen sinä mielestäsi olet? Millaiseksi kukaksi voisit itsesi piirtää? Montako terälehteä sinulla on käytössä kokonaan, montako vain nimeksi?

Ihminen, joka tiedostaa itsensä hyvin ja osaa pukea eri osa-alueensa sanoiksi, on yleensä kiinnostunut myös toisen ihmisen tietoisuudesta, hänen havainnoistaan, ajatuksistaan, tunteistaan, pyrkimyksistään ja teoistaan. Hänellä on hyvät edellytykset kehittyä taitavaksi keskustelijaksi ja olla siten aktiivisesti vuorovaikutuksessa toisten kanssa.

Keskustella voi monella tavalla

Vuorovaikutukseen kuuluu myös kyky käydä tarpeen tullen eritasoista keskustelua. Joskus on tarpeellista osata small talkia: keskustelua säästä, ympäripyöreistä kuulumisista, päivän kevyistä uutisista, vaihtaa muutama sana vain kohteliaisuuden vuoksi. Lisäksi tarvitaan kykyä keskustella tunnetason asioista. Kuitenkin vaikuttajalle useimmiten riittää asiatason keskustelu.

Lähde:

Joe Miller - Elam Nunnally, Puhutaan. Se auttaa -pariviestinnän opas.
WSOY. 1980.

Lisätietoa vuorovaikutustaidoista

Sherod Miller et al., Suhdetaitoja elämän kumppaneille, jotka haluavat päästä irti vanhasta ja oppia jotain parempaa. Suom. Ari Muttonen. Alkuteos Talking and listening together. Resurssi, Naantali 1995.

Ullamaija Kivikuru et al., Osmo A. Wiio kuusi vuosikymmentä viestinnän valtateillä. Yliopistopaino, Helsinki 1988.

Heikki Luostarinen - Ullamaija Kivikuru - Merja Ukkola (toim.), Sopulisilppuri. Mediakritiikin näkökulmia. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus, Lahti 1996.

Jukka-Pekka Puro, Johdatus puheviestinnän teorioihin. Gaudeamus, Helsinki 1996.

Tapio Varis, Tiedon ajan media. Mediavalmiudet ja viestintätaidot uusiutuvassa viestintäkulttuurissa. Yliopistopaino, Helsinki 1995.

Osmo A. Wiio, Johdatus viestintään. 6. uudistettu laitos. Weilin+Göös, Espoo 1994.

Osmo A. Wiio, Viestinnän tietotekniikkaa ja esitysviestintää. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus, Lahti 2000.

Leif Aberg, Viestinnän strategiat. Infoviestintä, Helsinki 1997.

Leif Aberg, Viestintä - tuloksen tekijä. 6. p. Tietopaketti, Helsinki 1996.

Vuorovaikutus tietoverkoissa

Verkkoviestinnässä puhutaan interaktiivisuudesta eli siitä, että vaikuttaja voi olla suoraan vuorovaikutuksessa vastaanottajan kanssa. Verkossa vuorovaikutus voi olla reaaliaikaista tai tapahtua viiveellä. Vuorovaikutusta ja keskustelutaitoja voi harjoitella tietoverkkojen lukemattomilla keskustelupalstoilla. Verkkokeskustelu etenee hieman toisin kuin suora kasvotusten käyty keskustelu.

Verkossa oppii keskustelutaitoja myös lukemalla kiinnostavia keskusteluja tai väittelyjä. Verkon reaaliaikaiset keskustelupalstat eli chatit ovat monien mielestä parhaita verkkokeskustelupaikkoja. Internetin keskustelupalstoista elävimpiä ovat tiettyjen aiheiden, harrastusten tai kiinnostuksen kohteiden ympärille keskittyneet keskustelufoorumit.

Miten verkkokeskustelu oikeastaan eroaa tavallisesta keskustelusta?

Mitkä ovat sen hyvät ja huonot puolet tavalliseen keskusteluun verrattuna?

Keskustelua verkossa

Useimmilla verkkosivuilla on oma keskustelupalstassa. Näistä voit aloittaa:
www.soneraplaza.fi
www.mtv3.fi

Elokuvista puhutaan kiihkeästi Kinopalatsissa www.kinopalatsi.fi.

Suomen suosituimmat keskustelupalstat listaa http://keskustelu.suomi24.fi/suosikit.shtml.

Vaikuttaminen kunnassa

Tietoyhteiskunnassa vaikuttamista voi tapahtua monella tasolla. Oman koulun tai työpaikan ohella oma asuinpaikka ja kunta tai kaupunki tarjoavat yhteisten asioiden hoitajille paljon työtä. Tämän lisäksi vaikuttamaan voi pyrkiä myös valtakunnallisella, Euroopan laajuiselle sekä globaalilla tasolla. Monet järjestöt tarjoavat aktiivisen kanavan kansainväliseen vaikuttamiseen.

Helpointa vaikuttaminen on lähitasolla eli kotipaikkakunnalla. Kunnan tai kaupungin toimielimet sekä virka- ja luottamushenkilöt kaipaavat ja vastaanottavat mielellään kuntalaisten palautteita ja myös aloitteita kotiseudun asioiden edistämiseksi. Aina kannattaa yrittää.

Ehdokkuus ja äänestäminen vaaleissa

Oletko koskaan ajatellut, että äänestämisen ohella voisit itse asettautua ehdokkaaksi esimerkiksi kunnallisvaaleissa?

Puolueet kaipaavat jatkuvasti uusia nuoria jäseniä. Myös sitoutumattomien listat ovat viime vuosina menestyneet paikallisissa vaaleissa.

Ota asioista selvää ja pohdi omaa ehdokkuuttasi. Varmaa on, että joku aina valitaan ja jotkut aina hoitavat yhteisiä asioita. Ellet sinä vastaa yhteisistä asioista, niin joku tekee sen kuitenkin - ja mahdollisesti sinua huonommin.

Kansalaistottelemattomuus

Vaikuttaminen virallisia demokratian kanavia myöten ei aina näytä toimivan - ei ainakaan riittävän nopeasti tai jämäkästi.

Silloin löytyy kansalaiselle vielä muutamia keinoja, joista lakko ja mielenosoitus tai talonvaltaus ovat hyviä esimerkkejä. Kansalaiset voivat allekirjoittaa myös vetoomuksia, jotka toimitetaan suoraan päättäjille. Lisäksi jonkun koulun oppilaat saattavat protestoida jotakin tapahtumaa ja ryhtyä koulutyön boikottiin eli jäädä esimerkiksi yhdeksi päiväksi kokonaan kotiin ja kieltäytyä siten koulutyöstä.

Kansalaistottelemattomuus saattaa johtaa lain rikkomiseen ja sitä seuraavaan rangaistukseen. Jotkut rikkovat tietoisesti huonoa lakia, saadakseen sen muuttumaan. Jotkut kansalaisaktivistit korostavat ei niinkään lain, vaan oikeuden kunnioittamista. Heille oikeuden tapahtuminen on enemmän kuin huonon lain noudattaminen.

Kansalaistottelemattomuuden keinot ovat vaikeita ja joskus äärimmäisiä. Jos niitä käytetään tulee huolehtia siitä, että ne tahot johon tottelemattomuus kohdistuu saavat tietoonsa toimintaan johtaneet asiaperusteet. Median käyttö sopii hyvin kansalaistottelemattomuuden avuksi ja perusteiden julkistamiseen.

Nuorten Aloitekanava verkossa

Opetusministeriön nuorisoyksin tukemana on Suomessa perustettu muutamalle nuorten verkkoviestintäpalvelulle aivan oma sähkäinen vaikuttamisen kanava – aloitekanava.

Aloitekanavan kautta nuori pystyy tekemään idean tai aloitteen oman elinpiirinsä asioista koskien koulua, kotiympäristöä tai harrastetoimintaa. Aloitteet toimitetaan kunnan tai kaupungin päättäville elimille ja nuorille kerrotaan verkon kautta miten aloitteille on käynyt.  

Aloitekanavaan pilotoidaan 2007 - 2008 nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden yhteydessä muun muassa Lapin läänissä, Joensuussa sekä Espoossa. Aloitekanava on yksi tapa antaa nuorten ideoille ja toiveille ääni sekä kuulla nuoria heitä koskevissa asioissa. Aloitekanava toteuttaa siten uuden nuorisolain 8 § tavoitteita.

Aloitekanavaa voi seurata osoitteesta www.aloitekanava.fi .

Aloitekanava on suunniteltu julkisen ja kolmannen sektorin verkkodemokratian edistämiseen. Se lisää viestinnän avoimuutta ja madaltaa kynnystä osallistua yhteiseen päätöksentekoon. Aloitekanava mahdollistaa ajasta ja paikasta riippumattoman vaikuttamisen.

Aloitekanava tarjoaa virtuaalifoorumin ajatusten esittämiselle. Sen viisivaiheinen prosessi seuloo ideoiden joukosta kehityskelpoisimmat osallistujien argumenttien ja äänestysten perusteella ja seuraa näin syntyneiden aloitteiden kehittymistä koko niiden elinkaaren ajan – idean esittämisestä sen mahdolliseen toteumiseen saakka.

Aloitekanavan suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa Ponsi Interactive ay. www.ponsi-interactive.fi

 

Aloitekanavassa idea prosessoituu vähitellen aloitteeksi. Prosessin kuvaus

1 Idean lisäys

Aloitekanavan ensimmäisenä vaiheena on idean lisääminen. Idea kuvaillaan ja sijoitetaan johonkin ennaltamäärättyyn kategoriaan. Siihen liittyvä materiaali, kuten kuvat tai muut tiedostot, tallennetaan.

2 Argumentointi puolesta tai vastaan

Toinen vaihe on ideoiden kommentointi. Jokainen sovelluksen käyttäjä voi antaa yhden argumentin jokaiselle idealle - sen puolesta tai sitä vastaan. Argumentti voidaan kirjoittaa omalla nimellä tai anonyyminä.

Moderointi ja aloitteen luonti (näkyy vain moderaattorille)

Jos puoltavia argumentteja on enemmän kuin mitä raja-arvoksi on asetettu tai jos idean kommentointiaika on umpeutunut, siirrytään moderointi-vaiheeseen. Argumenttien pohjalta moderaattori rakentaa ideasta virallisen aloitteen ja siirtää sen äänestykseen.

3 Aloitteesta äänestäminen

Aloitteet ovat kaikkien nähtävissä, ja niistä äänestetään yhteisön sisällä anonyymisti. Jokaisella jäsenellä on äänioikeus, muttei äänestyspakkoa.

4 Allekirjoittaminen

Jos äänestyksen tulos on aloitetta puoltava, moderoidaan se neljänteen vaiheeseen. Allekirjoitusvaiheen  tarkoituksena on tehdä adressinomainen kannatuslista, jossa yhteisön jäsenet voivat kannattaa nimellään idean toteutusta ja samalla ilmoittaa tuestaan aloitteen toteutuksessa.

5 Seurantavaihe

Seurantavaiheeseen moderaattori voi päivittää informaatiota aloitteiden etenemisestä aloitekanavan prosessin jälkeen. Aloitteiden jatkokäsittely riippuu yhteisön toimintatavoista, eikä seurantavaihe ota niihin kantaa. Se toimii siis ainoastaan yksinkertaisena aloitteen tilan seurantana ja yhteenvetona jatkokäsittelyyn päässeistä aloitteista. Seurantavaiheessa olevien aloitteiden kautta saa myös pidemmällä aikavälillä mielenkiintoista informaatiota yhteisön jäsenistä ja kehitystarpeiden painopisteistä.

Äänestäminen verkossa

Verkkoäänestäminen on kokeilukäytössä jo monissa Euroopan maissa. Myös virallisia vaaleja on osittain suoritettu verkossa esimerkkeinä Britannia, Ranska sekä Viro.

Viron parlamentaarikkovaaleissa maaliskuussa 2007 yli 30 000 virolaista äänesti ennakkoon internetin kautta. Äänestyksessä tarvittiin tietokone ja kansalaisen sähköinen henkilökortti. Sirutunnisteinen henkilökortti on Virossa käytössä yli 90 prosentilla kansalaisista.

Suomessa sähköistä äänestämistä kokeiltiin vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Vihdin, Karkkilan ja Kauniaisten äänestyspaikoilla. Äänestystapahtuma toteutui tietokoneella, mutta äänestäjän piti vielä tulla fyysisesti äänestyspaikalle. Kaiken lisäksi sähköisessä äänestyksessä jäi joidenkin äänet rekisteröitymättä, koska käyttäjät eivät osanneet toimia tilanteessa oikein. Järjestelmää ei oltu testattu tavallisilla kansalaisilla ja sitten varsinaisessa äänestystilaneessa löytyikin käytettävyysongelma, joka oli fataali. Vaalit jouduttiin näissä kunnissa eli Karkkilassa, Kauniaisissa ja Vihdissä uusimaan. Oikeusministeriön mukaan sähköinen etä-äänestys toteutuu Suomessa aikaisintaan 2010-luvulla, mikäli siihen liittyvät riskit on saatu minimoitua.

Europarlamentaarikko Alexander Stubb esitti alkukeväästä 2008 nettiäänestystä vuoden 2009 europarlamenttivaaleihin. Oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen epäilee vielä nettiäänestyksen aukkoja vaalisalaisuuden ja vaalivapauden osalta. Suomen naapuri Viro on menestyksellisesti järjestänyt 2000-luvun puolivälin jälkeen sähköisen äänestyksen sekä kunnallisvaaleissa että parlamenttivaaleissa. Marraskuussa 2008 Suomessa luennoinut Viron sähköisen vaalijärjestelmän asiantuntija Tarvi Martens lupasi seuraaviin Viron vaaleihin äänestämismahdollisuutta myös kännykällä.

Verkkoäänestämiseen liittyy silti edelleen vaaroja. USA:ssa Santa Barbaran yliopiston testiryhmä onnistui hakkeroimaan sähköisen äänestysjärjestelmän, jota piti käytää Yhdysvaltain presidentinvaaleissa New Yorkin osalvaltiossa marraskuussa 2008. Testauksesta katso lisää tästä linkistä.

Lisätietoa www.eucybervote.org .

Oikeusministeriön www.vaalit.fi sivuilla tietoa myös sähköisestä äänestämisestä.

 

Verkkodemokratia Suomessa

Verkkodemokratia Suomessa on uusi asia, vasta 1990-luvulla syntynyt ilmiö. Verkkodemokratialla tarkoitetaan yksinkertaisimmillaan tietoverkkoja hyväksi käyttävää yhteisten asioiden hoitoa. Suomessa tehtiin vuonna 1997 kysely siitä, missä määrin kansalaiset uskovat verkkodemokratiaan. Miehistä myönteisellä kannalla oli 68 prosenttia ja naisista 56,7 prosenttia. Samaisessa tutkimuksessa kysyttiin: Pitäisikö Suomen olla edelläkävijä ja kokeilla teledemokratiaa käytännössä? Myönteisellä kannalla oli 72,9 prosenttia kansalaisista. (Rissa & Järvinen Oy 1997).

Tampere edelläkävijä

Kunta-alalla on käynnissä useita erilaisia verkkodemokratiaan ja internetin käyttämiseen liittyviä hankkeita. Toimivia esimerkkejä kansalaisten osallistumisesta päätöksentekoon tietoverkkojen kautta löytyy useita esimerksi eTampereen ohjelmasta. Tampereen kaupunki on edelläkävijä kansalaisten osallistumisen edistämisessä verkkojen avulla.

Tampereella toimii esimerkiksi Valma verkkopalvelu, joka mahdollistaa kansalaisten osallistumisen yhteisten asioiden hoitoon jo valmisteluvaiheessa. Valman kautta voit esittää mielipiteesi Tampereen kaupungin luottamuselinten käsittelyssä olevista asioista. Tavoitteena on taata kuntalaisille mahdollisuus antaa palautetta ja osallistua käsiteltävien asioiden valmisteluun koko valmistelutyön ajan.

Tampereen kehitystä edistää Suomessa ainutkertainen kaupungin oma verkkodemokratiayksikkö, jonka johtajana toimii Antti Leskinen.

Kunnat ja eduskunta

Kunnat korvaavat lähitulevaisuudessa linkkihakemistot ja tavanomaiset kotisivut yhä useammin laajemman palvelun portaaleilla. Niissä on tietoa kaupungin tai kunnan palveluista ja suorat linkit esimerkiksi kunnallishallintoon, poliisin sivuille ja verotietoihin. Vantaalla on toteutettu kaupunkiportaali, Etelä-Karjalalla on oma seutukuntaportaali ja Koillismaan tietoverkko on yksi Suomeen ensimmäisenä perustetuista seutukuntaportaaleista.

Myös eduskunta ja puolueet ovat siirtyneet palvelemaan kansalaisia internetissä 1990-luvun puolivälin tienoilla. Parlamentin ensimmäinen täysistunto lähetettiin internetissä livenä lokakuussa 1998. Vaalikoneet ilmaantuivat eduskuntavaalien yhteyteen maaliskuussa 1999, europarlamenttivaaleihin kesäkuussa 1999 ja presidentinvaaleihin lokakuussa 1999. Jokainen vuoden 2000 presidenttiehdokas kertoi itsestään ja tavoitteistaan myös verkossa. Vuoden 2004 europarlamentti- ja kunnallisvaaleissa internet oli aktiivisessa käytössä. Aktiivisuus vain lisääntyi vuoden 2007 eduskuntavaaleissa ja vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa.

Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa oli 2029 ehdokasta. Suurten puolueiden ehdokkaista 74 prosentilla oli omat verkkosivut.

Eduskunnan monipuoliset palvelusivut löytyvät osoitteesta www.eduskunta.fi.

Verkkodemokratiaa tutkitaan Suomessa useissa yliopistoissa. Tampereen yliopiston tutkimuksista kerrotaan sivustolla http://www11.uta.fi/laitokset/politiikka/verkkodemokratia/.

Lapset ja nuoret

Kansalaisten osallistumista edistävät myös monet verkkopalvelut. Nuorille on rakennettu aivan oma www.valtikka.fi, mistä löytyy linkit nuorten vaikuttamis- ja osallistumispalveluihin.

Verkkodemokratian parhaimmistoa lienee Suomen Lasten Parlamentin verkkopalvelu www.lastenparlamentti.fi. Vuonna 2007 marraskuussa perustettu Suomen Lasten Parlamentti (SLP) kokoontuu kerran vuodessa fyysiseen istuntoon ja toimii muina aikoina verkossa. Lapset käsittelevät verkkoparlamentissa muun muassa muiden lasten Valto sivuston kautta tekemiä aloitteita www.valto.fi.

Aloitekanava

Yksi onnistuneimmista verkkodemokratiakokeilusta on opetusministeriön nuorisoyksikön tukema liki 100 kuntaan levinnyt nuorten sähköinen aloitekanava - toiminta. Nuoret voivat ideoida ja argumentoida aloitteita verkossa, pohjatyöstä tehdään virallinen aloite kunnan rattaisiin, jonka etenemistä seurataan sähköisesti. Myös tulokset kirjataan esiin sekä onnistumiset että epäonnistumiset aloitetoiminnassa.  Sivusto kirjaa myös ns. menestystarinat nuorten nähtäväksi. Katso lisää www.aloitekanava.fi .

Espoon malli ja Helsingin hedelmiä

Espoossa kehitettiin 2000 -luvun puoliväliss kansalaisille oma verkkovaikuttamisen foorumi koskien Espoon keskuksen osin uudelleen rakentamista ja kehittämistä. Projektia johti Teknillisen korkakoulun tutkija Heli Rantanen Otaniemestä. Palveluun lisättiin lisätty muun muassa zoomattava kartta, mihin saattoi merkitä kehitysideansa tai korjaamisen tarpeen oikealle kohdalle. Lisätietoa www.espoonkeskus.fi . Rantanen siirtyi projektin jälkeen Helsingin kaupungin palvelulukseen kehittämään sähköistä vuorovaikutusta kansalaisten kanssa. Tämän työn seurauksena Helsingin kaupunki on avannut mm. sähköisen palvelukartan 2008 sekä polkupyöräilijöitten suosiman www.fillarikanava.fi palvelun.

Espoo haluaa radioida valtuuston kokoukset

Espoon kaupunki lähetti valtuustonsa käymän metrokeskustelun suorana internetissä syksyllä 2006. Suoraa lähetystä seurasi 1500 kaupunkilaista. Espoo suunnittelee ainakin valtuuston kokousten radioinnin lähettämistä internetin kautta. Asiaa pohditaan myös Helsingissä.

Verkkodemokratian kannalta päättävien elinten radiointi tai kuvaaminen ja niiden sijoittaminen sekä suorana että tallenteina nettiin kansalaisten katsottavaksi olisi toivottavaa. Nykytekniikalla tämä ei enää ole erityisen kallista.

Helsinkanava - valtuuston kokoukset suorina ja tallenteina netissä

Helsingin kaupunki aloitti marraskuussa 2008 kaupunginvaltuuston kokousten kuvaamisen verkkoon. Suoran lähetyksen lisäksi myös kokouksen tallenne on nähtävänä verkossa osoitteessa www.helsinkikanava.fi .  Lisäksi sivustolle kuvataan ylipormestarin asukasillat - neljä kertaa vuodessa - vaihdellen eri kaupungiosista Helsingissä. Asukasilloissa kansalaiset kysyvät ja ylipormestari sekä kaupungin johtavat virkamiehet vastaavat ajankohtaisiin kysymyksiin. Vuonna 2009 sivustolla aloitettaneen vuorovaikutuksellinen kokeilu työnimellä Stadin raati. Tähän "verkkovaltuustoon" voi ilmoittautua kuka tahansa kaupunkilainen jäseneksi. Verkkovaltuusto käsittelee oikean kaupunginvaltuuston asioita ja yhteenveto verkkovaltuuston mielipiteistä lähetetään ennen kaupunginvaltuuston kokousta valtuustoryhmille tiedoksi. Helsinkikanavan ohjelmat lähetetään myös kaapelitelevision DINA -kanavalla.

Eduskunnan ja europarlamentin istunnot myös verkossa

Suomen eduskunta aloitti verkkolähetykset syyskuussa 2008 pari viikkoa ennen europarlamentin lähetyksiä. Eduskunnan istunnot on tallennettu verkkoon myös jälkikäteen katsottavaksi.

Muita linkkejä:

www.verkkodemokratia.fi
www.otakantaa.fi
www.suomi.fi
www.kunnat.net
www.lastenparlamentti.fi
www.aloitekanava.fi
www.helsinkikanava.fi
www.eduskunta.fi
www.europarltv.europa.eu

 

 

Tietoyhteiskunnasta katso www.sitra.fi tai www.tietoyhteiskunta.fi.

Tampereen yliopiston tutkijoista professori Ari-Veikko Anttiroiko on kirjoittanut runsaasti verkkodemokratiasta, vaikuttamisen kehittymisestä ja julkishallinnon haasteista tietoyhteiskunnassa osoitteessa www.uta.fi/~kuaran/.

Adressit netissä

Viime vuosina on internetissä yleistynyt tapa kerätä nimiä erilaisten adressien alle. Tarja Tallqvist keräsi verkossa keväällä 2006 yli 130 000 nimeä adressiin, missä vaadittiin sairaanhoitajien palkkojen sekä virkojen lisäämistä.

Opintorahan nousua ajava Nouse jo -liike sai kerättyä liki 100 000 nimeä.

Monet adressit ovat keränneet verkossa 10 000 nimeä tai enemmän.

Tunnettu tapahtuma oli verkossa kerätty kansalaisadressi 7 -lehteä vastaan, joka julkaisi euroviisuvoittaja Lordin eli Tomi Putaansuun kuvan maskittomana. Lehden boikotointia vaativaan adressiin tuli muutamassa päivässä 200 000 nimeä ja lehti joutui lopulta pyytämään tekoaan anteeksi.

Suomalaisia vetoomuksia löytyy lisää osoitteessa www.adressit.com.

Lähde Miska Rantanen / HS

Kansainvälistä verkkodemokratiaa

Euroopassa parlamentit aloittivat suorat televisiolähetykset täysistunnoistaan vasta 1990-luvun alusta. Irlanti televisioi jopa valiokuntien istunnot, ja Englannin parlamentti aloitti suoran televisiokuvan välittämisen alahuoneen istunnoista 1993.

Internetiin parlamentin tapahtumat levisivät ensi kertaa kesällä 1998, kun Ranskan parlamentin istunto näkyi internetissä. Suomen eduskunnan ensimmäinen suora täysistunto oli nähtävissä internetissä 21.10.1998. Myös Saksan Bundestag aloitti täysistuntojen internetkokeilut syksyllä 1998. Ruotsin Riksdagen pääsi mukaan huhtikuussa 1999, ja samana keväänä Islannin parlamentti aloitti suoran internetlähetystoiminnan. Suomen eduskunnan säännölliset lähetykset verkkoon alkoivat syyskuussa 2008 ja pari viikkoa myöhemmin myös europarlamentin istunnot saattoi katsoa verkosta suorana tai tallenteena.

Sähköpostia suoraan päättäjille

Eri maiden parlamentit ovat kovaa vauhtia kehittäneet omia WWW-palveluitaan. Suomen eduskunnan lokakuussa 1999 isännöimä Euroopan parlamenttien Cosac-kokous esitteli sivuillaan kaikkien Euroopan Unionin jäsenmaiden ja jäseniksi pyrkivien maiden parlamenttien www-palvelut osoitteessa www.cosac.org. Vuonna 2006 Suomen toimiessa EU:n puheenjohtajamaana vuoden jälkimmäisellä puoliskolla verkkopalvelut tarjosivat jo runsaasti yksityiskohtaista informaatiota asioiden käsittelyistä. Katso lisää www.eu2006.fi .

Tony Blair

Ennakkoluulotonta suhtautumista verkkoa kohtaan on osoittanut erityisesti Britannian pääministeri Tony Blair, joka keskusteli internetissä ja vastaanotti kansalaisten kommentteja verkon kautta. Pääministerin verkkosivut eli Downing Street 10 löytyivät osoitteesta www.number-10.gov.uk. Pääministerin puheet parlamentissa saattoi myös katsoa suoraan tai tallenteina verkossa.

Kofi Annan

Samoin YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan käytti internetiä hyväksi viestittääkseen YK:n kantoja maailmalle. Annan tai hänen lehdistösihteerinsä esiintyivät kolme kertaa viikossa livenä verkossa osoitteessa www.un.org/News/ossg/sg/index.html. Pääsihteerin puheet saattoi katsoa myös tallenteina.

Venturan ihme

Yhdysvalloissa verkkodemokratia on edennyt ehkä pisimmälle maailmassa. Professorit Ted Becker ja Christa Slaton kertoivat Politics&Internet -kongressissa alkuvuodesta 1999 että Internetin kautta järjestetyt kansalaisaloitteet ja kampanjat ovat jo muuttaneet politiikkaa Yhdysvalloissa. Esimerkiksi Minnesotassa valittiin kuvernööriksi entinen painija Jesse “The Body” Ventura, jonka kampanja rakentui lähes täysin internetin varaan. Ventura voitti kaksi suosittua ammattipoliitikkoa, vaikka valtamedia piti häntä Beckerin mukaan lähinnä pellenä.

Rahaa verkon kautta

Vuoden 2004 USA:n presidentin vaaleissa demokraattien ehdokas senaattori John Kerry keräsi verkon avulla kampanjalleen rahaa enemmän kuin kukaan ehdokas aiemmin osoitteessa www.johnkerry.com. Koko kampanjan rahoituksesta noin kolmannes tuli verkon kautta tavallisilta pieniltä ihmisiltä, jotka kokivat että he voivat vaikuttaa omalta osaltaan tukemalla halumaansa vaihtoehtoa presidentiksi.

Allenin moka 

Yhdysvaltain kongressivaaleissa syksyllä 2006 Virginiassa ehdolla ollut senaattori George Allen intoutui vaalitilaisuudessaan käyttämään rasistisia ilmauksia paikalla olleesta tummahipiäisestä opiskelijasta. Tapaus päätyi You Tuben videosivustolle ja sieltä televisioon ja lehtiin. Seurauksena oli valtava vastalauseiden myrsky ja alhaalta ylös ryöpsähtänyt vastakampanja. Allenia ei valittu senaattoriksi. Tämänkaltainen ”pikkuveli valvoo” toimintaa levinnee lähiaikoina myös Suomeen.

Kansalaiset eivät siis ainoastaan äänestä ehdokkaita, vaan valvovat myös jatkuvasti heidän käyttäytymistään ja esiintymistään.  (HS 4.11.2006)

Brysselin adressi

Ruotsalainen Euroopan parlamentin jäsen Cecilia Malmströmin vuonna 2006 aloittamassa nettiadressissa vaaditaan europarlamentin kokoukset pidettäväksi vain yhdessä paikassa eli Brysselissä nykyisen kahden paikan Brysselin ja Strasbourgin sijasta. Kuukaudessa nimiä kertyi liki 600 000. Katso www.oneseat.eu .

Bebbe Grillo

Toimittaja Tellervo Yrjämä-Rantinoja kertoi keväällä 2006 Helsingin Sanomissa italialaisesta Bebbe Grillosta, joka on suosittu koomikko ja rääväsuu ja saanut porttikiellon moniin Italian televisiokanaviin. Grillo pitää Italian suosituinta blogia, missä hän julkistaa Italian politiikan ja talouselämän korruptiouutisia. Hänen mukaansa Italian parlamentissa on 23 korruptiosta, veronkierrosta tai talousrikoksista tuomittua poliitikkoa. Virallinen Italian media vaikenee, mutta Bebbe Grillo käyttää uuden median mahdollisuuksia. Amerikkalainen Time lehti valitsi Grillon vuoden 2006 eurooppalaisten sankarien joukkoon.

Lue lisää www.bebbegrillo.it.

Hillary Clinton

Yhdysvaltain demokraattien presidenttiehdokkaaksi pyrkinyt Hillary Clinton pyysi keväällä 2007 kannattajiaan äänestämään verkossa itselleen oman vaalilaulunsa, koska hänen avustajansa eivät kuukausien pähkäilyn jälkeen ole kyenneet asiaa päättämään. BBC:n mukaan ehdolla oli yhdeksän kappaletta, tekijöinä muun muassa Dixie Chicks, Jesus Jones, U2, Shania Twain ja The Templations. Äänestäjät saattoivat ehdottaa myös omaa kappalettaan.

Sivuillaan Hillary Clinton tarjosi kannattajilleen kahdeksan kohtaista mahdollisuutta osallistua vaalikampanjan rakentamiseen. www.hillaryclinton.com .

Kampanjan etenemistä seurattiin aktiivisella tiedottamisella ja tunteikkailla videoilla, esimerkkinä video New Hampsehyn vierailulta http://www.hillaryclinton.com/feature/hillcam/?sc=8 .
 

 

Barack Obama

Toistaiseksi ehkä eniten tunnetuista poliitikoista verkkoa kampanjassaan sekä vaalien jälkeisessä työssään on käyttänyt Barack Obama, jonka menestys USA:n presidentinvaaleissa 2008 oli huikea. Monet kriitikot arvioivat että Obama teki pesäeron konservatiivien ehdokkaaseen nimenomaan huikeasti laadukkaamman ja älykkäämmän verkkokampanjan vuoksi. Valintansa jälkeen Obama on hämmästyttänyt myös poliittiset tarkkailijat. Nimittäin Obama ei hylännyt liki 15 miljoonaa rekisteröitynyttä kannattajaansa vaalivoittonsa jälkeen, vaan on presidenttinä jatkuvasti lähettänyt kannattajilleen kysymyksiä päivänpolttavista poliittisista ratkaisuista. Obaman kannattajat ovat perustaneet yli 50 000 kotiparlamenttia, missä käsitellään Obaman verkkoavustajien heille lähettämiä kysymyksiä ja asioita. Presidentin avustajat toimittavat analyysit verkkokeskusteluista säännöllisesti presidentille.  Obaman tapauksessa voidaan nähdä selkeästi että verkko ei enää ole pelkästään yksisuuntainen media, vaan vuorovaikutuksellinen tapa tehdä yhdessä yhteisön kanssa työtä yhteisten asioiden hyväksi. Kiinnostavaa on seurata miten tämä vaikuttaa yhden ehkä maailman vaikutusvaltaisimman poliitikon työn onnistumiseen.

Verkkodemokratia tutkimusta

Verkkodemokratiaa tutkitaan paljon eri puolilla maailmaa. Verkkodemokratia tarjoaa välilliselle demokratialle runsaasti uusia mahdollisuuksia ottaa kansalaisia aiempaa enemmän mukaan päätöksentekoon ja päätösten valmisteluun.Tampereen yliopiston tutkijoista professori Ari-Veikko Anttiroiko on kirjoittanut runsaasti verkkodemokratiasta, vaikuttamisen kehittymisestä ja julkishallinnon haasteista tietoyhteiskunnassa osoitteessa www.uta.fi/~kuaran/.

Kansainvälisiä politiikan linkkejä

Euroopan Unioni europa.eu.int

Euroopan parlamentti www.europarl.eu.int

Teledemocracy Action News + Network www.auburn.edu/tann

United Nations www.un.org

Euroopan parlamentit www.cosac.org

Web White and Blue www.webwhiteblue.org

Political Resources on the Net www.politicalresources.net

 

 

Verkkodemokratia tulevaisuudessa

Lähitulevaisuudessa jokainen poliitikko hankkii itselleen oman verkkomedian eli multimediaa avuksi käyttävän www-sivuston. Tällainen verkkomedia sisältää käytännössä poliitikon

• oman lehden,
• oman radiokanavan
• oman televisioaseman.

Verkkomedian kustannukset ovat minimaaliset nykyisiin medioihin verrattuna. Julkaisemisen kynnys helpottuu. Tietoyhteiskunnan kansalainen saa informaation lehdistä, radiosta ja televisiosta kuten nykyisinkin, mutta halutessaan myös asianomaisen poliitikon tai viranomaisen omasta verkkomediasta, niin sanotusta tietoyhteiskunnan alkuperäislähteestä.

Gallupit ja kansalaiskyselyt tulevat lisääntymään. Kunnat perustavat alueellisia kansalaisverkkoparlamentteja. Kansalaiset saavat mahdollisuuden äänestää merkittävistä asioista verkossa. Tavalliset vaalit siirtyvät myös osittain verkkoon. Johtavat poliitikot aloittavat viikoittaiset internetkatsaukset verkossa.

Kunnallistasolla tehdään jo paljon, jotta kuntalaisten vaikuttamismahdollisuudet ja osallistuminen päätöksentekoon helpottuisivat. Monissa kunnissa on käynnissä erilaisia verkkodemokratiahankkeita, joista on paljon positiivisia kokemuksia.

Tulevaisuudentutkimuksen dosentti Mika Mannermaa pohtii kysymyksiä tulevaisuuden yhteiskunnan rakenteesta artikkelissaan Ennustamisen epäonnistuminen, onnistuminen - ja yksi ennuste (Kanava 1/2001). Mannermaa ennustaa, että 30-50 vuoden kuluttua Euroopan Unionissa päätetään Euroopan tasoisista asioista. Päätöksenteossa käytetään tietoverkkoja, ja parlamentti ja hallitus kokoontuvat fyysisesti harvoin. Myös valtiollisella tasolla tapahtuu suuria muutoksia. Valta tulee siirtymään paikalliselle ja alueelliselle tasolle. Mannermaa huomauttaa, että käytössämme on todennäköisesti uusia teknologioita, joita ei vielä edes tunneta. Hän muistuttaa myös muutosten pimeämmästä puolesta, erilaisista riskeistä: “Myös tulevaisuudessa elämme riskiyhteiskunnassa, mutta riesanamme fyysisten riskien lisäksi ovat ‘informaatioriskit’ ja hyvin pian myös ‘bioriskit’, tieto- ja geeniteknologian kehittämiseen ja käyttöön liittyvät riskit.”

Turun kauppakorkeakoulun tulevaisuuden tutkimuskeskuksen johtaja Markku Wilenius väittää (Suomen Kuvalehti 1/2001), että 10-20 vuoden kuluessa siirrymme nykyisestä tietoyhteiskunnasta verkostoyhteiskuntaan, jossa uuden talouden ja politiikan infrastruktuurit perustuvat tietoverkkoihin. Wileniuksen mukaan tämä murros mullistaa poliittisen kulttuurin ja talouden toimintatavat. Hän arvelee, että tulevaisuuden verkostovaltio perustuu siihen, että kaikki osat toimivat itsenäisesti, ja keskus ohjaa vain löyhästi niiden toimintaa. Valtaa jaetaan alueelliselle tasolle niin paljon kuin mahdollista. Tämä tarkoittaa sitä, että yksittäisen kansalaisen vaikuttamismahdollisuudet paranevat tulevaisuudessa ja että vaikuttaminen siirtyy tietoverkkoihin. Toisaalta se voi tarkoittaa myös sitä, että kansalaisilta toivotaan aktiivista osallistumista yhteisten asioiden hoitoon koko ajan.

Verkostoituminen ja verkottuminen lisäävät yhteiskunnan läpinäkyvyyttä. Wilenius uskookin, että politiikan ja talouden läpinäkyvyys lisäävät demokratiaa, koska ihmiset näkevät helpommin ja selvemmin, mihin päätökset perustuvat. Yhteiskunnan demokraattisuus korostuu myös siinä, että teledemokratian keinojen avulla jokainen voi osallistua ja ottaa selvää asioista.

Euroopan Unionilla on eEurope - Tietoyhteiskunta kaikille -niminen hanke, jonka tarkoituksena on nopeuttaa digitaaliteknologian käyttöönottoa joka puolella Eurooppaa ja varmistaa, että kaikilla eurooppalaisilla on sen käyttämiseen tarvittavat taidot. Vaikka Suomi on maailman johtavia maita esimerkiksi internetin käytössä, ei kaikilla ole täälläkään mahdollisuutta tai tarvittavia taitoja uuden teknologian käyttämiseen. Esimerkiksi monilla julkisen ja kolmannen sektorin alueilla ei sähköisen kaupan tai tietoverkkojen mahdollisuuksia hyödynnetä täysipainoisesti. Koko Euroopan mittakaavassa sähköinen viestintä ja uusi talous ovat vielä varsin marginaalisia. eEurope-hankkeen tarkoituksena on auttaa ihmisiä hankkimaan tarvittavat taidot, joiden avulla he voivat löytää tietoa tarvitsemistaan asioista ja toimia internetissä.

Hankkeen tärkeimmät tavoitteet ovat

1. tuoda jokainen kansalainen, koti, koulu, yritys ja hallintoelin verkkoympäristöön
2. luoda digitaalitaitoinen ja yrittäjähenkinen Eurooppa
3. taata kaikille mahdollisuus kuulua tietoyhteiskuntaan

» E-Eurooppa hankkeen verkkosivut.

Evaluaatiotaidot

Maailmassa tuskin mikään muu on niin varmaa kuin jatkuva muutos. Filosofit puhuvat liikkeestä - kaikki liikkuu. Historiantutkija tarkastelee ihmisen elämää ja sen muutoksen suuntaa eri aikoina. Elämä sykkii, asiat etenevät, muuttuvat ja kehittyvät, luonto elää omaa kiertokulkuaan - muutos on luontoon sisäänrakennettu ilmiö.

Muutos on tosiasia myös ihmisen elämässä, ja oikeastaan se on ihmisen ja asioiden kehittymisen välttämätön edellytys. Vaikuttaja voi kasvaa ja muuttua ihmisenä jatkuvasti, mieluiten parempaan suuntaan.

Muutos ja kehittyminen oikeaan suuntaan eivät kuitenkaan synny tyhjästä. Positiivinen muutos edellyttää jatkuvaa evaluaatiota eli omien töiden arviointia. Ilman evaluaatiota on vaikea tiedostaa siitä, mitä voidaan kehittää, mitä parantaa, mihin suuntaan asioita viedä eteenpäin.

Palautetta tai itsearviointia

Evaluaatio eli arviointi voi olla palautetta muilta ihmisiltä, mutta todellinen vaikuttaja rakentaa itselleen myös oman arviointijärjestelmänsä. Jokainen kirjoitus, puhe ja julkinen esiintyminen kaipaa kritiikkiä. Parhaassa tapauksessa kritiikin saa ulkopuolisilta, mutta viisas vaikuttaja organisoi palautteen itse. Yksittäisten tapahtumien lisäksi kannattaa arvioida kuukausittain tekemisiään sekä joulukuussa sitä, miten koko kulunut vuosi on sujunut. Selkeiden tavoitteiden asettaminen helpottaa arviointia.

Jatkuvalle arvioinnille tulee raivata tilaa. Kirkon ja valtion hallintovirastojen tapaiset vanhat instituutiot kärsivät eniten juuri siitä, että niiden struktuurissa ei ole sisäänrakennettua evaluaatiojärjestelmää. Huippuyrityksillä laadun arviointiin ja evaluaatioon käytetään jopa 25 prosenttia liikevaihdosta. Innovaatio- ja tuotekehittelyjärjestelmät rakentuvat osittain evaluaatiossa saadun informaation varaan.

Vaikuttaja on yksilönä kuin moderni ja kehittyvä yritys mikrokoossa. Omien töiden laadun arviointi antaa suuntaa vaikuttajan persoonan jatkuvalle muutokselle. Evaluaatiosta riippuu paljolti, onko kyseessä muutos parempaan vai huonompaan suuntaan sekä se, miten muutoksen ja kehityksen suunta saataisiin nykyistä paremmaksi.

Yleensä ihminen ei opi niinkään onnistumisistaan. Epäonnistumiset opettavat parhaiten, jos jaksaa analysoida epäonnistumisen vaiheet, syyt ja osatekijät. Raskas tappio jossakin vaikuttamistilanteessa opettaa panostamaan vastaavanlaiseen tilanteeseen jatkossa aivan eri tavoin. Onnistumiset puolestaan kannustavat eteenpäin.

Nauru, huumori ja vaikuttaminen

“Mitä tekisit, ellet pystyisi itkemään tai nauramaan?”

- Henri Bergson

Nauru on voima, energia, valta ja ase. Nauru vaikuttaa, vapauttaa energiaa ja pelottaa kuin ase. Nauru kaataa auktoriteetit ja murentaa mustavalkoisen vallan.

Kirjassaan Ruusun nimi Umberto Eco kuvaa historiallista luostarimiljöötä, jonka suurena aarteena ovat vanhat kirjat. Yksi kielletyistä ja salaisista kirjoista, vallan ja voiman lähde, on Aristoteleen kirja Naurusta. Virallisesti kirjaa ei ollut enää missään, koska katolinen kirkko oli määrännyt kirjan hävitettäväksi. Siihen kätkeytyi salainen voima - nauru - joka uhkasi katolisen kirkon maailmanvaltaa.

Karnevaali, teatteri, vitsit

Keskiajalla ja uuden ajan alussa Euroopan ruhtinashoveissa hallitsijat valitsivat lähipiiriinsä hovinarrin, hullun ilveilijän ja kujeilijan, joka hauskutti ihmisiä, kävi pilailemalla jokaisen kimppuun. Narri kyseenalaisti asiat kääntämällä ne ylösalaisin, tekemällä kuninkaasta talonpojan ja rengistä piispan. Hovien juonitteluiden keskellä narri saattoi lopulta olla ainoa mies, johon hallitsija pystyi luottamaan.

Keskiajalla ja uuden ajan alussa sääty-yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuutta tuuletettiin karnevaaliperinteen avulla. Kiertävät nukketeatterit esittivät koomisia draamoja valtaapitävistä ja köyhä kansa sai huvia ja elämäniloa synkkään arkeen. Karnevaaliperinne kukoisti uuden ajan alussa Italiassa ja Ranskassa.

Osin tästä perinteestä nouseva teatteri sai arvokkaan tunnustuksen, kun italialainen Dario Fo palkittiin 1997 kirjallisuuden Nobel-palkinnolla. Fon ivalliset ja satiiriset tekstit - esimerkiksi Mysterio Buffo - asettuvat pienen ja heikon ihmisen puolelle. Palkinnosta nousi Italiassa melkoinen myrsky, sillä nykyajan vaikuttajat ja vallanpitäjät, joihin kuului katolisen kirkon ja oikeiston edustajia, tuomitsivat palkinnon antamisen “mauttomana tekona”.

Nauru on pelottava ase ja siihen kätkeytyy suuri, erityisesti mustavalkoisia totuuksia ja ideologioita, tiukkaa ja tosikkomaista ajattelua kaatava voima. Nauru luo henkisesti ahtaassa ilmapiirissä tilaa hengittää vapaammin.

Ihmisen psyyken tutkija Sigmund Freud kiinnostui naurusta ja kirjoitti muun muassa kirjan Vitsi ja sen yhteys piilotajuntaan, jossa hän paneutuu tarkasti vitsin rakenteeseen, vaikutukseen ja vaikuttavuuteen. Nauru ei synny itsestään, vaan juuri vitsin lyhyys, yllättävä käänne, jonkin tavanomaisen ylösalas kääntäminen avaa ihmisen silmät, älyn uudelle polulle - ja seurauksena on nauru. Nauru on kuin uusi oivallus, ummehtuneen polun jakautuminen uuteen kirkkaaseen tiehen, valtaväylään tai jopa monikerroksisiin eritasoristeyksiin.

Pienet lapset kertovat vitsejä mielellään: “Mikä on vihreä ja lentää? - Viinirypäle matkalla etelään. No mikä on ruskea ja lentää? - Viinirypäle palaamassa etelästä.” Jotkut keksivät vitsejä urakalla, hyvä esimerkki kansainvälisestä vitsituotannosta on internetistä saatava tuhansien blondivitsien tiedosto. Naapurisopua on rakennettu ja hoidettu vitseillä. Mitä yhteistä on ruotsalaisella miehellä ja suomalaisella työttömällä…?

Vitseillä kevennetään ilmapiiriä ja luodaan tiukkaan neuvottelutilanteeseen rentoutta. Vitseillä tavoitellaan myös joskus asioiden tai ihmisten identiteettiä, jopa kansanluonnetta. Kun suomalainen, amerikkalainen ja saksalainen kohtasivat elefantin, jenkki mietti miten elefantilla voisi tehdä bisnestä, saksalainen puolestaan pohti, mitä työtä elefantti voisi tehdä. Suomalainen katsoi elefanttia arasti ja mietti: “Mitähän toi ajattelee musta?”

Naurun terapeuttista merkitystä ei kukaan kieltäne. Vanha sanonta “nauru pidentää ikää” pitänee paikkansa. Taitavat vaikuttajat, lobbaajat, liikemiehet, hyvät valmentajat ja opettajat kaikki ymmärtävät naurun ja hyvän vitsin merkityksen. Nauru ja vaikuttaminen kuuluvat paljolti samaan kategoriaan. En tarkoita tällä kohtaa poliittisten tv-ohjelmien usein parjaavaa ja negatiivista huumoria, vaan vaikuttajan kykyä kertoa keventävä juttu tarpeen tullen. Erityisesti tilannekomiikka ja sen oivaltaminen on hyvä taito vaikuttajalle. Mitään helppoheikin tai naurumaakarin asemaa vaikuttajan ei kuitenkaan kannata tavoitella.

 

 

Vitsejä verkosta

www.huumori.net http://www.joutsa.fi/yaste/tuotok/vitsej.htm

Suomen suurin vitsisivusto
http://www.phnet.fi/public/www-vitsit/00_menu.html

Yli 4400 tekstivitsiä eli tekstiviestin pituista vitsiä!
http://www.dlc.fi/~frank/huumori/tekstivitsit/

Oivallus ja luovuus

Huumori auttaa meitä ymmärtämään oivalluksen ja luovuuden erästä piirrettä. Ystäväsi joka osaa kertoa ulkoa opittuja vitsejä, saa sinut nauramaan ainakin jonkin aikaa. Sen sijaan ystävä, jonka jutut nousevat tilannekomiikasta, saa sinut naurahtamaan aina uudelleen ja uudelleen.

Uudessa oivalluksessa on aina uuden luomisen virtaa, jotakin joka saa hyvälle tuulelle ja antaa energiaa.

Ajatukset jotka kulkevat kylmän loogisesti totuttuja ja ennalta arvattuja polkuja tuntuvat ennemmin tai myöhemmin tylsiltä ja laskelmoiduilta. Ajatukset jotka valaiset asiaa uudella tavalla tarttuvat ja luovat intoa ja energiaa kuulijalleen.

Luovuus syntyy omituisten ja ennalta arvaamattomien asioiden yhdistämisestä toisiinsa. Parhaat kokit ovat kirjaimellisesti luovia. He yhdistelevät ruokia ja makuja uudella ja luovalla tyylillä, mikä saa asiakkaat nauttimaan usein visuaalisesti ja fyysisesti. Sama pätee musiikin tekijöihin, luoviin taiteilijoihin, maalareihin tai sanan käyttäjiin.

Yhteistä luovuuden aistimiselle lienee tämä uuden energian tulvahdus ja sen siirtyminen luovan ihmisen työstä katselijan, kuuntelijan ja kanssaolijan iloksi.

Voiko luovuutta harjoitella?

Yksi tapa harjoitella luovuutta on opetella ensin tiukkaa loogisuutta. Luovuus löytyy usein, kun loogisuus rikotaan, väistämättä odotetulle etsitään päinvastainen vaihtoehto.

Monet vitsit toimivat juuri näin. Kuulijalle kerrotaan asiaa loogisessa järjestyksessä ja hän odottaa tulevaksi jotakin itsestään selvää, joka vaihtuukin yllättävään tai päinvastaiseen.

Yksi tapa harjoittaa luovuutta on ryhmien usein käyttämä aivoriihi. Kirjoitetaan jokin ratkaistava asia, ongelma tai tehtävä kaikkien näkyviin. Jokainen saa sanoa teemasta mitä sylki suuhun tuo, ilman mitään kritiikkiä. Lausahdukset kirjataan sellaisinaan ylös ja niitä tarkastellaan analyyttisesti vasta aivoriihen jälkeen.

Yksi perinteisen luovuuden edellytys lienee, että ajattelemisen huippukokiksi pyrkivän tulee tuntea hyvin mahdollisen sopan eri ainekset. Mitä enemmän tuntee historiaa, biologiaa, politiikkaa, maantiedettä, kielitieteitä, filosofiaa, matematiikkaa, fysiikkaa - ylipäätään erilaisia tieteitä, sen suurempi mahdollisuus on tehdä kummallisia yhdistelmiä. Yleensä luovalla ihmisellä on kokemusta useilta eri elämän alueilta.

MITEN LUOVUUTTA JA OIVALTAMISTA VOIDAAN KäYTTää HYVäKSI LOBBAUKSESSA?

Itse valloitettu totuus

Keskustelu ja kirjoittaminen eli todellinen vaikuttaminen eivät synny tyhjästä. Niiden taustalla on aina yksilön oma ajattelu. Akateemikko Oiva Ketonen totesi: Ihmisillä on taipumus hakea valmiita ratkaisuja, totuuksia, auktoriteetteja. Yliopiston suuri sanoma voisi yksinkertaisesti olla se, että älkää uskoko kaikkea mitä teille sanotaan, ajatelkaa, ajatelkaa itse.

Vaikuttajan persoonaan kuuluu ensisijaisesti se, että hän ei kuulu harmaaseen massaan. Hän nousee sen yläpuolelle tavalla tai toisella. Yksi tehokas tapa nousta massan yläpuolelle on rakentaa omaa ajattelua, pinnistellä subjektiksi objektin sijasta. Omaan ajatteluun kuuluu erityisesti oman tietoisuuden kasvattaminen eli taju siitä mitä aistii, mitä päättelee, mitä tuntee, mihin pyrkii, mitä tekee tai aikoo tehdä. Omaa tietoisuutta voi kasvattaa erityisen teorian avulla, jonka nimi on tietoisuuden kehä.

Tietoisuuden kehä kuvaa Kuvaus ihmisen tietoisuuden kehästäihmisen pään eli tajunnan sisältöä, sen lohkoja ja moninaisuutta. Tämän teorian mukaan ihmisen tietoisuus jakaantuu viiteen eri lohkoon. Nämä viisi ovat: havainnot, ajattelu, tunteet, tahto sekä päätös toiminnasta eli teoista. Tarkkailemalla näitä lohkoja eri asioiden yhteydessä ihminen kykenee parantamaan tietoisuuttaan ja saa kiinni ideasta, jolla voisi paremmin ymmärtää toisen tietoisuutta.

Pelkkä tiedostaminen ei kuitenkaan riitä. Vaikuttajan kolmion sisään tarvitaan voimaa, substanssia, josta voisi käyttää nimeä persoonallinen päämäärä. Mitä sinä haluat? Mihin sinä pyrit? Onko sinulla jokin kantava teema, oman elämäsi motto, jonka varassa suuntaat eteenpäin.

Uskalla olla vaikuttaja

Vaikuttaja nousee massa-ajattelun yläpuolelle oman ajattelunsa keinoin. Itse valloitettu totuus kuvaa parhaiten ajattelun ja oman vahvan tietoisuuden luonnetta. Ajattelua ja tietoisuutta voi harjoitella, ne liittyvät toisiinsa ja antavat pohjaa vaikuttajan persoonan kasvulle.

Vaikuttaja - mies tai nainen - on ennen kaikkea ihminen, joka on löytänyt oman persoonallisuutensa. Persoona (latinaksi per sonare, soida läpi) on ihminen, joka ei ole epävireessä, vaan jonka lahjat ja talentit ovat puhjenneet kukkaan. Kauniit kukat eivät kasva hetkessä, ne pitää istuttaa, niitä pitää hoitaa - ne kasvavat vähitellen. Persoonan sointi kehittyy ja paranee vähitellen ja iän myötä. Anna palaa, anna persoonallisuutesi puhjeta kukkaan ja soida!

Lähde:

Joe Miller - Elam Nunnally, Puhutaan. Se auttaa -pariviestinnän opas. WSOY. 1980.

Vapaus ja vastuu

Saako ihminen tuhota luontoa? Voiko politiikkaa tehdä tieteellisesti kestämättömin perustein? Voiko tutkimusta tehdä perustein, joita enemmistö ei hyväksy? Miten yhteiskunnallisia asioita tulisi valmistella ja mikä on yksilön rooli suhteessa yhteisöön?

Nykyaikainen tiedonvälitys ja koulutus sekä käytännön havainnot ovat näyttäneet, että monet keskeiset ongelmat liittyvät tavalla tai toisella globaaleihin, koko ihmiskunnan hyvinvointia koskeviin kysymyksiin.

Miten tulisi toimia? Mikä on ihmisen vastuu, mikä on päättäjän vastuu? Tätä aihepiiriä on käsitelty lukemattomissa kirjoissa monin eri tavoin. Oleellista on, että jokainen pohtii itse myös näitä kysymyksiä. Aihepiiristä löytyy tietoa myös internetistä.

Tässä internetistä poimittua kansainvälisesti tunnetun John Rawlsin oikeudenmukaisuusperiaatteiden tarkastelua:

“Oikeudenmukaisuusteoriassa lienee käytännölliseltä kannalta kiehtovinta eroperiaate, jonka mukaan hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen on sallittua vain, jos se hyödyttää myös yhteiskunnan huono-osaisimpia jäseniä. Mielenkiintoiseksi teorian tekee myös alkuaseman käsite. Alkuasema toimii teoriassa moraalisen harkinnan välineenä ja mahdollistaa samalla yksimielisen yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta koskevan sopimuksen.”

Rawlsin oman näkemyksen mukaan alkuasemassa valittavat oikeudenmukaisuuden periaatteet koskevat vapauden ja hyvinvoinnin saavuttamista.

Ensinnäkin : jokaisella ihmisellä täytyy olla yhtäläinen oikeus laajimpaan mahdolliseen perusvapauteen, joka on sovitettavissa yhteen muiden samanlaisen vapauden kanssa.

Toiseksi : yhteiskunnalliset ja taloudelliset eriarvoisuudet on järjestettävä sellaisiksi,

1. että on järkeenkäypää odottaa niistä etua jokaiselle
2. että ne liittyvät kaikille avoimiin asemiin ja virkoihin.

Periaatteet asetetaan keskenään vielä ns. sarjajärjestykseen. Sen mukaan kaikki ensimmäisen periaatteen alaan kuuluvat asiat on toteutettava ennen toisen tarkastelua. Vapaus käy siis hyvinvoinnin edellä, onhan Rawls nimenomaan antiutilitaristi ja vapautta korostava liberalisti.

Lähde:

Timo Kämäräinen, Heiluuko tietämättömyyden verho?
John Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian kritiikkiä. Proseminaariesitelmä Jyväskylään yliopiston valtio-opin laitoksella 23.4.1998.

Terho Pursiainen, Omantunnon aika. Nousukauden etiikka ja vastuullinen yhteiskunta: mahdollisimman solidaarinen individualismi. Kirjapaja, Helsinki 1995.

Totuus ja valhe

Vaikuttajan perusominaisuus on rehellisyys. Vaikuttajan tulee aina pyrkiä totuuteen ja kieltäytyä jyrkästi valheesta.

Totuuden ja valheen välistä rajaa voi joskus olla vaikea vetää, mikäli ei saa käsiinsä alkuperäisiä lähteitä. Valhe lienee pahin leima, minkä vaikuttaja voi saada niskaansa.

Keväällä 2003 näyteltiin Suomen politiikassa melkoinen totuuden ja valheen välinen episodi, minkä seurauksena silloinen pääministeri Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan virastaan. Kyseessä oli salaisten tietojen vuotaminen presidentin kansliasta ennen eduskuntavaaleja silloisen opposition johtajalle eli keskustan puheenjohtaja Jäätteenmäelle. Näiden tietojen perusteella oppositiojohtaja hyökkäsi istuvaa sosiaalidemokraattista pääministeriä vastaan. Sosiaalidemokraatit hävisivät niukasti vaalit, keskustan puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki sai pääministerin viran. Kohu syntyi, kun vuoto tuli mediassa ilmi. Istuva pääministeri vakuutti eduskunnassa, ettei hän ollut pyytänyt salaisia tietoja. Kun samaan aikaan presidentin kanslian virkamies kertoi toista, suurin osa kansanedustajista koki istuvan pääministerin valehdelleen eduskunnalle. Totuuden ja valheen epäselvä raja johti pääministerin eronpyyntöön. Myöhemmin oikeus totesi silloisen pääministerin syyttömäksi häntä vastaan nostettuihin syytteisiin. Silti totuuden ja valheen rajan hämärryttyä poliittiset seuraukset olivat vakavia.

Julkisuuden yksi tehtävä on lisätä vaikuttajien ja poliitikkojen halua pysyä totuudessa. Maailman monimutkaisuuden lisääntyessä totuuden ja valheen raja saattaa hämärtyä. Medialla on tässä myös itsekritiikin aihetta. Iltapäivälehtien lööppipolitiikka - joka päivä on pakko myydä lehteä hyvällä lööpillä - saattaa helposti johtaa totuuden rimanalituksiin.

Suhtaudu kritiikillä kaikkeen kuulemaasi tai lukemaasi.

Mitä nuori vaikuttaja voi nykyisessä mediatulvassa tehdä?

Koskaan ei pitäisi suoraan uskoa siihen, mitä lehdessä sanotaan tai käytävillä puhutaan. Oleellista on aina tarkistaa lähteet, alkuperäiset asiakirjat, alkuperäiset puhujat ja mitä he todella ovat sanoneet. Mediakriittiyys on vaikuttajan hyve, sama pätee verkostoissa kulkeviin puheisiin ja juoruihin.

Internetistä löytyy useita ns. netikettejä, joilla määritellään hyvää käytöstä verkkomaailmassa.

Mieti mitä teesejä listaisit vaikuttajan käyttäytymissääntöihin? Miten kirjoittaisit jonkinlaisen vaikuttajan netiketin?