Vaikuttamisen ja vallankäytön kannalta media lienee kiistatta yksi tärkeimmistä alueista. Se joka hallitsee mediaa, hallitsee yleensä kansan mielipidettä ja kansan jakamaa valtaa. Yhteiskunnan kehittyessä median merkitys on entisestään kasvanut.
Media tulee latinan kielen medius -sanasta ja tarkoittaa “keskivälillä olevaa”. Kaikki mikä sijaitsee viestin lähettäjän ja vastaanottajan välillä kuuluu siis mediaan. Media itsessään on monikkomuoto ja sisältää siten kaikki joukkoviestimet, printin, netin, radion, digitelevision, mobiilin, elokuvan, sekä niiden parissa toimivat ihmiset.
Vielä 1820-luvun Suomessa media toimi tiukasti painetun sanan varassa. Kotien ainoat kirjat olivat yleensä virsikirja ja Raamattu. Kaunokirjallisuuden julkaiseminen kasvoi ja kotimainen lehdistö syntyi. Sähköinen tiedonvälitys kehittyi vuosisadan vaihteessa puhelimen, radion ja elokuvaprojektorin keksimisen jälkeen. Suomessa televisio levisi koteihin 1950- ja 60 -luvuilla. Merkittävin viimeaikainen muutos oli internetin ja world wide webin käyttöönotto 1995. Analoginen televisio vaihtui digitaaliseen vuonna 2007. Radio ja televisio sekä päivän lehdet kulkevat kännyköiden ja kannettavien tietokoneiden mukana missä tahansa liikummekin. Median kehitys on viime vuosina ollut hurjaa.
Tiedon tulvan kasvaessa mediakriittisyyden ja medialukutaidon arvo korostuu. Kyky erottaa oikea viesti propagandasta on arvokas. Kontekstin eli asian viitekehyksen erottaminen uutisesta tai tiedosta on aiempaa tärkeämpää. Kyky sijoittaa asia suurempaan kokonaisuuteen helpottaa uutisen tai tiedon tulkintaa. Tämä merkitsee yleissivistyksen vaatimuksen kasvua mediatulvan kasvun keskellä.
Yksi tunnetuimmista mediatutkijoista kanadalainen Marshall McLuhan esittelee näkemystään You Tube videolla “Why the Media is the Message.” Hänen työlleen on omistettu oma verkkosivusto osoitteessa http://www.marshallmcluhan.com/ .
Median merkitys vaikuttajalle on ensisijainen. Median kulman valloittamiseen, mediatietojen, -taitojen ja -toiminnan haltuunottoon, kannattaa nähdä vaivaa ja uhrata aikaa.
Media on levittäytynyt ihmisen arkipäivässä lähes kaikkialle. Digitaalinen vallankumous on tuonut median aamukahvipöydistä virastojen seinille, bussien ja raitiovaunujen kylkiin, ydinkeskustan seinille ja asukkaiden omaan taskuun.
Media muuttuu rajusti koko ajan. Mediakeisari Rupert Murdoch on julkisissa puheissaan kertonut yhä useammin median muutoksen suuruudesta. Filosofi Manuel Castells sanoo muutoksen olevan yhtä suuri kuin oli aakkosten keksiminen 2700 vuotta sitten.
Suurin muutos lienee verkkoyhteyksien nopeuden kasvussa eli laajakaista liittymien lisääntymisen aiheuttamasta mediakäyttäytymisestä. Netistä voi selata kätevästi päivän lehden, kuunnella radiouutiset tai katsoa television uutislähetys kuvan ja äänen kera. Samalla netissä voi välittömästi kommentoida kuulemaansa tai näkemäänsä.
Ehkä suurin muutos kätkeytyykin tähän uuteen yhteisöllisyyteen minkä netti mahdollistaa. Samalla se lopettaa pitkään jatkuneen broadcasting median voittokulun. Kansalaiset eivät enää halua vain yhtä totuutta, eivät halua olla passiivisia median vastaanottajia, vaan yhä kasvavassa määrin oman näkemyksensä julkaisijoita, mediasubjekteja.
Median tuntemus ja laaja tieto mediasta kuuluvat jokaisen vaikuttajan tuntomerkkeihin.
YLEn Elävä arkisto tarjoaa kiintoisia videoita mediakehityksen historiasta. Yksi tällainen on silloisen Suomen pankin johtaja Harri Holkerin suorittama maailman ensimmäinen GSM verkon kännykkäpuhelu.
Verkkosivujen kävijämäärät ovat myös Suomessa moninkertaistuneet vuosina 2002-2006. Eniten viikkokävijöitä Suomessa oli viikolla 27 vuonna 2006
1. MSN.fi yhteensä 1,2 milj. kävijää
2. MTV3 - 1,1
3. Suomi24.fi - 0,8
4. IRC - galleria - 0,7
5. Iltalehti - 0,6
6. YLE - 0,6
7. Iltasanomat - 0,6
8. HS.fi - 0,4
Kävijämäärät näillä sivustoilla olivat kolmessa vuodessa kaksinkertaistuneet. Internet tavoittaa jo nyt alle 25 -vuotiaita suomalaisia enemmän kuin sanoma- talous ja iltapäivälehdet yhteensä. Lähde TSN Atlas kesäkuu 2006 / HS 17.7.2006.
Vertailun vuoksi tilanne elokuussa 2008 TNS Gallupin mukaan:
1. Iltalehti 1 331 794
2. Ilta-Sanomat 1 331 543
3. MTV3 1 177 128
4. Suomi24.fi 1 128 312
5. MSN/Windows Live Messenger 945 086
6. Helsingin Sanomat 931 770
7. YLE 919 612
8. MSN.fi 901 638
9. IRC-Galleria 793 220
10. Eniro.fi 561 782
11. NettiX 534 040
12. Plaza 497 996
Syyskuussa 2011 tilastoista ilmenevät jo eri kävijät ja käynnit yhteensä viikossa:
1. Iltalehti eri kävijöitä 2, 4 miljoonaa, käyntejä 17,3 miljoonaa
2. Ilta-Sanomat 2,1 ja 13,1 miljoonaa
3. MTV3 1,7 ja 9,5 miljoonaa
4. HS 1,4 ja 7,3 miljoonaa
5. YLE 1,3 ja 6,0 miljoonaa
6. Suomi24 1,2 ja 4,0 miljoonaa
Viikottainen kävijämäärä ja muutokset löytyvät TNS Gallupin palvelusta.
Suomalaiset viettävät päivittäin eri medioiden parissa peräti 9 tuntia ja 20 minuuttia, mikä on selvästi enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. TNS -Gallup Oy:n Intermedia 2004 -tutkimuksen mukaan ajankäyttö minuuteissa jakautuu mediaryhmittäin seuraavasti:
Television, radion ja sanomalehtien käyttö on lievässä laskussa. Mediapinnassa erityistä kasvua osoittaa uusin media eli internet. Vuosina 2002 - 2004 internetin käyttö on vilkastunut huomattavasti. Joka toinen 15-79-vuotias suomalainen käyttää internetiä kotoaan. Kotikäyttäjien määrä ylitti 2003 ensi kertaa 2 miljoonan käyttäjän rajan. Vuonna 2005 luku oli noussut 2,4 miljoonaan. Yli kolme miljoonaa suomalaista oli käyttänyt internetiä vuonna 2006.Vuonna 2005 jo 70 % suomalaisista käytti internetiä vähintään kerran kuukaudessa. Alle 30-vuotiaista noin 95 % ovat säännöllisiä netinkäyttäjiä. Myös 50-60-vuotiaista noin 65 % käyttää internetiä kuukausittain.Suomessa oli kesäkuun lopussa 2005 jo 1,3 miljoonaa internet -liittymää. Laajakaistakäyttäjien määrä on kasvanut huimaa tahtia. Kaikista liittymistä kesällä 2005 oli jo 79 prosenttia laajakaistaliittymiä eli yli miljoona kappaletta. Lähde Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 77/2005.
Vuonna 2009 tilanne oli muuttunut. Keskimääräinen median parissa vietetty aika oli laskenut 7 tuntiin 30 minuuttiin. Tämä TNS Gallupin tutkimustuloksen tiedote julkaistiin 29.4.2010.
Eniten käytettiin aikaa
1. Televisio 2 h 46 min
2. Radio 2 tuntia
3. Internet 56 min
4. Sanomalehdet 32 min
5. Kirjat 23 min
6. Aikakauslehdet 17 min
Internetissä käytetty aika on viidessä vuodessa liki kaksinkertaistunut. Painetun materiaalin lukeminen vastaavasti on liki puolittunut viidessä vuodessa.
Television historiaa
Televisio levisi suomalaisiin koteihin pääasiassa 1960-luvulla. Ylen Elävä Arkisto tarjoaa mielenkiintoista aineistoa “näköradion” eli television historiasta, muun muassa videoklipin TV -näytöksestä Stockmannilla vuodelta 1956.
Paavo Noposen selostama ohjelma televisiokuvan historiasta on myös mielenkiintoista katsottavaa televisiomme alkuaikojen toiminnasta Pasilan mäellä.
“Julkisuuteen pääsevät ne, jotka haluavat sinne mennä. Julkisuutta pitää osata käyttää hyväksi”, totesi Helsingin Sanomien entinen pääkirjoitustoimittaja Risto Uimonen eräässä luennossaan.
Vaikuttamisen kannalta median merkitystä tuskin voi yliarvioida. Mediaan liittyvien taitojen opettelu on vaikuttajalle erityisen tärkeää, sillä media tarkoittaa kaikkea sitä viestintää, joka välittää yksityisen ihmisen sanoman eteenpäin joko tietylle ryhmälle tai suurelle massalle. Suomen Gallup-Media Oy:n keväällä 2000 teettämän Intermedia 2000 -tutkimuksen mukaan suomalainen keskivertoihminen vietti joka päivä noin seitsemän ja puoli tuntia erilaisten tiedotusvälineiden äärellä. Vuonna 2004 määrä oli kasvanut 9 tuntiin ja 20 minuuttiin. Kuitenkin vuoden 2010 tilastojen perusteella suomalainen viettää mediassa 7 tuntia 30 minuuttia. Vaihtelu herättää kysymyksen tutkimusten vertailtavuudesta.
Viestintävälineet edellyttävät vaikuttajalta tiedotusstrategian luomista. Mediaan tulee osata suhtautua, mutta sen voimaa ei pidä sen paremmin ali- kuin yliarvioida. Hyvä vaikuttaja tiedostaa tämän, eikä jää median armoille. Hän hankkii itselleen mediatiedot ja -taidot, joiden avulla hän voi toteuttaa omaa tiedotusstrategiaansa.
Televisiossa ja radiossa korostuvat hieman eri asiat kuin lehdistössä tai tietoverkoissa. Radio ja televisio edellyttävät sanan lisäksi ääntä ja/tai liikkuvaa kuvaa. ääntään voi kehittää ja ulkomuodostaan voi pitää huolta. Myös nonverbaalisen viestinnän taidot korostuvat tiedonvälityksen siirtyessä yhä kasvavassa määrin televisioon ja verkkojen liikkuvaan kuvaan.
Monet imagokonsultit väittävät, että televisiossa ei ole tärkeätä niinkään se mitä sanoo, vaan se miten sanoo. Nykyisin imagoa rakennetaan tosissaan niille, jotka haluavat tulla ammattivaikuttajiksi.
Mediaan liittyvät vaikuttamisen tiedot ja taidot vaativat pitkän opettelun. Parasta oppia on työskentely lehdessä, radiossa, televisiossa tai jossain verkkojulkaisussa. Monet nykyisistä johtavista poliitikoistamme ovatkin aikaisemmin toimineet jonkun tiedotusvälineen palveluksessa.
Päätoimittaja Risto Uimosen mukaan vaikuttaja voi tehdä neljä virhettä suhtautumisessaan mediaan:
1. Vaikuttaja pitää mediaa välttämättömänä pahana.
2. Vaikuttajalla ei ole omaa julkisuusstrategiaa.
3. Vaikuttaja ei tunne mediayhteiskuntaa.
4. Vaikuttaja ajattelee, että “vaatimattomuus kaunistaa”
Ammattiyhdistysliike SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen kirjoitti Helsingin Sanomiin 29.4.1996 median välittämän julkisuuden merkityksestä: Julkisuudesta on tullut yhteiskunnallisen ja poliittisen toiminnan areena. Todellisuudessa tehdyt teot todellistuvat vasta mediassa näyttäytymisen kautta.
Tähän asiaan liittyvät vanhat sanonnat “Olen televisiossa, olen olemassa” tai “Olen Hesarissa, olen olemassa”. Jotkut ihmiset, jopa jotkut vaikuttajat, haluavat olla mahdollisimman paljon julkisuudessa.
Nuorten on joskus vaikeaa saada äänensä kuuluviin kaupallisessa mediassa. Heidän asiaansa ei koeta riittävän kiinnostavaksi suuren yleisön kannalta, tai kaupallinen media ei halua käsitellä asiaa lainkaan. Tässä tilanteessa on aina mahdollista turvautua kotisivujen julkaisemiseen internetissä, seinälehtiin tai lentolehtisten jakamiseen kadulla.
Tulevaisuudessa kaikki kommunikaatiotaidot korostuvat. Verkottumisen myötä myös tietotekniikan tuntemus ja taidot ovat vaikuttajalle välttämättömiä. Tiedonhalun ohella yhteydenpito päättäjiin tulee aiempaa helpommaksi tietoverkkojen käytön kasvaessa.
Erinomainen vaikuttamiskanava verkossa on nuorille suunnattu Valtikka verkkosivusto, www.valtikka.fi, sekä Aloitekanava sivusto www.aloitekanava.fi.
Kun internet muuttui visuaaliseksi world wide webin myötä 1990-luvun puolivälissä niin verkkosivujen pääsisältö oli informaatio, jonka viereen oli aseteltu kuvia. Sivut muistuttivat lähinnä sähköisiä ilmoitustauluja. Vuosituhannen taitteessa erilaiset yksinkertaiset interaktiiviset osiot kuten lomakkeet ja gallupit ilmaantuivat verkkosivuille. Samalla verkkoradiot ja videopalvelut alkoivat yleistyä. Vuodesta 2005 suurten julkissektorin toimijoiden sivustot ovat muuttuneet palvelukeskeisiksi. Asiakaspalvelu nähtiin verkon perusfunktioksi. Vuoteen 2010 mennessä verkkosivujen ennustetaan muuttuvat aktiivisen yhteisöllisyyden suuntaan. Elämä siirtyy entistä voimakkaammin verkkoon. Nuorten suosima Habbo hotelli on tästä hyvä esimerkki.
Hypertekstin isä Ted Nelson kehittää paraikaa hanketta Hyperwords. Hankkeella pyritään siihen että jokainen internetissä julkaistu sana on suoraan interaktiivinen. Sanaa klikkaamalla se googlautuu välittömästi ja sille etsitään Wikipediasta - eli internetin avoimesta tietosanakirjasta - selitystä. Nelsonin työparina toimii toinen netin kuuluisuus Douglas Engelbart, joka on keksinyt mm. tietokonehiiren. Hän sai hiirelle patentin jo 1970 nimellä “x-y -aseman osoitin tietokonenäyttöjä varten.
Internetin kehityksessä oman mausteensa tuo kaiken palvelun saatavuus myös mobiililaitteiden kautta. Maailma siirtyy kätevästi omaan taskukännykkään.
Vaikuttajan kannalta jokainen media on tärkeä. Yksittäinen vaikuttaja voi ylittää helpommin paikallisen median julkaisukynnyksen. Valtakunnalliset mediat, kuten Yleisradio, MTV tai Helsingin Sanomat, valitsevat tarkkaan sen materiaalin, minkä julkaisevat. Internetin voimakas kasvu luo edellytyksiä tämän median käytölle, mikäli haluaa vaikuttaa.
Vaikuttajan tulee tuntea jokainen media ja niiden käyttötarkoitus. Tämä edellyttää tietoa median luonteesta, käyttäjäryhmistä, julkaisupolitiikasta ja levinneisyydestä. Usein julkaisukynnyksen ylittäminen edellyttää kyseisen median toimittajan tai päätoimittajan henkilökohtaista tapaamista tai tuntemista. Toki hyvä asia pääsee julkisuuteen myös ilman “suhdepolitiikkaa”.
Suomen ensimmäiset tietokoneet?
YLEn Elävästä arkistosta löytyy myös tietokoneet historiaa ja esimerkkejä Suomen ensimmäisistä tietokoneista, jotka otettiin käyttöön Postisäästöpankissa 1958 sekä Elannon varastokirjanpidossa 1960. Molemmat olivat IBM:n rakentamia.
Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen ohjelmaan kuului neljä politiikkaohjelmaa, joista yksi oli Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma. Sen tavoitteena oli edistää aktiivista kansalaisuutta, kansalaisyhteiskunnan toimintaa, kansalaisten yhteiskunnallista vaikuttamista ja edustuksellisen demokratian toimivuutta.
Ohjelma tuotti runsaasti kansalaisen ja politiikan välisiä tutkimuksia ja raportteja, jotka löytyvät parhaiten oikeusministeriön sivuilta http://www.om.fi/30641.htm.
Viestinnän tutkimuskeskus CRC tuotti hankkeelle kiinnostavan raportin. Hannu Nieminen, Minna Aslama ja Mervi Pantti Helsingin yliopistosta kirjoittivat tutkimuksen “Media ja demokratia Suomessa. Kriittinen näkökulma”.
Raportti tarkastelee median ja demokratian suhdetta Suomessa neljästä näkökulmasta. Ensimmäisessä osassa “Diagnoosi: päätöksentekijät ja media” hahmotellaan päättäjien ja median välisten suhteiden muutoksia. Yksi keskeisistä havainnoista on, että julkisen politiikan tila on viime vuosikymmenten aikana kaventunut. Kansalaisten odotukset kohdistuvat politiikan sijaan lisääntyvästi markkinoille. Kehitys on ohjannut myös median toimintaa.
Toisessa osassa “Ihanne: kommunikatiivinen demokratia” tarkastellaan median roolia demokratian ja kansalaisvaikuttamisen edistämisessä. Luvussa esitellään muun muassa brittiläistutkija James Curranin malli, jossa hän lähestyy julkisen palvelun tehtävää perinteistä laajemmasta näkökulmasta. Luvussa perustellaan ajatusta perustuslaissa määritellyistä kansalaisten viestinnällisistä oikeuksista. Niitä ovat oikeus informaatioon, orientaatioon, sosiaaliseen yhteisöllisyyteen ja itseilmaisuun.
Kolmas osa “Todellisuus: suomalainen mediajärjestelmä 2005″ vertaa suomalaista mediatodellisuutta edellä esiteltyihin ihanteisiin. Luvussa kartoitetaan aluksi yleisimpiä mediaan liitettyjä uhkakuvia ja arvioidaan niidenrealistisuutta. Sen jälkeen luodaan katsaus eri median toimialojen nykytilanteeseen. Erillisen tarkastelun kohteena on televisio.
Neljännessä osassa “Kohti mediademokratiaa: ehdotus mediareformiksi” kirjoittajat esittävät käytännön toimenpiteitä suomalaisen mediajärjestelmän demokratisoimiseksi. Keskeisellä sijalla on julkisen palvelun periaatteen laajentaminen koskemaan koko mediakenttää.
Lopuksi tekijät esittävät neljä kysymystä jatkokeskustelun pohjaksi sekä erityisen media-asiamiehen perustamista valvomaan kansalaisten oikeuksien toteutumista kiivaasti kehittyvän digitaalisen monimedian alueella.
Taneli Heikan ja kumppaneiden kirjoittama Suomen digitaalista tulevaisuutta selvittelevä Uusi -Kultakausi kirja julkaistiin keväällä 2011. Kirjassa pohditaan erityisesti sosiaalisen median tuomaa uutta aikakautta ja sen merkitystä vanhoille rakenteille, myös demokratialle.
Lukuisia kiinnostavia näkökulmia sivustolla www.uusikultakausi.fi.
Vaikuttajan perustaitoihin tietoyhteiskunnassa kuuluvat vankat mediataidot. Niitä ovat kyky kirjoittaa, kyky puhua ja esiintyä vakuuttavasti, kyky olla oma itsensä ja kyky käyttää digitaalista mediaa. Mediassa ei ole tärkeää ainoastaan se mitä sanoo, vaan se myös miten sanoo. Mediataitoja hankkiessaan vaikuttajan tulee nähdä nykyisen digitaalisen median koko kirjo; printti, radio, netti, analoginen ja digitaalinen televisio sekä mobiilimedia. Tulevaisuudessa kyky tuottaa samasta sisällöstä materiaalia eri mediapinnoille korostuu.
Mediapintojen kasvaessa vaikuttajan tulee hallita myös mediakriittisyys. Vaikuttajan tulee kyetä erottamaan propaganda ja asiallinen tieto toisistaan. Samaten eri mediat jo itsessään arvottuvat. Päivälehden uutinen ja iltapäivälehden juttu painivat eri sarjoissa.
Oleellista vaikuttajalle on oma ajattelu. Ilman ajatusta tai ideaa mediataitojen käyttöön ei tule sisältöä.
Paikallistasolla vaikuttaja voi käyttää mediaa hyväkseen eri tavoin. Kaupungin hallintoa ajatellen luontevia tiedotusvälineitä ovat ensisijaisesti paikalliset lehdet, joita luetaan yllättävän paljon ja joiden aiheet liittyvät suoraan ihmisten välittömään elinympäristöön. Lehdet julkaisevat mielellään nuorten puheenvuoroja, ja jos mielipiteen alla on viiden tai kymmenen lukiolaisen nimi, niin kirjoitus julkaistaan vieläkin todennäköisemmin.
Laajalevikkisiin valtakunnallisiin lehtiin voi lähettää juttuja ja mielipiteitä, mutta kannattaa varautua vakavasti siihen, että julkaisukynnyksen ylittäminen on todella kovan työn takana. Jos yritys kuitenkin onnistuu, voi onnitella itseään. Jutun lukijamäärä on helposti useissa tuhansissa, ja julkaisufoorumin ansiosta se saa erityistä painoarvoa.
Sähköisen viestinnän osuus kasvaa kaiken aikaa, ja tietoverkkojen kokous- ja keskustelukanavat toimivat mielipiteiden muokkaajina. Oman järjestön WWW-sivuilla voi ilmaista mielipiteitään tai käynnistää keskustelun aloitteiden ja vaikuttamisen aikaansaamiseksi. Myös suorat sähköpostiyhteydet kaupungin päättäjiin ja virkamiehiin kannattaa käyttää hyväkseen. Erilaisissa verkkolehdissä voi julkaista juttuja, kolumneja, artikkeleita ja arvosteluja.
Vaikuttajan tulee esiintyä medioissa, sillä ne ovat välineitä, joiden avulla yksilö tai hänen ajatuksensa tulevat parhaiten tunnetuiksi.
Vaikuttaja ei saa julkaistua näkemyksiään, elleivät median avainhenkilöt tunne häntä tai luota hänen kirjoituksiinsa. Jokaisella lehdellä on erityistoimittajia, jotka keskittyvät tiettyihin asioihin. Kannattaa selvittää kuka toimittajista kirjoittaa lehteen nuorten asioista tai kunnallispolitiikasta. Yhteydenottoa toimittajiin voi harjoitella samoin kuin kirjoittamista.
Kirjoittaminen on jokaiselle välttämätön taito tietoyhteiskunnassa. Mediataidot kasvavat askel askeleelta. Kirjoittajakurssit ja lehden- tai jutuntekokurssit ovat suureksi avuksi. Parhaiten oppii itse tekemällä eli kirjoittamalla. Kirjoittamista, juttujen tekemistä ja muita mediataitoja pitää opetella ja kehittää jatkuvasti. Kirjoittamistaitoa edellytetään kaikilla median alueilla. Tekstiviestien ja sähköpostin kirjoittaminen on jo jokapäiväistä.
Kirjoittaminen on ajattelun jatke, ajattelun pukemista sellaiseen muotoon, että ihmiset kykenevät ymmärtämään toisiaan. Sana lienee edelleen maailman suurin voima. Sanalla luodaan uutta ja tuhotaan vanhaa, sanoilla rakennetaan sopua ja sytytetään sotia. Sanassa piilee voima, oli kyse sitten puhutusta tai kirjoitetusta sanasta.
Tasokas ja vaikuttava kirjoittaminen ei synny itsestään, vaan sitä pitää harjoitella. Viisas ei hyppää auton rattiin ilman ajokorttia, ja viisas vaikuttaja hankkii itselleen lisenssin myös kirjoittamisen valtateille. Kirjoittamistaidot itse asiassa korostuvat tietoyhteiskunnassa, koska tietoverkkojen ansiosta julkaisemisen kanavia tulee koko ajan lisää. Kirjoittamista tarvitaan koko ajan ja kaikkialla. Erittäin suosituiksi ovat tulleet kansalaisten pitämät verkkopäiväkirjat eli niin sanotut blogit. Vuonna 2006 jopa 20 kansanedustaakin kirjoitti avoimesti omaa blogiaan.
Hyvä juttu syntyy monen version kautta. Hyvätkin kynänkäyttäjät kirjoittavat juttunsa, esimerkiksi kolumnit, jopa viiteen kertaan. Lukiolainen saa tietoyhteiskunnassa äänensä kuuluviin, jos haluaa. Jokaisessa lukiossa olisi hyvä olla oma koululehti tai verkkolehti, jossa opiskelijoilla olisi mahdollista julkaista juttujaan ja joka osaltaan herättäisi mielenkiintoa yhteisiä asioita kohtaan. Juttujen tarjoaminen, koulun lehtien toimittaminen tai avustaminen on edellytys sille, että saa kirjoituksiaan läpi myös koulua tai paikkakuntaa laajemmilla mediafoorumeilla.
Harjoitus: Vastineen kirjoittaminen
Media ei kerro aina koko totuutta. Mediassa voidaan väittää asioita, jotka eivät pidä aina paikkaansa. Sinulla on oikeus korjata mediassa ilmaistu virhe. Parhaiten tämä tapahtuu kirjoittamalla vastine.
Vastineen rakenne:
1. otsikko joka ilmaisee jo mahdollisen virheen
2. alkuun viittaus virheeseen eli median nimi, aika ja paikka
3. oikea tieto, joka korjaa virheen ja oikean tiedon perustelut
4. oma nimi, ammattinimike ja yhteystiedot
Kirjoita vastine lehtijutulle, josta et ollut aivan samaa mieltä. Palauta se opettajalle. Pohdi opettajan kanssa voitko lähettää sen oikeasti lehteen tai muuhun mediaan.
Yksi keskeisimmistä kirjallisen vaikuttamisen keinoista on sanoma- tai aikakauslehteen kirjoitettu kolumni. Kolumni tulee latinan sanasta columna, joka tarkoittaa pylvästä tai patsasta. Columna oli myös Maenian foorumilla paikka, jossa tuomittiin orjia, varkaita ja petollisia velallisia.
Lehtikielessä kolumni tarkoittaa usein kirjoittajan kuvalla varustettua, ajankohtaista ja tiivistä kirjoitusta, jossa kirjoittaja pohtii jotakin asiaa tai ilmiötä omalla persoonallisella otteellaan. Kolumnissa otetaan usein suoraan kantaa johonkin ajankohtaiseen asiaan. Useimmilla lehdillä on omat kolumnistinsa, jotka kirjoittavat lehteen säännöllisesti. Lehdet voivat joskus myös pyytää ulkopuoliselta asiantuntijalta tiettyyn asiaan liittyvää kolumnia.
Vaikka kolumni on periaatteessa yksilöllinen ja vapaamuotoinen kirjoitus, niin sen kirjoittamiselle voidaan kuitenkin antaa joitakin ohjeita:
Näin syntyy kolumni
Kirjoitin kerran Yliopisto-lehteen kolumnin otsikolla "Vaikuttamisen illuusio?" Ensin mietin teemaan liittyviä asioita ja listasin ne ranskalaisilla viivoilla:
Seuraavaksi kirjoitin kolumnin lähinnä “ruiskaisuperiaatteella” eli annoin ajatuksen lentää ja sanojen tulla. Tunnelma ja sanojen virta olivat tässä vaiheessa tärkeitä. Kirjoitin toisen version kontrolloimatta tekstiä. Kolmannessa vaiheessa kirjoitin kolumnin ensimmäistä kertaa luettavaan muotoon suunnilleen parin liuskan mittaiseksi. Neljännessä vaiheessa lyhensin kirjoitusta, hioin kieltä ja pyrin siihen, että edellistä kappaletta seuraa ajatukseltaan luontevasti seuraava kappale. Jätin kolumnin hautumaan pariksi päiväksi.
Viimeisessä vaiheessa kirjoitin kolumnin puhtaaksi ja lähetin lehteen sähköpostilla. Juttu julkaistiin parin viikon kuluttua Yliopisto-lehdessä 8/96.
Vaikuttamisen illuusio
Minua pyydettiin yllättäen ehdokkaaksi vaaleihin - ja jouduin tosissani miettimään vaikuttamisen mahdollisuuksia. Mitä hyötyä on lopultakaan äänestää tai asettua ehdokkaaksi yhdistyksen, yliopiston hallinnon tai peräti tuleviin parlamenttivaaleihin. Pystyykö yksi ihminen äänestäjänä tai ehdokkaana lopultakaan vaikuttamaan mihinkään?
Demokratian koukeroissa itseäni on jo pitkään hämännyt demokratiaan liittyvä lainalaisuus, jonka mukaan demokratiassa kvantiteetti polkee aina kvaliteetin jalkoihinsa. Tämän vuoksi ns. “puhtaan” demokratian järjestelmät ovat vaarallisia professionaalissa yhteisöissä kuten firmoissa, yliopistossa tai kirkossa. Yliopiston hallinnossa mies ja ääni -periaatteen sijasta vallitseekin valikoitu demokratia, ryhmien mandaatteihin perustuva paikkajako.
Mutta miksi sitten osallistuisin EU-äänestykseen, seurakuntavaaleihin, yliopistovaaleihin tai vielä eduskuntavaaleihinkin? Mitä vaikutusta panoksellani lopultakaan on?
Äänestäminen on pieni alku vaikuttamisen ketjussa. Sen merkitys ja hyöty lienee harvoin mitattavissa. Tuskin yksi ehdokaskaan vielä paljoa saa aikaan riippumatta siitä tuleeko valituksi vai ei. Demokratian lohko lienee parhaimmillaankin vain yksi osa vaikuttamisen mahdollisuuksista.
Modernissa kulttuurissa, myös yliopistoyhteisössämme, toisen merkittävän vaikuttamisen kanavan muodostaa media - väline jolla yksittäinen ajatus tai ehdotus saatetaan yhteisön kaikkien jäsenten ulottuville. Kirjallinen, sanallinen tai kuvallinen vaikuttaminen voi parhaimmillaan antaa muutosvoimalle siivet - joskus paremmin kuin aloite demokratian rattaissa.
Demokratian ja median lisäksi vaikuttamista tapahtuu myös kolmannella ja monien mielestä tehokkaimmalla tasolla. Käytäväkeskustelut, henkilökohtainen tapaaminen kahvilassa, kokkareilla tai yhteisellä lounaalla vaikuttaa usein enemmän kuin vuoden istuminen hallintokoneistossa tai parhaatkaan lehtijutut. Lobbailussa ei ole kyse toisen nuoleskelusta tai aivopesusta, vaan yksinkertaisesti argumenttien vääjäämättömästä kolahtamisesta.
Mutta mitä hyötyä on demokratian, median tai lobbailun keinoista, jos vaikuttajalta puuttuu näky. Keinojen lisäksi vaikuttajalla on oltava myös näkemystä, sellaista sanottavaa joka herättää vastakaikua. Sanottavaa joka pistää vyöryn liikkeelle. Muutoksia tapahtuu, mutta ei koskaan ilman vaikuttajia, ei ilman ihmisiä - miehiä ja naisia - joiden sanoissa itse valloitettu totuus elää.
Innostuminen, oma näky, kaksin käsin asiaan tarttuminen, itsensä peliin pistäminen - nämä kaikki ovat hyvän vaikuttajan perusominaisuuksia. Eräs ominaisuus voitaneen vielä lisätä - ja se lienee pitkäjänteisyys. Maailmaa ei muuteta hetkessä. Yliopiston viimeksi tehty hallintouudistus muhi yli kaksikymmentä vuotta. Yliopiston opiskelijatutortoiminnan saattaminen nykytasolle on vaatinut 15 vuoden määrätietoisen työn.
Isot ja pienet muutokset odottavat toteuttajaansa. Ellet sinä tee jotakin, niin joku toinen tekee sen kuitenkin - ja mahdollisesti sinua huonommin.
- Ari Tammi
Kun kirjoitat kolumnia, pyri löytämään siihen yksi keskeinen asia ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Mieti jo alkuvaiheessa asiaan liittyvää kontekstia eli asian ympäristöä ja taustaa sekä kokonaisuutta, johon se liittyy. Mikäli kolumnin kirjoittaja käyttää peiteltyä huumoria, kirjoitus lähestyy pakinaa.
Vähemmistökulttuurikoordinaattori Umayya Abu-Hanna näkee kolumnin kokonaisena pienenä maailmana, joka voi olla myös kaunis kuin pieni koru. (HS 18.7.2006)
Tavallisten lehtikirjoitusten, juttujen ja artikkeleiden kirjoittamisessa tärkeätä on paitsi jutun sisältö, myös sen otsikointi ja jutun alkuun sijoitettava johdanto eli ingressi.
Muista, että useimmat lukijat lukevat ensin otsikot ja väliotsikot sekä ingressit. Niiden tulisi houkutella lukija lukemaan juttusi kokonaan. Lue siis jutustasi vain otsikko, väliotsikot ja alkuingressi, ja mieti, antavatko ne oikean kuvan jutustasi. Kannattaa myös tarkistaa, mitä on sijoittanut artikkelin loppuun. Tulisiko juuri se nostaa ensimmäiseksi, eikä jättää viimeiseksi?
Harjoitus: Tekstin lukeminen ja suulliset kommentit
Valitkaa yhteinen teksti, jonka jokainen lukee yksin.
Jokainen arvioi tekstiä kolmella merkinnällä
PLUS = +
Jokainen kohta, joka on positiivinen tai herättää kiinnostusta tai ajatuksia merkitään plusmerkillä.
MIINUS = -
Jokainen kohta, joka on negatiivinen, herättää kielteisiä ajatuksia, tuntuu tyhmältä tai perustelemattomalta, merkitään miinuksella.
KYSYMYS = ?
Jokainen kohta, joka on outo tai jos asia, termi tai ajatus on tuntematon merkitään kysymysmerkillä.
Lukujakson jälkeen oppilaat summaavat omat merkkinsä, esimerkiksi 12 plussaa, seitsemän miinusta, kolme kysymysmerkkiä.
Keskustelua voidaan käydä ensin miinuksista, sitten kysymysmerkeistä tai plussista.
Keskustelussa painopiste kiinnitetään omien mielipiteiden argumentointiin.
Plussat ja miinukset sekä kysymysmerkit on perusteltava.
Kai Mykkänen, Espoon nuorisovaltuuston entinen puheenjohtaja ja Espoon kaupunginvaltuutettu kaudella 2000-2004 ja 2005 - 2009, on kirjoittanut runsaasti sekä paikallisiin että valtakunnallisiin lehtiin ja esiintynyt Espoon nuorisovaltuuston puolesta myös valtakunnallisessa mediassa. Näin hän kertoo kokemuksistaan lehtien käyttämisestä vaikutusareenana:
“Helpoin tapa on kirjoittaa mielipidekirjoitus. Jos jokin tosi paikallinen juttu vaivaa mieltä, niin kannattaa kirjoittaa lyhyt kirjoitus asiasta esim. Länsiväylän mielipideareenalle. Jos taas katsot, että asiasi saattaisi kiinnostaa laajemminkin, kannattaa kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidepalstalle. Sinnekin pääsee lyhyillä kirjoituksilla kohtuullisen helposti ja Hesarin palstaa tosiaan luetaan. Toinen tapa on saada toimittaja tekemään juttu asiastasi. Jutun saamiseksi lehteen täytyy tehdä muutama puhelinsoitto enemmän kuin mielipidekirjoituksessa, mutta ei sekään kummoisia vaadi. Tässä pikku esimerkki elävästä elämästäni joitakin vuosia sitten. Tapiolan koulun ympäristöryhmässä keksimme, että Tapiolaan pitäisi saada keskitetty alueellinen kierrätyspiste. Laadin asiasta lyhyen muistion toteuttamisideoineen ja sovin Espoon kaupungin sekä jätehuollosta vastaavan pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan YTV:n edustajien kanssa, että luovutamme muistion heille tiettynä aikana siinä paikassa Tapiolan keskustassa, johon halusimme kierrätyspisteen. Soitin asiasta Länsiväylän kunnallistoimittajalle. Toimittaja tuli kuvaajan kanssa paikalle ja Länsiväylään tuli melkein sivun juttu pikku luovutustilaisuudestamme. Ei kovin monimutkaista vai kuinka? Ensimmäisen nuorisovaltuuston arvostus kaupunginhallinnossa nousi nopeasti siitä syystä, että olimme paljon esillä mediassa. Jos kuitenkin ajatellaan jotain kouriintuntuvaa juttua, minkä ratkaisussa olen itse ollut käyttämässä mediaa vaikuttamiskeinona, niin voin kertoa vaikkapa Laajalahti-projektista, jota vedin ollessani ensimmäistä vuotta lukiossa. Tapiolan koulun ja lukion ympäristöryhmässä keksimme, että Laajalahden luonnonsuojelualuetta ei saa vahingoittaa rakentamalla toimistorakennuksia sen ja Kehä I:n väliin. Tällä kertaa näimme aika paljon vaivaa, kun keräsimme näkemyksemme taakse yli 4000 ihmisen allekirjoitukset kaduilta. Luovutimme adressin Espoon kaupunginvaltuuston valtuustoryhmien puheenjohtajille. Luovutuksesta oli paljon juttuja lehdissä Helsingin Sanomia myöten. Tehtiinpä meistä myös haastattelut Radio Suomeen ja TV-2:n ympäristöuutisiinkin. Pari kuukautta adressin luovutuksen jälkeen järjestimme vielä Laajalahdella julkisen retken, jonka vetonaulana oli Suomen nykyinen Iso-Britannian suurlähettiläs Pertti Salolainen. Retken kautta välitimme sanomaa Laajalahden suojelun tärkeydestä ja saimme Espoon valtalehti Länsiväylästä palstatilaa kokonaisen aukeaman isoilla kuvilla. Näkyvä juttu Länsiväylässä sattui sopivasti juuri ennen sitä kaupunginvaltuuston kokousta, jossa Laajalahden kaavoituksesta sillä erää päätettiin. Medianäkyvyydellä oli varmasti vaikutusta siihen, että Laajalahden luonnonsuojelualueen ja Kehä I:n välistä aluetta ei merkitty toimistorakentamisen alueeksi.”
Kai Mykkänen valittiin syksyllä 2011 elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen erityisavustajaksi.
Yleisönosastoon voi kirjoittaa kuka tahansa, mutta ei aivan mitä tahansa. Kirjoitusten julkaisemisen kriteerinä on yleensä asiallisuus sekä kirjoittajan yhteys- ja henkilötiedot. Nimettömiä tai pelkällä nimimerkillä varustettuja juttuja ei mikään lehti julkaise. Nimimerkillä voi kirjoittaa, mutta toimitukselle pitää kuitenkin ilmoittaa oikea nimi sekä yhteystiedot.Perusteltu mielipide saa lukijan vakuuttumaan siitä, että olet sanojesi takana. Otsikko, josta selviää jutun ydinasia, on hyvä.Yleisönosastoon voi kirjoittaa itseään kiinnostavasta tai askarruttavasta asiasta, tai aiemmin julkaistuihin juttuihin voi ottaa kantaa. Mielipidekirjoituksessa on erittäin tärkeää ilmaista, mitä tai ketä asia koskee. Asiayhteyden ilmaiseminen helpottaa ja auttaa lukijaa ymmärtämään paremmin mistä kirjoituksessasi on kyse. Mielipiteen keskeiset ja tärkeimmät säännöt
a) Liittymäkohta
viittaa mahdolliseen aiempaan keskusteluun, jonkun toisen kommenttiin, ajatukseen tai asiaan.
b) Asia
Ota vain yksi asia esille ja tee se selkeästi.
c) Oma näkemys
Mielipiteessä oma ajattelu on tärkeintä, unohda kaikki auktoriteetit. Puhu selkeästi omasta puolestasi, käytä yksikön ensimmäistä persoonaa: mielestäni - ajattelen, että - minusta tuntuu - näen - kuulen - ymmärrän - haluan - toivon.
Halutessasi mielipiteesi muiden tietoon, voit ottaa rohkeasti suoraan yhteyttä yleisönosaston toimitukseen. Lehtiin saa yhteyden internetin kautta tai lähettämällä juttumateriaalin postitse tai vaikka faksilla.
Tästä pääset Suomen sanomalehtien yhteystietoihin. Osoitteesta löytyy myös linkkejä verkkolehtien ja maailmalla ilmestyvien sanomalehtien sivuille.
Esimerkki:
Helsingin Sanomien ohjeet mielipidekirjoituksille
Mielipidesivu ei ilmesty vielä verkossa, mutta sille voi lähettää kirjoituksia myös sähköpostitse. Lue ensin ohjeet ja katso yhteystiedot alta.
Sähköposti: hs.mielipide@sanoma.fi
Sähköpostin kautta teksti yhtenä sähköpostiviestinä, ei liitetiedostona.
Puhelinnumero (ma-pe 12-13): 09 - 1221
Mielipiteitä ei voi jättää puhelimitse!
Puhelimessa vastataan ainoastaan tiedusteluihin.
Fax: 09 - 605 709
Postiosoite:
Helsingin Sanomain toimitus
Mielipidesivu
PL 71
00089 SANOMA
Harjoitus:
Omien näkemysten kirjoittaminen ja esittäminen
Tässä harjoituksessa käytetään ns. A4-tekniikkaa. Jokainen oppilas kirjoittaa kotonaan yhden liuskan tekstiä erilaisista teemoista. Nämä voivat liittyä opetettavaan aineistoon tai ne voidaan kerätä esimerkiksi osallistumiseen ja demokratiaan liittyvistä taidoista. Teemoja voivat olla:
Kirjoituksessa on tarkoitus ajatella itsenäisesti ja tuoda esiin omia näkemyksiä. Viittauksia muiden näkemyksiin eli sitaatteja, lainauksia ei suositella. Tärkeintä on subjektiivinen ajattelu eli se, mitä ajattelee, näkee, kokee, tuntee tai mihin pyrkii suhteessa käsiteltävään teemaan. Näkökulma on siis äärimmäisen subjektiivinen ja tarkoituksena on korostaa oppilaan omaa oikeutta sanoa mitä hän ajattelee, kokee tai tuntee. Motto: Harvassa ovat miehet ja naiset - harvassa. Harvassa ovat miehet ja naiset joiden sanoissa itse valloitettu totuus elää.
Oman kirjoituksen julkaiseminen sanomalehdessä ei ole itsestään selvää. Lehtien mielipidesivuille tulee satoja kirjoituksia, joista vain osa (yleensä noin 15 prosenttia) julkaistaan. Vuonna 2000 Helsingin Sanomat sai noin 16 100 mielipidekirjoitusta, joista julkaistiin alle 20 prosenttia eli alle 3 300. Tilanne on hieman helpottunut verkkojulkaisujen kehittymisen myötä.
Mielipidesivujen lisäksi on mahdollista, että joku lehden toimittaja tekee edustamastasi asiasta ns. puffin eli kertoo asiasta oleelliset seikat ja haastattelee joitakin asianomaisia henkilöitä. Juttu voidaan julkaista ennen asian päätöskäsittelyä. Tämän vuoksi on hyvä luoda suhteita ja yhteyksiä eri lehtien toimittajiin.
Lehden linjan ja julkaistavat jutut ratkaisee useimmiten päätoimittaja tai toimituspäällikkö. Jos asia on tärkeä, päätoimittajalle voi huoletta soittaa ja kertoa asian sekä sen perusteet. Mikäli hän näkee asian tärkeäksi ja lehden julkaisupolitiikkaan sopivaksi, asia voi mennä eteenpäin. Mitä suurempi lehti on kyseessä, sitä todennäköisempää on, että lehden uutispäällikkö, toimituspäällikkö tai toimitussihteeri tekee juttujen julkaisupäätökset. €lä epäröi ottaa heihin yhteyttä tarvittaessa!
Kaikki tämä pätee myös silloin, kun haluaa julkaista lehdessä oman jutun tai artikkelin. Kun on saanut yhden jutun julkaistuksi, kynnys toisen julkaisemiseen on matalampi. Luottamuksellinen suhde lehden toimitukseen on arvokas asia, jota tulee pitää aktiivisesti yllä. Suurissa hankkeissa kannattaa yrittää löytää lehdestä yhteystoimittaja, jota pidetään ajan tasalla siitä, mitä hankkeen ympärillä tapahtuu.
Muista aina, että yksikään arvonsa tunteva toimittaja ei halua, että hänelle syötetään valmista totuutta. Jokainen toimittaja on aina halukas saamaan lisää informaatiota, mutta mitään vippaskonsteja ei tässä suhteessa tarvita. Riittää kun sinulla on asiaa ja kunnollisia perusteluja.
Verkkoviestinnällä voidaan suppeasti ymmärrettynä tarkoittaa vain nettiviestintää inter-, intra- ja extranetissa, mutta laajemmin ymmärrettynä verkkoviestinnällä voidaan ymmärtää kaikkea verkoissa tapahtuvaa digitaalista viestintää.
Automaattisen tietojenkäsittelyn kehittyminen on mahdollistanut digitaalisen teknologian käyttöönoton erityisesti viestinnän monilla mediapinnoilla. Suomessa siirryttiin kesällä 2007 analogisesta televisiotekniikasta digitaaliseen. Kun myös printtimediaa tehdään nykyisin “bittimuodossa”, mahdollistuu lähitulevaisuudessa saman sisällön jakaminen suoraan tiedostomuodossa eri medioihin.
Vaikuttajan viestinnän kannalta tämä tarkoittaa mahdollisuutta jakaa kerran tehty sisältö printtiin, internetiin, digitaaliseen televisioon ja mobiilipäätelaitteisiin.
Lähitulevaisuudessa tavallisen lehden paperiversion lisäksi samaa lehteä voidaan jakaa sellaisenaan internetissä ja myös digitaalisella jakelukanavalla.
Radio- ja muut ohjelmat ovat saatavissa paitsi aikaan ja paikkaan sidottuina normaalissa lähetysvirrassa, myös internetissä ja digitaalisella kanavalla arkistoissa, mistä kaupunkilainen voi kuunnella ne milloin haluaa.
Uudet digitaaliset tuotantostudiot, kuten Ylen Elävä Arkisto, Ylen Areena ja Helsingin kaupungin Free Your Mind studion ohjelmatuotanto, tarjotaan kaupunkilaisten katsottavaksi paitsi internetissä, niin myös mahdollisimman laajaasti digitaalisilla Ylen ja paikallistelevision kanavilla.
Uusi viestintälaki (2003) mahdollistaa sen, että kuka tahansa kansalainen tai järjestö voi anoa lupaa lähettää ohjelmaa digitaalisille kanaville. Lähitulevaisuudessa on mahdollista synnyttää kansalaisille ja järjestöille aivan oma digitaalinen jakelukanava, missä voi lähettää informaatiota supertekstitelevisiossa sekä digitaalista radio- ja tv- ohjelmaa.
Uuden teknologian hyödyntäminen edellyttää kouluttautumista sekä uusien monimediaan liittyvien resurssien hankkimista.
Tietoyhteiskunta muuttuu aiempaa selvemmin teknologian kehittymisen myötä kansalaisten viestintäyhteiskunnaksi.
Ylen verkkovideoarkisto Areena
Ylen Elävä Arkisto www.yle.fi/elavaarkisto
Nuorten media-areena www.freeyourmind.fi
Aloitekanava www.aloitekanava.fi
Helsinkikanava www.helsinkikanava.fi sisältää Helsingin kaupunginvaltuuston kokoukset sekä ylipormestarin asukasillat tallenteina ja suorina verkossa.
Uusin tulokas lienee keväällä 2011 lanseerattu helsinkiläisille asukkaille tarkoitettu avoin verkkotelevisio www.stadi.tv, missä toimituksen lisäksi kansalaiset voivat julkaista omia ohjelmiaan eri kanavilla.
Internet on historian avoimin joukkoviestin. Se on avoin kaikille, jotka haluavat julkaista informaatiota tai etsiä sitä. Kukaan tai mikään ei kuitenkaan rajoita tämän informaation laatua tai laajuutta. Jotta välttyisi hukkumasta informaation valtamereen, tulee internet-maailmassa omaksua seuraavat käytännön asiat:
Harjoitus: Erinomaiset kotisivut
Internetistä löytää monenlaisia verkkosivuja. Hyvät erottuvat huonoista. Valitse mielestäsi hyvä verkkosivusto ja kirjoita essee siitä, mikä sivustossa on erinomaista.
Voit tarkastella sivujen helppokäyttöisyyttä, jäsennystä, kohderyhmiä, sisältöjä, grafiikkaa, vuorovaikutteisuutta, multimediaa yms.
Palauta tehtävä opettajallesi.
Tiedä mitä etsit. Tehtäväsi helpottuu huomattavasti pohtiessasi etukäteen, millaista tietoa tarvitset netistä. Tehokkaimpiin tuloksiin pääset käyttämällä hakukoneita, etsimällä hakusanojen perusteella hyviä sivustoja. Mitä enemmän hakusanoja pystyt antamaan, sen tarkempia haun tulokset ovat. Kun esimerkiksi teet esitelmän Kalevalasta, hyödyllisiin hakusanoihin kuuluvat “Kalevala”, “Lönnrot”, “Väinämöinen”, “kansalliseepos”. Hakukone listaa sinulle linkkejä nettisivustoille, joilta nämä sanat löytyvät. Usein kannattaa suorittaa hakuja myös lauseilla ja sanapareilla, kuten “Kekkosen presidenttikausi”.
Hyviä hakukoneita on netissä useita. Suomenkielisen käyttöliittymän omaavista hakukoneista hyödyllisimpiä ovat mm. www.google.fi ja www.fi. Englanninkielisen käyttöliittymän omaavista hakukoneista suosituimpia ovat mm. www.yahoo.com ja www.lycos.com.
Kesällä 2009 lanseerasi Microsoft oman uuden hakukoneensa nimellä Bing. Palvelu toimii toistaiseksi englanninkielisenä sivustolla www.bing.com .
Wikipedia on verkossa vapaasti muokattava tietosanakirja. Wikipedia on monikielinen hanke, jonka tarkoituksena on luoda jatkuvasti kasvava ja tarkentuva vapaan sisällön tietosanakirja. Englanninkielinen Wikipedia aloitti tammikuussa 2001 ja suomenkielinenkin jo vuoden 2002 elokuussa. Suomenkielisessä Wikipediassa oli muutaman vuoden kuluttua 70 761 artikkelia, englanninkielisessä versiossa yli 1,2 miljoonaa artikkelia. Vuonna 2011 syksyllä suomenkielisiä artikkeleita oli kertynyt jo massivinen määrä eli 278 454 kappaletta ja englanninkielisiä 3, 75 miljoonaa artikkelia.
Tutkijat ovat todenneet kansainvälisen ilmaisen ja avoimen verkkotietosanakirjan Wikipedian yhtä luotettavaksi tietolähteeksi kuin perinteinen Ensyklopedia Britannica.
Google Inc. on yhdysvaltalainen, internet-palveluita tarjoava yhtiö, joka on kehittänyt maailman suosituimman ja tunnetuimman hakukoneen, Googlen. Yhtiön perustivat Larry Page ja Sergey Brin syyskuussa vuonna 1998. Yhtiö listautui pörssiin elokuussa 2004.
Elokuussa 2005 Googlen haku kattoi noin 8,2 miljardia WWW-sivua, 2,2 miljardia kuvaa ja miljardi uutisryhmäviestiä. Tämän lisäksi Google tarjoaa useimmista kohteistaan tekstiosuuden taltioivan välimuistitallenteen.
Google ylläpitää hakukonepalvelun lisäksi mm. Gmail-sähköpostia, virtuaaliyhteisöä Orkut, Picasa-albumiohjelmaa sekä kartta- ja paikannuspalveluja Google Maps ja Google Earth. Google Moon näyttää kuvia Kuusta. Vastaavasti Google Mars näytää kuvia Marsista. Uusin aluevaltaus, Google Talk, on pikaviestiohjelma. Google Crome on uudehko nopeakäyttöinen internetselain. Tulonsa Google saa ylläpitämistään mainostusohjelmista, AdWords ja AdSense.
Kotipaikka Mountain View, Kalifornia, USA
Liikevaihto $6,140 miljardia USD (2005)
Henkilökuntaa 5,680 (31.12.2005)
Kotisivu www.google.com/about.html
Wikipedia on verkossa vapaasti muokattava tietosanakirja. Wikipedia on monikielinen hanke, jonka tarkoituksena on luoda jatkuvasti kasvava ja tarkentuva vapaan sisällön tietosanakirja. Englanninkielinen Wikipedia aloitti tammikuussa 2001 ja suomenkielinenkin jo vuoden 2002 elokuussa. Suomenkielisessä Wikipediassa oli parissa vuodessa 70 761 artikkelia, englanninkielisessä versiossa yli 1,2 miljoonaa artikkelia. Suomenkielisessä wikipediassa oli kesällä 21.7.2007 luettavissa jo 123 911 artikkelia.
Tutkijat ovat todenneet kansainvälisen ilmaisen ja avoimen verkkotietosanakirjan Wikipedian yhtä luotettavaksi tietolähteeksi kuin perinteinen Ensyklopedia Britannica.
Wikipedia lienee kehittymässä erilaisten poliittisten, uskonnollisten ja kulttuurillisten yhteisojen omien wikipedioitten suuntaan, mistä yhdysvalloissa marraskuussa 2006 perustettu Conservapedia on yksi esimerkki. Conservapedia on yhdysvaltalaisten oikeistofundamentalistien perustama julkaisu, mistä löytää muun muassa luomisteoriaan uskovat ja evoluutioteorian hylkäävät käsitykset maailman todellisuudesta. (lähde HS 25.3.2007, Miska Rantanen)
Helsingin sanomien internetin kirjeenvaihtaja Miska Rantanen seuraa alan ilmiöitä mielenkiintoisissa kolumneissaan, lue lisää www.hs.fi/juttusarja/kirjeenvaihtaja
Hakukone merkitsee usein vasta tiedon keräämisen alkua. Useat sivustot sisältävät linkkejä muille samaa aihetta käsitteleville sivustoille.
Jokaisen sivuston sisältö on tuottajansa mukainen. Siksi sisällöt vaihtelevat laajalti jopa samoja aihealueita käsittelevissä sivustoissa. Siirtyessäsi linkkien kautta sivustolta toiselle saatat nopeasti havaita hypänneesi aivan toisen aiheen pariin kuin mistä aloitit ja mitä olit tutkimassa. Oma lähtökohta, tietyt rajat, tulee pitää mielessä - kuten tutkimusprojekteissa aina.
Kuten alussa todettiin, kuka tahansa voi tuottaa internetiin informaatiota. Tämä velvoittaa netin käyttäjältä kriittisyyttä löytämänsä tiedon suhteen.
Edessä ovat viestinnän yleisemminkin tuomat perusongelmat: uskonko vaiko en, mitä minulle viestitään? Onko edessäni tutkittua vai päätöntä informaatiota?
Internet tulvii sivustoja, jotka käsittelevät tieteellisen tutkimuksen kohteena olevia alueita, kuten historiaa, politiikkaa, uskontoa ja luonnontieteitä. On oltava selvillä, kuka yksityishenkilö, mikä organisaatio tai mikä ryhmä informaatiosta vastaa. Toisin sanoen tulee pohtia sivuston julkaisijan perimmäisiä motiiveja.
Netissä ei ole valvojaa huomauttelemassa tiedon laadusta. Tämä jää selailijan pohdittavaksi. Kaikkien medioiden ja tiedotusvälineiden kohdalla on muistettava lähdekriittisyys. Netin avoimuudesta johtuen sen käyttäjä asetetaan vastuullisempaan asemaan kuin vaikkapa televisiokanavan katsoja tai sanomalehden lukija.
Tehokkaat nettisivut perustuvat tekstin, kuvan ja äänen tarkoin harkittuun yhteispeliin. Kuva informoi paremmin kuin tuhat sanaa, ja siksi myös valehtelee yhtä sujuvasti. Kriittisyyttä on sovellettava myös tekstin ulkopuolisiin keinoihin, sillä niillä vaikutetaan tapaan, jolla sivustoa luetaan ja tulkitaan
Sivustojen palaute- ja kontaktilinkit eivät ole koristeita. Ne kehittävät internetiä vuorovaikutteisena mediana. Sivustojen koko merkitys avautuu vasta kun ne aktivoivat käyttäjiä yhteydenottoihin ja keskusteluun. Internetistä on mahdollista kehittää päättäjien ja kansalaisten suora yhteydenpitokanava. Tämä on kuitenkin paljon kiinni käyttäjien osallistumisesta.
Yksinkertaisimmissakin sivustoissa kontaktitietoja kannattaa hyödyntää palautteen lähettämiseksi sivustojen ylläpitäjille. Palautteet kehittävät sivustoja monipuolisempaan suuntaan.
Sähköposti on yhteydenoton muotona tehokas, täsmällinen ja nopea, vailla puhelimen tungettelevaa leimaa. Kynnys yhteydenottoon alenee, ja se on osa internetin demokraattista luonnetta.
Vaikka netin sisältöä ei laajalti kontrolloidakaan, on netissä mahdollista, ja varsin helppoa, tehdä rikos. Internet tarjoaa markkina-alueet esimerkiksi huumeille ja lapsipornolle, joiden myyminen ja ostaminen on tietenkin rikollista. Internet-operaattorit sulkevat kyllä rikollista materiaalia sisältävät sivut sellaisten paljastuessa, mutta uusia saapuu apajille salamannopeasti.
Asioiden pohdinta, toiminta ja toiminnan seuraukset ovat kokonaan käyttäjän harteilla. Internet on verkko, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, myös sinun tekemisesi ja tekemättä jättämisesi.
Netissä vastaan tulevaan materiaaliin tulee tekijänoikeudellisessa mielessä käyttää samaa lähestymistapaa kuin kaikkeen muuhunkin. Vaikka internetiä ei mainita erikseen tekijänoikeuslaissa, lakia sovelletaan niin sivujen tuottajiin kuin käyttäjiinkin. Netti tulvii laittomasti kopioitua ja julkaistua materiaalia, paitsi tekstiä ja kuvia, myös muun muassa musiikkia mp3 -tiedoistoina ja elokuvia DivX -tiedostoina. Materiaalin eteenpäin levittämistä ilman oikeudenhaltijan lupaa kutsutaan piratismiksi, ja se on laitonta. Piratismin harjoittajien ja suosijoiden määrä on kuitenkin niin suuri, että perusteellinen tekijänoikeudellinen valvonta on netissä käynyt mahdottomaksi. Kopioidessaan materiaalia joltakin nettisivuilta käyttäjän tulee muistaa tuon materiaalin potentiaalinen laittomuus.
Hyödyllisiä linkkejä, joista saa lisätietoa.
Kirjoittaminen ja erityisesti oman kirjoituksen julkaiseminen on helpottunut uuden teknologian myötä valtavasti. Kansalaiset voivat julkaista omia kirjoituksiaan kotisivuillaan tai jopa kirjojaan vapaasti verkossa ja antaa tekijänoikeutensa vapaasti muiden käyttöön. Erityisesti ovat yleistyneet yksittäisten henkilöiden pitämän verkkopäiväkirjat, jotka ovat vilkkaasti levinneet myös poliitikkojen arkikäyttöön.
Seuraavilla sivuilla tarkastellaan erityisesti näitä neljää verkkoilmiötä:
IRC ja IRC- galleria
IRC (Internet Relay Chat), irkki, on Internetin reaaliaikainen keskusteluympäristö, jossa ihmiset eri puolilta maailmaa voivat keskustella (kirjoittaa viestejä toisilleen). IRC:n on alunperin kehittänyt Jarkko Oikarinen vuonna 1988. Suomesta IRC levisi nopeasti muihin maihin. IRC on tullut tunnetuksi mm. Persianlahden sodan aikana, kun irkkaajat eri puolilta maailmaa lähettivät viimeisimmät tiedot tapahtumista verkkoon.
Käyttäjät ottavat yhteyden IRC-verkkoihin asiakasohjelman avulla. IRC:n käyttäjät, irkkaajat, perustavat IRC-verkkoon kanavia. Näitä kanavia voisi kuvailla “kahvilapöytinä”, joihin muut irkkaajat voivat tulla. Kanavan perustaja, operaattori, valvoo kanavaa ja on sen “valtias”. Irkkaajat esiityvät irkissä lempinimillä (nick).
Keskustelu irkissä tapahtuu kirjoittamalla näytölle tekstiä ja enterin painamisen jälkeen teksti välittyy samantien muille samalla kanavalla oleville. Samalla periaatteella voi käydä myös yksityisiä keskusteluja.
Lisätietoa IRC-oppaassa. http://irc-galleria.net/irc-opas.html
IRC-Galleria ei ole sama asia kuin IRC ja irkkaaminen ei tarkoita IRC-Gallerian käyttöä!
IRC-Galleria on Suomen suurin Internet-yhteisö, jota käyttää joka viikko lähes 25% suomalaisista. Palvelusta saat irti suurimman hyödyn rekisteröitymällä sen käyttäjäksi. IRC-Gallerian peruskäyttö on ilmaista, mutta palvelu kerää rahaa muun muassa monipuolisella VIP-paketilla.
IRC-Galleriassa rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä valokuviaan ja kommunikoida keskenään lukuisin eri tavoin. Käyttäjien keski-ikä oli kesällä 2007 noin 19,5 vuotta. 55% rekisteröityneistä on täysi-ikäisiä.
Galtsussa on helppo tutustua samoista asioista kiinnostuneisiin uusiin ihmisiin, pitää yhteyttä kavereihin ja vaikka löytää vanha lapsuudenystävä uudelleen! Nimestään huolimatta IRC –galleria on monille kommunikointiväline.
IRC- Galleria http://irc-galleria.net
IRC-gallerian suhteesta poliittiseen valtaan kolumnoi mm. Niklas Herlin IS 5.5.2007, missä hän piti Habbo hotellin rakentajaa ja IRC-gallerian ostajayritystä Sulake Oy:tä ”tavattoman tärkeänä suomalaisen sananvapauden pesäkkeenä” ja toivoi Irc-jugendiksi otsikoidussa kirjoituksessaan ettei Sulake käytä asemaansa väärin ja heittäydy ”yhden sotilasliiton (Naton) takaajaksi.” (9)
Kotisivun perustaminen internetiin ei ole teknisesti vaativaa. Oleellista on kotisivun sisältö. Hakukone Googlen mukaan internetissä oli alkuvuonna 2005 yli 8 miljardia sivua. Määrä on vaikea käsittää. Mikäli haluat erottua informaatiotulvasta pitää kotisivuillasi julkaista kiinnostavaa informaatiota tai muuten kiinnostavia tekijöitä. Erillisiä webbisivustoja Netcraft Web Server Survey mukaan oli joulukuussa 2010 around noin 266,8 miljoonaa. Yksittäisten sivujen määrän Google arveli jo pari vuotta sitten ylittäneen 1 000 miljardin rajan.
Valtavasta massasta huolimatta internet toimii. Sen ovat huomanneet kaikki itseään kunnioittavat poliitikot, jotka julkaisevat omaa blogiaan, ja joita sitten vanhat mediat lainaavat printissä tai sähköisillä foorumeillaan.
Aina ei tarvitse osata tehdä jotakin uutta ja hienoa verkkoon. Sinulle voi riittää asiasi yksinkertainen esittely verkossa. Hyvä vaikkapa pelkästään blogiin perustuva kotisivu riittää. Toisaalta verkkosivusto on myös ylimääräinen muisti. Sinne voi listata tärkeinä pitämiään tapahtumia tai asioita. Verkkosivuilla vaikuttaja voi julkaista kaikki puheensa tai lehtijuttunsa. Verkkoon voi arkistoida tärkeitä tiedostoja - jotka ovat aina saatavilla.
Verkkokäyttäytymistä varten on syntynyt oma erityinen säännöstö, niin sanottu Netiketti. Eri tahot ovat julkaisseet omia netikettejään.
Oma verkkosivusto on media. Kotisivuillasi toimit median päätoimittajana. Omaat siten päätoimittajan vapauden, mutta myös vastuun julkaisusta. Vaikuttajan kannalta tämä auttaa omien näkemysten ja juttujen saamista julkiselle foorumille. Mikäli Helsingin Sanomat lainaa kannanotostasi pienen - esimerkiksi harhaanjohtavan - pätkän, niin voit julkaista kannanottosi kokonaisuudessaan omilla verkkosivuillasi.
Monet ehdokkaat ovat käyttäneet verkkosivujaan menestyksekkäästi myös lisäkannattajien hankkimiseen, oman tukiverkoston rakentamiseen sekä varainhankintaan.
Nykyään voi kuka tahansa perustaa verkkoon oman sivuston tai verkkoblogin. Myös oman kirjallisen tuotteen kuten kirjan voi julkaista verkossa ja ilmaiseksi.
Creative Commons –lisenssi on yksi tapa julkaista vapaasti verkossa ja luopua omista tekijänoikeuksistaan verkkolukijoiden hyväksi. Tekijä voi lisenssillä antaa luvan levittää teostaan vapaasti sekä ottaa siitä kopiota.
Kirjailija Kimmo Lehtonen julkaisi keväällä 2006 kirjansa LUEMINUT cc-lisenssillä. Verkkoa, netin tulevaisuutta ja open sourcia käsittelevän kirjan osoite on http://www.babeknabel.fi.
Lisätietoa cc-lisenssistä http://www.creativecommons.fi
Viime vuosina verkossa on yleistynyt tapa pitää päiväkirjaa tai kertoa oman asiantuntemuksen tiimoilta viimeisiä tapahtumia avoimessa verkkopäiväkirjassa eli blogissa.
Blogi on verkkosivu, johon yksi tai useampi kirjoittaja (bloggaaja) voi kirjoittaa säännöllisesti. Blogi sana tulee englannin kielen weblog sanasta. Tyypillistä blogeille ovat kommentointi sekä linkit muille netti- ja blogisivuille.
Katso lisää
Amerikkalaisista bloggaajista suurin osa kirjoittaa omasta elämästään. Pew Internet & American Life Projectin tutkimusraportin mukaan omasta elämästään kirjoittaa ensisijaisesti 37 prosenttia blogin pitäjistä, 11 prosenttia politiikasta ja hallinnosta ja viihteestä vain seitsemän prosenttia.
Kaikkiaan kolmelle neljästä blogin pitäjästä koko kirjoittamisen motiivi on omien kokemusten dokumentointi ja jakaminen toisten kanssa. Kaksi kolmesta sanoo blogin pitämisen syyksi tietojen ja taitojen jakamisen.
Yhdysvalloissa kaksi viidestä aikuisesta netin käyttäjistä kertoo seuraavansa jotain blogia. Kirjoittajien joukko on puolestaan kasvanut kahdeksaan prosenttiin. Kirjoittajat ovat niin ikään usein melko nuoria: tutkimuksen mukaan 54 prosenttia alle 30-vuotiaita.
Lähde Digitoday 21.7.2006, www.digitoday.fi.
Blogien määrä on kasvaa kasvamistaan. Muutama vuosi sitten Technorati - yksi suurimmista blogihakemistoista jäljitti verkosta 57,4 miljoonaa blogia. Kesäkuussa 2008 määrä oli noussut 112 miljoonaan.
Vuonna 2006 noin joka kymmenes Suomen kansanedustaja piti omaa verkkopäiväkirjaansa. Keskustan Tapani Tölli kirjoitti ahkerimmin. Ulkoministeri Erkki Tuomiojan verkkopäiväkirjaa lainattiin ahkerasti myös muissa medioissa.
Muita kirjoittajia olivat mm. Astrid Thors, Eva Biaudet, Antti Kaikkonen, Tuula Haatainen, Arto Bryggare, Lyly Rajala, Jyrki Kasvi, Heidi Hautala ja Bjarne Kallis.
Pääministeri Matti Vanhanen kirjoitti verkkopäiväkirjaansa yllättävän vapaasti ja joidenkin mielestä liian impulsiivisesti. Vanhanen haukkui netissä muun muassa erästä iltapäivälehteämme ja sen nostattamaa kohua hänen naisille suuntaamistaan tekstiviesteistä. Pääministerin verkkosivut www.mattivanhanen.net .
Jotkut poliitikkojen blogien tekstit saattavat olla myös kansanedustajan poliittisen avustajan tekemiä.
Avoin blogikulttuuri edellyttäisi että kansanedustajien verkkopäiväkirjan kirjoituksia voisi myös kansalaiset avoimesti kommentoida. Vain harva kansanedustaja sallii tämän kommentoinnin. Tässä mielessä esimerkillistä blogia piti vihreiden kansanedustaja Jyrki Kasvi osoitteessa www.kasvi.org .
Vuonna 2011 valtaosalla kansanedustajista oli oma blogi yleensä omilla verkkosivuillaan. Edustajien blogikirjoitukset nousivat yhä useammin myös valtamedian perinteisille sivustoille, jopa uutisaiheiksi.
Yksi hyvä esimerkki blogin lainaamisesta ja uutisoinnista sattui syyskuussa 2011, kun presidenttiehdokas Paavo Lipponen arvosteli puheessaan ankarasti perussuomalaisia siitä, että he eivät tee selkeää pesäeroa puolueen "äärioikeistolaiseen" siipeen. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini vastasi Lipposen kritiikkiin välittömästi blogissaan. Useimmat valtalehdet ja myös sähköiset mediat kertoivat kiistasta välittömästi omilla kanavillaan.
Lue lisää blogeista esimerkiksi www.blogilista.fi
Internetin ”toinen” sukupolvi tekee tuloaan verkkopalveluiden maailmaan. Monet pitävät web 2.0 termiä kuplana, toiset uskovat sen tuovat oleellista muutosta verkon palveluihin. Kyse on joka tapauksessa uudesta ajattelelutavasta – jos ensimmäiset verkkopalvelut sisälsivät etupäässä julkaisijatahon omaa ajattelua tai propagandaa, niin web 2.0 sivustot ottavat myös käyttäjien tuottaman sisällön mukaan julkaisunsa piiriin. Toisin sanoen käyttäjiä ei pidetä enää passiivisina objekteina vaan aktiivisina subjekteina, joiden sisältöä julkaistaan.
Web 2.0 keksivät kustantaja Timothy O’Reilly ja Dale Dougherty loppuvuodesta 2004, josta tuli pian alan konferenssien ja seminaarien suosittu puheenaihe.
Web 2.0 sisältää neljä pääteemaa:
(HS 23.1.2007, Kari A. Hintikka).
Kari Hintikka tutkii Suomessa internetin uusia sosiaalisia ilmiöitä www.karihintikka.fi .
Tuttuja palveluita missä käyttäjät otetaan mukaan tuottamaan julkaisua ovat kaikki erilaiset wikit, joista tunnetuin wikitietosanakirja eli Wikipedia. Yhteisöllisistä verkkopalveluista löi itsensä läpi vuoden 2007 kuluessa muun muassa Facebook.
Katso Facebookin esittely Wikipediassa http://fi.wikipedia.org/wiki/Facebook .
Lisätietoa http://blogit.hs.fi/tiede ja sieltä julkaisut tammikuu 2007.
Suomenkielinen Wikipedia
Facebookin sivusto www.facebook.com.
Suomalainen digimaailman yksi uranuurtajista ja varsinkin sen eturivin ymmärtäjistä toimitusjohtaja Teemu Arina analysoi sosiaalista mediaa toukokuussa 2011 upeassa visuaalisessa presentaatiossaan Sosiaalinen media haastaa ammattilaiset areenalle.
Yleisempi katsaus sosiaaliseen mediaan on Harto Pönkän elokuussa 2011 jakama. Sen mukaan Suomessa muun muassa on jo yli 1,7 miljoonaa Facebookin käyttäjää.
Vaikuttajan mediataidot koetellaan käytännön toiminnassa.
Median tuntemisen ja mediataitojen lisäksi käytännön tuloksellisuus edellyttää liki aina henkilökohtaista ihmissuhdeverkostoa, ihmisten tapaamista ja suhteiden luomista. Yhteistyöstä täytyy olla iloa aina molemmille osapuolille - sinulle vaikuttajana ja median edustajalle ammattilaisena.
Vaikuttamiselle on luotu myös julkisia edellytyksiä, missä voi harjoittaa käytännön toimintaa.
Harjoitus: Kotikunnan internet-sivut
Tutustu kotikuntasi verkkopalveluihin ja arvioi niitä seuraavasti:
Kerro myös mahdollisesta kunnan vastauksesta.
Harjoitus: Valtikka.fi Raportointi
Selaa www.valtikka.fi ja osallistu siellä sinua kiinnostavaan keskusteluun. Kirjoita keskustelun teemasta ja mahdollisista valtikkalaisten kommenteista/toimenpiteistä.
Harjoitus: Eduskunnan internet-sivut. Raportointi
Tutustu eduskunnan verkkopalveluihin:
Kerro myös mahdollisesta eduskunnan vastauksesta.
Perinteinen media on alkanut ottaa kansalaisten lähettämiä kuvia aiempaa paremmin mukaan omiin julkaisuihinsa. Valtakunnallinen Helsingin Sanomat jopa toivoo kansalaisten lähettävän kännykällä ottamiaan uutiskuvia sille varattuun numeroon 13134 noin 50 centin hintaan. Lisäksi omia kuvia voi lähettää myös verkon kautta toimituksiin.
Esimerkkinä hyvästä kansalaisen ottamasta ja HS:n julkaisemasta uutiskuvasta pidetään Aarno Salmisen työpaikkansa ikkunasta toukokuussa 2007 nappaamaa kuvaa Länsiväylällä kaatuneesta rekasta.
HS:n uutispäätoimittaja Reetta Meriläisen mukaan Norjassa ja Amerikassa hyödynnetään lukijoiden kuvia paljon suuremmassa määrin kun Suomessa.
Itsenäisyyspäivän paraati 2007 keskeytyi veteraanin kävellessä panssarivaunun alle. Lehdistössä asia jätettiin yksityiskohdiltaan kertomatta. Yksi paraatin katselijoista kuvasi tapahtuman videolle ja lähetti sen YouTube –palveluun. Yhdessä viikonlopussa sitä ladattiin yli 300 000 kertaa.
Allenin moka
Yhdysvaltain kongressivaaleissa syksyllä 2006 Virginiassa ehdolla ollut senaattori George Allen intoutui vaalitilaisuudessaan käyttämään rasistisia ilmauksia paikalla olleesta tummahipiäisestä opiskelijasta. Tapaus päätyi You Tuben videosivustolle ja sieltä televisioon ja lehtiin. Seurauksena oli valtava vastalauseiden myrsky ja alhaalta ylös ryöpsähtänyt vastakampanja. Allenia ei valittu senaattoriksi. Tämänkaltainen ”pikkuveli valvoo” toimintaa levinnee lähiaikoina myös Suomeen.
Kansalaiset eivät siis ainoastaan äänestä ehdokkaita, vaan valvovat myös jatkuvasti heidän käyttäytymistään ja esiintymistään. (HS 4.11.2006)
Internet on helpottanut kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen toimintaa sekä paikallisella, että globaalilla tasolla. Monet totalitaariset valtiot ovat joutuneet antautumaan internetin edessä. Viesti kulkee vähemmistöryhmältä tai kielletyn ryhmän jäseneltä toiselle - ja pitää samalla elossa aatetta tai ideaa, minkä puolesta ihmiset taistelevat.
Internet-sivuja perustetaan koko ajan lisää. Vuoden 2004 aikana hakukone Google ilmoitti etsivänsä tietoa yli 8 miljardin verkkosivun joukosta. Määrä on ällistyttävä, kun ottaen huomioon maailman väkiluvun noin 6 - 7 mrd ihmistä. Verkkosivut, sähköposti ja erityiset keskusteluryhmät tavoittavat arviolta noin 1,5 miljardia ihmistä. Myös kehitysmaat ovat pääsemässä mukaan verkkovallankumoukseen. Esimerkiksi monissa Afrikan kylissä on entisen puhelimen sijasta satelliitin varassa toimiva nettiyhteys.
Suomessa annettiin uuden vuosituhannen alussa laki sähköisestä asioinnista hallinnossa, jonka mukaan kunnat ovat velvollisia järjestämään kuntalaisille sähköisiä verkkopalveluita. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra (www.sitra.fi) ja Suomen hallitus (www.vn.fi) ovat voimakkaasti edistäneet Suomen rakentamista yhdeksi johtavaksi tietoyhteiskunnan mallimaaksi. Esimerkkinä voidaan mainita eTampere ohjelma, jonka voimin on rakennettu kuntalaisille lukuisia eri palvelumuotoja verkkoon. Kaupunkilainen tarvitsee eTampere -kortin tai henkilön sähköisen tunnistamisen (HST) kortin. Tutustu sähköiseen asiointiin osoitteessa http://www.tampere.fi/asiointi_v, missä kaupunkilainen voi tehdä aloitteen, oikaisuvaatimuksen tai täyttää kaupungin lomakkeen.
Vaikuttaminen ja toiminta mediassa on helpottunut myös perinteisen median printin sekä radion ja televisio-ohjelmienkin omien verkkosivujen kautta. Monet television asiaohjelmat keräävät palautetta ja jatkavat keskustelua verkossa, esimerkkeinä vaikkapa Lauantaiseura (http://www.yle.fi/lauantaiseura/) tai Maailman näyttämöllä (http://www.yle.fi/maailmannayttamolla/).
Harjoitus: Maailman näyttämöllä
Katso viimeisin Maailman näyttämöllä -ohjelma netistä ja anna siitä palaute suoraan tekijöille. Ohjelma ja palautemahdollisuus löytyvät sivuilta http://www.yle.fi/maailmannayttamolla/
Espoon nuorisovaltuusto sai alkuunsa Vihdin kunnassa toteutetun kokeilun myötä. Nuorisovaltuuston syntyyn vaikutti alusta alkaen kaupunginjohtaja Marketta Kokkosen myönteinen suhtautuminen asiaan. Ensimmäinen nuorisovaltuusto aloitti toimintansa keväällä 1998. Tasavallan presidentti avasi tammikuussa 1999 Politics&Internet -kongressissa Espoon nuorisovaltuuston verkkomedian NuvaNetin ja Ideahautomon. NuvaNetin ensimmäiseksi päätoimittajaksi nuorisovaltuusto valitsi Pasi Nokelaisen, joka kirjoitti ensimmäisessä NuvaNetin pääkirjoituksessaan Nuvan vaikutusmahdollisuuksista Espoossa:
“Jos et tiedä NUVAsta mitään, ei se ole ihme. Ennen vaaleja, syksyllä 1997 ei Espoon kaupungissakaan oikeastaan kukaan tiennyt asiasta. Nuorisovaltuusto vain päätettiin perustaa. Suomen maahan oli vastaavanlaisia valtuustoja perustettu ennenkin, mutta ei koskaan Espoon kokoiseen kaupunkiin. Tänään olemme jo paljon viisaampia. Espoon nuorisovaltuustolla on jo oma paikkansa kaupungin organisaatiossa. Kouluilla on käyty esittelemässä vaikuttamisputkea, josta käy ilmi, että NUVAlla on suora esitysoikeus kaupunginhallitukselle ja kaupunginhallitus sitten ohjaa asian eteenpäin virkamiehille tai jollekin lautakunnalle. Päättäjien ja virkamiesten myllyn läpikäytyään esityksestä, vaikka harrastekeskuksien saamisesta Espooseen, tulee totta.”
Pasi Nokelainen
Päätoimittaja
NuvaNet
Espoon nuorisovaltuusto on vakiinnuttanut paikkansa nuorten äänitorvena ja vaikuttamisen kanavana Espoossa. Nuoret ovat tehneet toimiaikanaan runsaasti aloitteita kaupungin hallintoon, joista valtaosa on toteutunut. Vuonna 2004 aloitti toimintansa järjestyksessä neljäs nuva. Muutoksia on todella saatu aikaan. Tarkan kuvan aloitteiden määrästä ja toteutumisesta saa selville NuvaNetin verkkosivuilta http://www.espoo.fi/nuva.
Nuorisovaltuusto on järjestänyt myös runsaasti erilaisia nuorten tapahtumia kuten Megadiscon Espoon Areenalla.
Espoon nuorisovaltuuston entinen moderaattori Lauri Tierala kuvaa nuorisovaltuuston toimintaa alusta alkaen aktiiviseksi:
Lauri Tieralan teksti:
“Muistan hyvin sen tyhjän tunteen, kun sain Edinburghin lentokentällä kuulla, etten ollut päässyt läpi. Se sattui silloin kovasti. Pikkuhiljaa kuitenkin rohkaistuin lähtemään mukaan toimintaan. Enkä ollut ainoa mukaan lähtenyt varavaltuutettu. Ainakin yhdessä yleiskokouksessa tänä vuonna varavaltuutettuja oli paikalla enemmän kuin varsinaisia!”
“Paljon on saatu aikaan. Ollaan pyritty vaikuttamaan taustalla, mutta tekemään myös ihan konkreettisia projekteja. Matinkylän skeittiparkista ovat espoolaisnuoret saaneet kuulla jo kyllästymiseen saakka. Koriskenttiä, oppilaskuntastipendejä, Nuvarock - Dance Fever, jne. jne. Hirveästi ovat ihmiset käyttäneet aikaansa nuvan eteen ja olemme me kai maailmaa parantaneet edes hiukan.”
“Maailman parantaminen on kuitenkin vain yksi nuvan tehtävistä. Eikä ehkä edes keskeisin. Tärkeämpää on, että nuorisovaltuusto pystyy parhaimmillaan arkipäiväistämään kunnallispolitiikkaa. Olemme toivottavasti pystyneet osoittamaan, että politiikka vaikuttaa suoraan jokaisen ihmisen arkipäivään ja päätöksiin pystyy vaikuttamaan, kun näkee vähän vaivaa. Lisäksi iso joukko espoolaisnuoria on oppinut nuvan kautta kunnallispolitiikan alkeet ja tulee vuoden kuluttua näkymään kunnallisvaaleissa.”
“Ehkä kaikista tärkein tehtävä kuitenkin on hauskanpito ja ystävien löytäminen. Molempia olen itse löytänyt nuvasta paljon. Näin jälkeenpäin katsoen, mikään ei kaduta. Nuorisovaltuustoon uhrattu aika on ehdottomasti ollut sen arvoista.”
“Uusi nuorisovaltuusto keksii varmasti omat projektinsa ja omat toimintatapansa. Heillä ei ole ihan yhtä helppo tilanne kuin meillä kaksi vuotta sitten - meiltä ei odotettu mitään! Haluan itsekin heittää yhden haasteen - nuorisovaalien äänestysprosentin kohottaminen. Siinä onnistuminen nimenomaan Espoossa on äärimmäisen tärkeää nuorisovaltuustoprojektien uskottavuudelle koko maassa.”
Lauri Tierala
Varavaltuutettu
Nuvanetin moderaattori
Espoon nuorisovaltuuston nykyinen verkkosivusto http://www.espoo.fi/nuv
Valtikka.fi on sivusto nuorelle, joka haluaa olla mukana maailmanmenossa ja vaikuttaa siihen. Sivuilta löytyy tietoa ja toimintaa, vinkkejä ja mielipiteitä.
Valtikka on opetusministeriön rahoittama nuorten verkkodemokratiahanke, jota toteutetaan Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin siipien suojassa. Palvelu mainostaa avoimuuttaan: †Kaikki voivat vaikuttaa sivujen sisältöön, postia vain toimitukselle. Otamme mielellämme vastaan kaiken palautteen, ideat, jutut ja kehittämisehdotukset, joiden avulla voimme tehdä Valtikasta mahdollisimman hyödyllisen nuorten osallistumisen ja vaikuttamisen välineen ja tietolähteen.â€
Valtikan sivuilta löytyy muun muassa kaikki Suomen erilaiset nuorten vaikuttamisryhmät osoitteineen.
Aloitekanava
Vuosina 2006-2009 rakennettiin liki 50 kunnan nuorille mahdollisuus esittää ideoita verkossa, kommentoida toisten ideoita, kerätä näistä aitoja aloitteita kunnan päätöksenteon rattaisiin sekä äänestää aloitteista verkossa. Aloitekanava on saavuttanut suuren suosion erityisesti Lapin läänin monissa kunnissa. Nuorten aloitteita on tehty satoja ja kymmeniä on toteutettu ja ne ovat siten aidosti muuttaneet nuorten elinympäristöä.
Katso lisää Aloitekanavan etusivulta www.aloitekanava.fi .
Valtikka.fi on sivusto nuorelle, joka haluaa olla mukana maailmanmenossa ja vaikuttaa siihen. Sivuilta löytyy tietoa ja toimintaa, vinkkejä ja mielipiteitä.
Valtikka on opetusministeriön rahoittama nuorten verkkodemokratiahanke, jota toteutetaan Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin siipien suojassa. Palvelu mainostaa avoimuuttaan: ” Kaikki voivat vaikuttaa sivujen sisältöön, postia vain toimitukselle. Otamme mielellämme vastaan kaiken palautteen, ideat, jutut ja kehittämisehdotukset, joiden avulla voimme tehdä Valtikasta mahdollisimman hyödyllisen nuorten osallistumisen ja vaikuttamisen välineen ja tietolähteen.”
Valtikan sivuilta löytyy muun muassa kaikki Suomen erilaiset nuorten vaikuttamisryhmät osoitteineen.
Radio- ja televisiotoiminta Suomessa oli pitkään tarkkaan säännösteltyä ja Yleisradion lakiin perustuvan tehtävän ja valvonnan varassa. Ensimmäisenä Ylen holhouksesta vapautui radiotoiminta. Ensimmäiset paikallisradiot perustettiin Suomeen 1985, yhtenä näistä Helsingin Radio City. Kymmenen vuoden kuluessa maahan syntyi 60 yksityistä paikallisradiota eri puolille maata.
Mainosrahoitteiset televisiokanavat toimivat pitkään samaten Yleisradion suojissa. MTV3, Nelonen ja paikalliskanavat, kuten Helsinki televisio HTV, saivat vasta 2002 muuttuneen uuden viestintälain myötä luvan aloittaa itsenäisen ja täysin oman profiilinsa mukaisen lähetystoiminnan. Toimintaa ei valvonut enää Yleisradio, vaan viestintävirasto.
Digitaalinen televisio tulee mullistamaan radio- ja televisiotoiminnan. Ylen Perinteinen kansainvälisiin television lähetystoiminnan standardeihin perustunut ohjelmatuotanto on äärimmäisen kallista. Yhden ohjelman tekemiseen vaaditaan usein 20 ammattilaisen työpanos. Digitaalinen vallankumous on muuttamassa ohjelmatuotantoa. Uusissa tietokoneohjatuissa digitaalisissa studioissa voidaan ohjelma ottaa talteen, huolehtia kuvauksesta, äänestä ja jopa valaistuksesta, sekä lähettää suorana verkkoon jopa 1 - 2 työntekijän avulla. Toistaiseksi digitaalista tuotantoa on välitetty livenä ja tallenteina internetiin, mutta samalla tekniikalla voidaan tulevaisuudessa tehdä tuotantoja digitaaliseen televisioon. Suomen valtioneuvosto on tehnyt päätöksen siirtymisestä analogisista lähetyksistä kokonaan digitaalisiin lähetyksiin vuoden 2007 heinäkuussa.
Digita Oy tarjoaa jo nyt digitaalisella valtakunnallisella Estradi -kanavallaan kenelle tahansa yksityiselle henkilölle tai järjestölle mahdollisuutta lähettää televisio-ohjelmaa valtakunnan verkkoon. Väliaikaisen ohjelmatuotantoluvan voi saada viestintävirastosta muutamassa päivässä. Myös Yleisradion tulevat digitaaliset kanavat voivat ottaa aiempaa enemmän vastaan järjestöjen ohjelmatuotantoa.
Digitaalisella kanavalla voidaan lähettää informaatiota supertekstitelevision, radion tai perinteisen television muodossa. Vuorovaikutukselliset palvelut lisääntyvät sitä mukaa, kun digitaalinen televisiostandardi (MHP) kehittyy.
Tulevaisuudessa vaikuttaja saattaa saada samaa sisältöä ja tuotantoa jakeluun monilla eri digitaalisen median pinnoilla. Samasta sisällöstä voi lähteä asiaa printtiin, radioon, nettiin, digitaaliseen televisioon ja mobiilipäätelaitteisiin.
Aiempaa selvemmin digitaalisen median myötä syntyvät erialaisten ohjelmien arkistot, jotka ovat tulevaisuuden kansalaisten käytössä 24h/vuorokaudessa.
Oman asian saaminen paikallisille tai valtakunnallisille digitaalisille kanaville edellyttää samaa kuin perinteisessäkin mediassa. Vaikuttajan tulee tuntea eri median avainhenkilöt ja tarjota suoraan omaa viestiään näiden ammattilaisten kautta. Heiltä saa myös usein korvaamatonta apua ja tietoutta, miten menetellä, jotta tekeleensä saisi julkaistuksi.
Harjoitus: Verkkokirkko
Tutustu digitaalisen studion verkkotuotantoihin osoitteessa http://www.verkkokirkko.fi. Arkistosta löydät yli 500 erilaista ohjelmaa, jotka tuotettu Helsingin Maunulan kaupunginosan alueen ihmisten yhteistyönä. Etsi arkistosta Helander-koti ja katso heidän tuotannoistaan yksi ohjelma. Kirjoita palaute ohjelmasta verkkokirkon palautteeseen osoitteessa http://www.verkkokirkko.fi.
Lehdistön perinteinen rooli on muuttumassa. Nopeus ja kehittyvä sähköinen viestintä vaikuttaa myös printtimedian sisältöön. Teemaa käsiteltiin viestintäseminaarissa, josta www.verkkouutiset.fi raportoi 7.4.2000:
On nopea, villi ja vapaa Internet, päälle puskevat markkinavoimat, mainostajien rahat ja viihteen viehätys. Vastapoolina on perinteinen lehdistö ja perinteisen tiedotusvälineen leima. “Hitaalla” medialla on tekemistä, kun se yrittää innostaa yleisöään. - Lehdistön ikiaikaisiin tehtäviin on kuulunut älyllisen uteliaisuuden herättäminen. Nykyään sanomalehti on saatava luettua työmatkalla kahden aseman välillä. Se on johtanut artikkelien lyhenemiseen ja sitä myöten eräänlaiseen uuslukutaidottomuuteen. Nopeus painaa pitkäjänteisyyttä enemmän, arvosteli lehdistön historiaa tutkinut professori Päiviö Tommila.”
Tietoyhteiskunnan kansalainen käyttää monia eri medioita, mutta vakavasti otettava tieto haetaan päivälehtien tai asiapitoisten viikkolehtien sivuilta. Silti voidaan kysyä, eroaako tulevaisuudessa printtimedia niinkään paljoa muusta digitaalisesta mediasta?
Painettua sanaa on pidetty asiapitoisen faktan ja ajattelun perusvälittäjänä, mutta miten käy tulevaisuudessa, kun yhä useampi lehti julkaistaan sellaisenaan myös verkossa?
Vuonna 2006 kesällä todettiin eri mediatutkimuksissa, että alle 35 -vuotiaista enemmistö hakee uutisensa ei enää sanomalehdestä, vaan suoraan verkkosivujen uutispalveluista. Yleisönosasto vaikuttamisen jokamiehen foorumi
Tavallisia mielipidekirjoituksia julkaistaan liki kaikissa kotimaisissa lehdissä. Niitä myös luetaan. Asiakkaan kriittinen palaute voi saada vauhtia aikaan julkisessa tai yksityisessä palvelulaitoksessa tai yrityksessä. Kansan ja kansalaisen ääntä vain harva taho pystyy ohittamaan.
Valtakunnan lehtiin lähetetyistä mielipiteistä julkaistaan vain osa. Paremmin mielipiteensä saa näkyviin paikallisen lehden tai verkkolehden sivuilla. Median kautta vaikuttamista oppii vain tekemällä, kirjoittamalla, pohtimalla ja pukemalla asiansa eri medioiden vaatimaan muotoon.
Harjoitus: Mielipidekirjoitus
Kirjoita kotona mielipide itseäsi kiinnostavasta, ihastuttavasta tai vihastuttavasta asiasta. Mielipide voi aloittaa uuden aiheen tai keskustelun lehdessä tai se voi olla kommentti lehdessä käytyyn aiempaan keskustelupuheenvuoroon. Käytä apuna ohjeita mielipiteen kirjoittamisesta sekä muuta materiaalia, jota olet hankkinut kirjastosta tai verkosta.
Kotona kirjoitetut mielipiteet ripustetaan äidinkielen luokan seinälle. Valitaan viisi parasta kirjoitusta, jotka lähetetään Länsiväylän, Helsingin Sanomien tai muiden lehtien mielipidesivuille.
Mielipiteen kirjoittaminen voi vastata yhtä ainekirjoitusharjoitusta.
Median valtaa ja sen kasvua päivitellään liki kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Media kaataa julkisuuden henkilöitä, media vetää konkurssiin suuryrityksiä, median paljastukset nostavat ja pudottavat, synnyttävät ja upottavat hallituksia.Media ei ole itsessään mikään substanssi tai voima, kuten ei niin paljon puhutut markkinavoimatkaan. Median takaa paljastuu aina ihmisiä. Niitä jotka kirjoittavat jutut, niitä jotka julkaisevat ne, ja niitä jotka jutut luettuaan toimivat.Kiistatonta kuitenkin on että media vaikuttaa, ja että media välineenä on vaikuttajalle suuri merkitys - ehkä suurin merkitys demokratian ja lobbauksen ohella.
Media, toisin kuin lobbaus ja joskus myös demokratia, on aina julkinen voima. Julkisuudella sinällään on itsessään myös aina kaksi puolta. Jokin julkisuus voi kääntyä myönteiseksi, jokin julkisuus voi jossakin tilanteessa toimia kielteisesti vaikuttavana voimana.
Tämän vuoksi vaikuttajan pitää tarkkaan pohtia minkalaista julkisuutta hän asialleen hakee kirjoituksillaan tai ohjelmatuotannoillaan? Tultuaan julkiseksi moni hyvää tarkoittava asia aiheuttaa tekijälleen vain kielteisiä vaikutuksia. Joskus käy myös päinvastoin. Kielteiseksi tarkoitettu leimaus tai julkisuus muuttuu ajan myötä myönteiseksi kyseiselle henkilölle.
Tuskin kukaan meistä kaipaa kotimaisen iltapäivälehdistömme jakamaa Matti Nykäsen tai taiteilija Juhani Palmun saamaa julkisuuskirjoittelua ja lööppisadetta. Silti asianomaiset henkilöt pitävät huonoakin julkisuutta liiketoimiensa kannalta välttämättömänä menestyksen ehtona. Argumentointi olennaista mediassa
Aina kun vaikuttaja käyttää mediaa, hän joutuu myös itse julkisuuteen ja siten alttiiksi arvostelulle. Vaikuttaja punnitaan usein sen perusteella mitä hän faktisesti sanoo, kuinka painavia hänen argumenttinsa ovat, ja kuinka hyvin ne lukijoihin kolahtavat.
Oman asian selkeä esittäminen sekä asiansa johdonmukainen ja faktinen perustelu on vaikuttajalle välttämätöntä. Pelkkä kaunopuheisuus tai sanavalmius ilman painavaa asiaa johtaa vain siihen, että puhuja tai kirjoittaja luokitellaan herkästi kevyen sarjan vaikuttajaksi. Julkisuudessa kerran saatua leimaa on äärimmäisen vaikea poistaa.
Keväällä 2008 näyteltiin ikävä poliittinen peli, jossa media toimi erittäin voimakkaassa roolissa. Iltapäivälehdet kirjoittivat ulkoministeri Ilkka Kanervan tekstiviesteistä niin tiuhaan että muutamassa viikossa kärpäsestä kasvoi härkänen ja lopulta ulkoministeri joutui erotetuksi tehtävästään. YLEn nettifoorumilla Elävä arkisto on episodiin liittyviä videoita koottu yhden sivuston alle. Katso videoita.
Harjoitus: Julkisuuden henkilö
Pohdi julkisuuden henkilöä jota media on viime aikoina ruotinut ja josta on kirjoitettu paljon. Kirjaa paperille faktat: mitä on sanottu, mistä ja miksi. Kirjaa myös näkemyksesi kirjoituksen vaikutuksista kyseisen ihmisen elämään.
Kuuntelen - pohdiskelen - ideoin - yhdessä
Mitkä tekijät ratkaisevat valittaessa uusia työntekijöitä yrityksiin tai julkishallinnon tehtäviin? Mitkä ovat omat kokemukseni toimittuani yli kymmenen vuotta Teknillisen korkeakoulun Täydennyskoulutuskeskuksen johtajana ja viimeksi kuluneet kuusi vuotta kansanedustajana? Nostan esille kolme i:tä ja viimeistelytaidon: into - ideat - ilo sekä halu ja kyky saada aikaan hyvä lopputulos. Neljäs i on enemmän symbolinen: Internet eli verkostoituminen ja kyky kommunikoida ja luoda multimedian keinoin uutta. Nämä samat kriteerit pätevät niin tavanomaisiin töihin kuin myös työelämän vaativiin tehtäviin.
Suomalainen työelämä ei enää ole yksin tekemistä toisin kuin vielä 10-20 vuotta sitten. Tavoiteltava ratkaisu työelämässä syntyy lähes aina useiden henkilöiden yhteistyön tuloksena. Jokaisen työpanos on oleellinen osa työn arvoketjussa. Muita on kuunneltava ja muita on autettava. Lähtökohtana on, että jokainen työtehtävä on avaintehtävä. Tiimit ja työyhteisöt ovat kokonaisuuksia, joiden tuloksekkuus perustuu uutta luovaan innovatiivisuuteen ja henkiseen yhteistyökykyyn.
Mitä tekemistä edellä kirjoittamallani on demokratian kanssa ja etenkin nuorten vaikutusmahdollisuuksien kanssa? Paljonkin, koska kokemusta ja kokemuksen mukanaan tuomaa varmuutta tehdä vaikeitakin ratkaisuja saa vain osallistumalla vaativiin työ- ja luottamustehtäviin. Kokemuksen laatu on määrää tärkeämpi. Parhaiten oppii tekemällä vaikeita ja itselle jopa mahdottomalta tuntuvia asioita eli ylittämällä itsensä.
Ratkaiseeko ikä jotain? Olen toiminut yli kahdenkymmenen vuoden ajan erilaisissa luottamustehtävissä Espoossa alkaen kunnallisteknisen jaoston puheenjohtajuudesta jo teekkariaikanani. Sen jälkeen olen edennyt aina kaupunginhallitukseen ja kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi saakka. Niinpä korostankin, että ideat, persoonallisuus ja halu tehdä uutterasti työtä eivät riipu iästä. Kaksi asiaa ovat ylitse muiden:
1. Omaa toimintaa ja osaamista on rakennettava systemaattisesti eli oma tiedon ja tietämyksen syventäminen ja hallinta ratkaisee.
2. Vain kuuntelemalla, ottamalla muut huomioon ja verkostoitumalla eli systemaattisella yhdessätekemisellä ja yhdessäoppimisella saa paljon aikaan.
Espoon tarjoama haaste on viime vuosikymmenet ollut ja on edelleenkin muutosten nopeus. Kaupunki rakentuu niin henkisesti kuin fyysisestikin nopeudella, joka takaa jokaiselle mukana olevalle aktiiviselle luottamushenkilölle mahdollisuuden vaikuttaa ja kokea oman toimintansa tulokset myös käytännössä.
Omana opiskeluaikanani taistelimme saadaksemme nuorille tiloja, joissa opiskella, kokoontua ja harrastaa. Niitä toki tarvitaan Espoon kasvun myötä lisää edelleenkin, mutta olennaisin muutos on tullut tietoyhteiskuntakehityksen myötä. Nyt tarvitaan ennen kaikkea uuden verkostokulttuurin luomista ja taistelua siitä, että Espoo olisi lähivuosina tietoinfrastruktuurin edelläkävijä. Tarvittava tila opiskella, kokoontua ja harrastaa on nyt myös virtuaalista.
Mikä on kaikkein arvokkainta, jota me tämän päivän päättäjät voisimme nuorillemme luoda ja turvata? Ainakin yhden hyvän vastauksen olen oppinut eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan työn ja myös koululakien sivistysvaliokuntakäsittelyn tuloksena. Innostunut toiminta ansaitsee tuekseen luottamuksen. Tiede ja käytäntö ovat osoittaneet, että ihmisellä on valtavasti aivokapasiteettia. Mitä enemmän sitä ottaa käyttöönsä ja mitä enemmän sen avulla uurastaa, sitä enemmän sitä on käytettävissä ja sitä pitempään sen käytettävyys jatkuu. Siispä turvatkaamme suomalaisille mahdollisuudet henkiseen uurastukseen, uuden oppimiseen ja oivaltamiseen. Tätä on demokratia ja tämän demokratia mahdollistaa.
Loppusanoiksi eli haasteeksi ja pohdittavaksi teille tämän lukijoille siteeraan tulevaisuusvaliokunnan opetusta ja oppimista koskevaan raporttiin kirjaamamme lauseet: Virtuaalitodellisuudessa ja huikean teknisen kehityksen huumassa on välttämätöntä muistaa, että ihmisyys sittenkin on tärkein instrumentti. Aikakaudesta ja välineestä riippumatta olennaista on uteliaisuus, älyllinen energia ja tunteen voima, kyky ajatella, ihmetellä, kysyä ja kyseenalaistaa. Medialukutaidon ja verkostoyhteistyön kehittäminen on tulevaisuuden suuri haaste. Jokaisen on herättävä. Vastuuta omasta osaamisesta ja omasta työstä ei voi siirtää muille. Yhdessä oppiminen on paitsi hyödyllistä, useimmiten myös iloisempaa ja antoisampaa kuin yksin oppiminen. Antakaamme kaikille tähän mahdollisuus.
PS. Kirjoitan yhdessä-käsitteet, siis yhdessäoppiminen ja yhdessätekeminen, yhdyssanoina silloin kun on kyse syvällisestä ja aidosta yhteistyöstä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Markku Markkula
ent. kansanedustaja
Dipolin koulutuskeskuksen johtaja
www.dipoli.hut.fi
markku.markkula@dipoli.hut.fi