Vallan jakaminen vaaleissa
Jokainen, joka äänestää, jakaa osan kansalle kuuluvasta vallasta. Suomessa äänioikeus kuuluu jokaiselle 18 vuotta täyttäneelle. Nuorisovaltuuston vaaleissa äänioikeutettuja ovat yleensä 13-20-vuotiaat. Kirkon vaaleissa äänestysoikeuden saa 15-vuotiaana. Erilaisissa yhdistyksissä äänestysoikeus on yleensä sidottu yhdistyksen jäsenyyteen, joka määritellään yhdistyksen säännöissä.
äänioikeuden kehitys on historian aikana ollut monimuotoista. Antiikin Ateenassa äänioikeutettuja olivat ainoastaan vapaat miehet. He kokoontuivat agoralle eli kaupungin torille käsittelemään kaupunkivaltion yhteisiä asioita. Keskiajalla tämänkaltainen vallankäyttöön kuuluva oikeus koski ainoastaan ylempiä säätyjä eli papistoa ja aatelistoa. Päätökset feodaalijärjestelmässä tekivät käytännössä maallisen vallan tai kirkon johtajat.
Ruotsi-Suomessa säätyvaltiopäiville kokoontuivat 1500-luvulta lähtien aateliston ja papiston lisäksi myös porvaristo ja talonpojat. Myös porvaristo sai vähitellen aseman yhteisillä valtiopäivillä. 1700-luvulla säätyvaltiopäivien asema korostui, kun itsevaltius romahti Kaarle XII:n kuolemaan ja tappioon suuressa Pohjan sodassa. Suomessa säätyvaltiopäiviä jatkettiin aina vuoden 1906 eduskuntauudistukseen asti. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus tuli Suomessa voimaan 1906. Samalla naiset saivat äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden.
Valtiollisissa vaaleissa äänensä toiselle antava jakaa samalla pois palasen valtaa, joka perustuslain mukaan kuuluu kansalle. Suora, tarvittaessa kaksivaiheinen, kansanvaali otettiin käyttöön presidentinvaalissa vuonna 1994.
Verkkodemokratia uudistaa
Edustuksellinen demokratia on vakiinnuttanut paikkansa Suomessa. Tietoverkkojen myötä tämä lähinnä maatalouskulttuuriin perustuva järjestelmä on saamassa rinnalleen uudenlaisia vaikutusmahdollisuuksia. Verkkodemokratian muodot synnyttävät jatkuvasti uusia toimintatapoja.
Vuoden 1999 lopulla presidentinvaaleissa ehdokkaana ollut vihreiden europarlamenttiedustaja Heidi Hautala ehdotti, että Helsingissä pitäisi järjestää tärkeimmissä asioissa suoria kansalaisten äänestyksiä, joille annettaisiin päätösvaltaa tärkeiksi katsotuissa asioissa. Myös entinen eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen on useissa yhteyksissä todennut verkkodemokratian kokeilujen arvokkuuden.
Uusmediatutkija Taneli Hölttä on kertonut mahdollisuuksista järjestää äänestyksiä uuden teknologian avulla toisin kuin aikaisemmin. Nykyisin suhteellisen vaalitavan ja vaaliliittojen vuoksi äänestäjä ei voi tietää kenelle hänen äänensä lopulta menee, eikä edes varmasti sitä, mille puolueelle ääni menee. Tulevaisuudessa voimme halutessamme äänestää tavalla, joka varmistaa, että äänemme menee juuri haluamallemme ehdokkaalle. Ellei sille ensimmäiselle toivotulle, niin ehkä toiselle, kolmannelle tai neljännelle.
Verkkodemokratiasta saa lisätietoja osoitteesta www.valtikka.fi. Sieltä löytyvät linkit tärkeimpiin kotimaisiin ja ulkomaisiin verkkodemokratian sovellutuksiin.