Puhe

Winston Churchillia pyydettiin erääseen tilaisuuteen puhumaan.

“Paljonko minulla on aikaa?”, hän kysyi.
“Kuinka niin?”, kysyjä ihmetteli.
“Jos tarvitsette kolmen minuutin puheen tulen kuukauden päästä, jos saan puhua seitsemän minuuttia, tulen kahden viikon päästä; jos saan puhua tunnin, voin lähteä vaikka heti.”

Puhetaidon kannalta ei siis ole tärkeää se että osaa puhua mistä tahansa ja paljon, vaan se, että osaa kiteyttää sanottavansa lyhyeen ja ymmärrettävään muotoon. Suuret vaikuttajat ovat yleensä olleet myös hyviä puhujia. Heitä on yhdistänyt rohkeus ajatella omilla aivoillaan ja rohkeus puhua omaperäisesti ja jopa poikkeavasti. Hyvän puheen ensimmäinen edellytys on, että kuulija ymmärtää, mitä puhuja sanoo.

Jeesus Nasaretilainen lienee ollut eräs historian parhaista puhujista. Hänen ajatuksensa on pystytty tallentamaan kirjallisessa muodossa Raamattuun juuri sen takia, että ihmiset ymmärsivät hänen puheensa suunnilleen samalla tavalla. Hänen käyttämiensä vertauskuvien maailma liittyi suoraan aikalaisten arkipäivään. Vertaukset hyvästä paimenesta, tuhlaajapojasta, maahan kaivetuista rahoista, rikkaasta ja köyhästä, kamelista ja neulansilmästä, isästä ja kahdesta pojasta, taivaan linnuista ja kedon kukista olivat konkreettisia ja elämänläheisiä, ja jokainen tuon ajan kuulija ymmärsi vertausten ajatuksen ja sanoman.