Argumentaatiotaidot
Toisin kuin nykykouluissa, klassillisessa koulutuksessa puhetaito ja kyky argumentoida olivat aivan olennaisia. Nämä taidot loivat perustan väittelylle, jota harrastetaan laajasti vieläkin Ranskassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa, mutta vähäisessä määrin Suomessa. Kuitenkin keskustelu ja poliittinen puhetaito edellyttävät argumentaation (=perustelun) hallitsemista.
Yksinkertaisimmillaan puhutaan vain asia-argumenteista, joilla voidaan perustella omaa väittämää tai purkaa vastustajan esittämiä väitteitä. Pelin henkeen kuuluu silloin vastata argumenttiin toisella argumentilla. Demokratiaan kuuluu, että päättäjät valitsevat parhaan argumentin päätöksensä tueksi. Useimmiten asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Päätettävän asian tueksi joudutaan esittämään monenlaisia ja monimutkaisia perusteluita. Varsinaiset asia-argumentit saattavat jopa jäädä taustalle, kun päätöksen sisältö menee henkilökohtaiselle tasolle tai kun päätöksen taakse linnoittautuu jokin merkittävä poliittinen ryhmä tai edustustaho. Logos - asiaa , ethos - uskottavuutta ja pathos- tunteita
Kaikesta huolimatta myös nykypolitiikassa on syytä tuntea Aristoteleen kirjassaan Retoriikka esittelemät kolme keinoa vaikuttaa puhumalla yleisöönsä. Kaikkia niitä voidaan käyttää puheissa tai väittelyissä, kun halutaan vaikuttaa vastapuoleen tai yleisöön.
Ensinnäkin vaikuttajan tulee hallita logos eli asia-argumentit. Poliittisen keskustelun ja väittelyn perustana on esittää argumentteja jollekin väitteelle, johon kuulijoiden halutaan uskovan. Toiseksi vaikuttajan tulee tiedostaa ethos eli puhujan oma uskottavuus. Vaikuttajan uskottavuutta lisää asiantuntemus, hyvä moraali, hyvä arvostelukyky ja hyvä tahto yleisöä kohtaan. Kolmanneksi vaikuttajan tulee osata pathos eli kuulijoiden tunteisiin vetoaminen. Esimerkkejä vastakkaisista tunteista ovat mm. viha - rauhallisuus; rakkaus -välinpitämättömyys; pelko - luottamus; lempeys - kovuus; sääli - suuttumus tai kateus.
Kaikkia näitä keinoja voidaan käyttää puheissa tai väittelyissä, kun halutaan vaikuttaa vastapuoleen tai yleisöön. Kuulijan, keskustelijan ja väittelijän on lisäksi hyödyllistä oppia tarkkailemaan, miten vastapuolen argumentaatioon vaikutetaan tai pyritään vaikuttamaan. Vaihtoehtoja on Aristoteleen mukaan useita:
Aristoteleen vastakkainasettelut
Logos logosta vastaan:
Asia-argumentin esittäjä voidaan voittaa tai kumota tavallisimmin vielä paremmalla toisella asia-argumentilla. Vaikutus perustuu siihen, että ihmiset luonnostaan pitävät asioita eri arvoisina: toinen argumentti on parempi, toinen huonompi. Argumenteilla kilpailtaessa uskotaan siihen, että paras argumentti voittaa.
Ethos logosta vastaan:
Asia-argumentti voidaan tehdä tyhjäksi osoittamalla puhujan olevan ylivertainen asiantuntija, moraalisesti korkeatasoinen, arvostelukykyinen tai yleisöön hyväntahtoisesti suhtautuva, jolloin vastapuolen argumentaatio ei enää tunnu niin uskottavalta. Tämänkaltaista asetta saatetaan käyttää liiankin helposti yhteisöissä, joissa on iältään, oppineisuudeltaan tai muuten eri arvoisia jäseniä.
Pathos logosta vastaan:
Taitava vaikuttaja voi vedota kuulijakuntansa tunteisiin tavalla, joka heikentää vastapuolen argumentaation tehoa.
Logos ethosta vastaan:
Mikäli vastapuoli on korostanut omaa erinomaista ethostaan, se voidaan torjua kumoamalla rationaalisesti vastapuolen uskottavuutta.
Ethos ethosta vastaan:
Vastapuolen ethos voidaan torjua myös esittämällä oma uskottavuus tavalla, joka jättää vastapuolen erinomaisuuden varjoonsa. Esimerkiksi vastapuolen sortuessa pilkallisuuteen, voi itse esiintyä tyynen asiallisesti.
Pathos ethosta vastaan:
Vastapuolen erinomaisuus voidaan torjua voimakkaalla, yleisön tunteita kuohuttavalla kertomuksella. Kertomuksen ei tarvitse edes liittyä käsiteltävään asiaan.
Logos pathosta vastaan:
Vaikuttaja voi esittää kylmän asiallisia argumentteja vastapuolen herättämiä “perusteettomia” tunteita vastaan.
Ethos pathosta vastaan:
Vaikuttaja esittää oman uskottavuutensa ja moraalisen hyvyytensä tavalla, joka jättää vastapuolen herättämän tunnekuohun omaan arvoonsa.
Pathos pathosta vastaan:
Vaikuttaja vetoaa vastapuolen herättämään tunteeseen ja kääntää sen itselleen edulliseksi.
Lisätietoa löydät seuraavista
Aristoteles, Teokset. Osa 9. retoriikka.
Gaudeamus, helsinki 1997.
Marja-Liisa Kakkuri-Knuutila, Väittely ja riita. Rakenne ja strategioita.
Työpapereita F-305.
Helsingin kauppakorkeakoulu, Helsinki 1992.
Marja-Liisa Kakkuri-Knuutila, Argumentti ja kritiikki. Lukemisen, Keskustelun ja vakuuttamisen taidot.
Gaudeamus, helsinki 1998.
On tärkeä tiedostaa, että poliittisessa sanailussa tai väittelyssä voidaan käyttää sekä reiluja että epäilyttäviä keinoja. Hyvä vaikuttaja pyrkii käyttämään moraalisesti kestäviä argumentteja. Argumentin tavoitteena on tehdä johtopäätös uskottavaksi. Johtopäätösten ja sen perusteluiden välistä siltaa voidaan rakentaa monella tavalla. Esimerkiksi edellä esitetyistä tavoista toiset edustavat lähinnä taktikointia, toiset taas moraalisesti ja eettisesti kestävämpiä vaihtoehtoja.
Usein poliittisessa vaikuttamisessa ja väittelyssä ratkaisee lopulta kokonaisuus, ei niinkään rationaalisesti kestävin ja paras asia-argumentti. Tämän vuoksi vaikuttaminen lähestyy joskus enemmän taidetta kuin vain älyllistä ja johdonmukaista toimintaa. Tosiseikkoihin perustuvien asia-argumenttien käyttäminen toiminnan tai tavoitteiden perustelussa on taito, jota kannattaa opetella. Päätöksenteon siirtyessä tulevaisuudessa suurelta osin tietoverkkoihin, rationaaliset asia-argumentit painottuvat yhteisten asioiden hoidossa aiempaa enemmän.
Harjoitus: Väittelyfoorum
Väittelyfoorum on vanha pedagoginen keino opetella väittelyä, asioiden argumentaatiota, toisen argumenttien kuuntelua ja kumoamista sekä asian viemistä keskustelemalla eteenpäin. Väittelyfoorum voidaan järjestää yksinkertaisena jakamalla ryhmä kolmeen osaan: * Väitteen puolustajat (3-5 opiskelijaa) * Vastustajat (3-5 opiskelijaa) vastustavat samaa väitettä, ajatusta tai ideologiaa * Loput ryhmästä tarkkailevat keskustelijoita ja tekevät muistiinpanoja Pistelaskussa voidaan käyttää yhtenä kriteerinä esitettyjä faktisia argumentteja (piste/ argumentti). Toinen kriteeri on kumotut argumentit. Kolmantena kriteerinä käytetään nonverbaalista viestintää (äänen kimeys, hermoilu, käsien hikoilu, änkyttäminen, hymy, suun mutristus). Väittely voidaan järjestää myös ns. Oxford-väittelynä, jossa väittelijät ovat huoneen eri puolilla ja kuulijat osoittavat kantansa väittelijöiden tasosta siirtymällä aina siihen reunaan, jossa on esitetty parhaat argumentit.
Lähteet ja lisätietoa argumentaatiotaidoista
Aristoteles, Teokset. Osa 9. Retoriikka.
Gaudeamus, Helsinki 1997.
Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttila, Puhetaito. Mitä mestaripuhujan tulee tietää.
Helsingin kauppakorkeakoulun julkaisuja D-140. Helsinki 1991.
Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttila, Väittely ja riita. Rakenne ja strategioita. Työpapereita F-305.
Helsingin kauppakorkeakoulu, Helsinki 1992.
Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttila, Argumentti ja kritiikki. Lukemisen, keskustelun ja vakuuttamisen taidot. Gaudeamus, Helsinki 1998.
Ajatushautomot - Think tankit
Viime vuosina Suomessa on syntynyt erilaisia pieniä ajatushautomoita - think tank. Ilmiö on peräisin Yhdysvalloista missä niitä lienee noin 1500 ja Euroopassakin jo 600 kappaletta. Ajatushautomot ovat tyypillisesti muutaman hengen organisaatioita, jotka tuottavat raportteja usein julkissektorin toimijoille. Valtioneuvosto tuki ensimmäistä kertaa tämän kaltaisia organisaatioita 2006 budjetistaan.
Ajatushautomot voivat tuottaa arvokasta tietoa ja raskaan sarjan argumentaatiota julkiseen päätöksentekoon.
Esimerkki ajatushautomosta http://demos.fi.
Jorma Turusen selvitys think tankeista Euroopassa ja soveltuvuudesta Suomeen