Aristoteles ja puhetaito

Aristoteleen Retoriikka on oppikirja niille, jotka haluavat kehittyä hyviksi puhujiksi. Aristoteles käsittelee kirjassaan kolmea puhetaidon päälajia: poliittista puhetta, oikeuspuhetta ja juhlapuhetta. Puhetyypit eroavat toisistaan asian, kohderyhmän ja käsiteltävän asian ajankohdan mukaan.

Poliittisen puhujan pääteesi on suositus tehdä jotakin tai jättää jotakin tekemättä. Klassisen näkemyksen mukaan puheessa pitää olla vain yksi pääteesi, johon kaikki puheessa esitetyt muut asiat liittyvät.

Hyvä puhe vakuuttaa kolmen keinon avulla. Ensimmäinen keino, joka puhujan on hallittava, on logos eli asia-argumentti teesin puolesta. Poliittisen keskustelun ja väittelyn perustana on esittää argumentteja jollekin väitteelle, johon kuulijan halutaan uskovan.

Toiseksi vaikuttajan tulee tiedostaa ethos eli puhujan uskottavuus ja vakuuttavuus. Vaikuttajan uskottavuutta lisää asiantuntemus, hyvä moraali, hyvä arvostelukyky ja hyvä tahto yleisöä kohtaan.

Kolmanneksi vaikuttajan tulee osata pathos eli kuulijoiden tunteisiin vetoaminen. Esimerkkejä vastakkaisista tunteista ovat viha ja rauhallisuus, rakkaus ja välinpitämättömyys, pelko ja luottamus, lempeys ja kovuus, sääli ja suuttumus tai kateus.

Aristoteleen mukaan poliittinen puhe on aina kehotuspuhe eli kuulijoita kehotetaan tekemään jotain tai luopumaan jostain. Puhetta pitää Aristoteleen mukaan perustella käytännöllisellä argumentaatiolla, eikä vedota jumalaan, normeihin tai teknisiin seikkoihin. Käytännöllinen argumentaatio nojaa siihen hyvään, jota suositeltu kehotus tuottaa yhteisön jäsenille, teon tekijöille tai heidän ystävilleen.