Lobbaus

Lobbausta on harjoitettu länsimaisen demokratian puitteissa siitä lähtien kun demokratiasta voidaan puhua. Silti moni ymmärtää lobbauksen jonkinlaisena salaisesti tapahtuvana ja negatiivisena kähmimisenä. Vaikuttajan tulee ymmärtää lobbaus positiivisena mahdollisuutena, jota päättäjät odottavat ja kaipaavat.

Lobbausta on vaikea määritellä lyhyesti. Yhden määritelmän esitti vuonna 1999 Miia Jaatinen väitöskirjassaan Lobbauksen strategioita: lobbaus on poliittiseen päätöksentekoon vaikuttamista siten, että lobbattavaa asiaa ajava ryhmä kommunikoi asian kannalta olennaisten ryhmien kanssa. Nämä ryhmät koostuvat poliittisista päätöksentekijöistä ja virkamiehistä, lobbaavan ryhmän kilpailijoista, joukkoviestimien edustajista, kansalaisista sekä lobbaavan ryhmän kaikista jäsenistä, työntekijöistä jne.. (vapaa suomennos)

Jaatisen määritelmässä lobbausta suorittaa ryhmä, ei niinkään yksilö.

Erään toisen määritelmän mukaan lobbaaja on asiantuntija, joka välittää päättäjälle arvokasta lisäinformaatiota.

Lobbausta on ehkä hankalaa määritellä yksiselitteisesti, mutta sen sijaan voidaan sanoa, mitä se EI ole.

Lobbaus ei ole

• lahjontaa
• sukulaisuuteen tai jonkin järjestön jäsenyyteen vetoamista
• oman edun tavoittelua
• vaikuttajan “takapuolen nuolemista”
• kiristystä tai uhkailua.

Nämä asiat eivät siis kuulu demokratiaan eivätkä argumentatiiviseen lobbaukseen ja ne on syytä karistaa lobbaukseen väärin perustein liitetyistä mielikuvista.

Lobbauksessa on yksinkertaisesti kyse vaikuttajaan tai vaikuttajaryhmään kohdistuvasta viestinnästä, jonka tarkoitus on saada vastaanottaja(t) ymmärtämään uudet argumentit, tekemään päätöksensä ja toimimaan niiden varassa.

Lobbausta voi tehdä ottamalla aktiivisesti yhteyttä vaikuttajiin. Kooltaan suurimmissa demokratioissa kuten USA:ssa ja Euroopan suurimmissa maissa lobbauksesta on kehittynyt kova, kunnioitettu ja hyvin palkattu ammatti.

Brysselissä on 15 000 ammattilobbaria. EU:n edunvalvojiksi on rekisteröitynyt yli 3000 erilaista tahoa. Yhdysvalloissa pelkästään Washingtonissa on laskettu olevat 25 000 lobbaria. Yhä useammin lobbaustoimistojen tehtävänä on laatia asiakkailleen oma strategia siitä miten asiakkaan kannattaa lobbauksensa rakentaa.

Ammattilobbaajat ovat pääasiassa asiantuntijoita, jotka tuntevat myös päättäjät ja pystyvät kommunikoimaan heidän kanssaan.

Kotimaassa lobbaukseen riittää hyvä asia, jonka voi perustella hyvin. Taitoa edellyttää tämän viestin kertominen päättäjälle.