Evaluaatiotaidot

Maailmassa tuskin mikään muu on niin varmaa kuin jatkuva muutos. Filosofit puhuvat liikkeestä - kaikki liikkuu. Historiantutkija tarkastelee ihmisen elämää ja sen muutoksen suuntaa eri aikoina. Elämä sykkii, asiat etenevät, muuttuvat ja kehittyvät, luonto elää omaa kiertokulkuaan - muutos on luontoon sisäänrakennettu ilmiö.

Muutos on tosiasia myös ihmisen elämässä, ja oikeastaan se on ihmisen ja asioiden kehittymisen välttämätön edellytys. Vaikuttaja voi kasvaa ja muuttua ihmisenä jatkuvasti, mieluiten parempaan suuntaan.

Muutos ja kehittyminen oikeaan suuntaan eivät kuitenkaan synny tyhjästä. Positiivinen muutos edellyttää jatkuvaa evaluaatiota eli omien töiden arviointia. Ilman evaluaatiota on vaikea tiedostaa siitä, mitä voidaan kehittää, mitä parantaa, mihin suuntaan asioita viedä eteenpäin.

Palautetta tai itsearviointia

Evaluaatio eli arviointi voi olla palautetta muilta ihmisiltä, mutta todellinen vaikuttaja rakentaa itselleen myös oman arviointijärjestelmänsä. Jokainen kirjoitus, puhe ja julkinen esiintyminen kaipaa kritiikkiä. Parhaassa tapauksessa kritiikin saa ulkopuolisilta, mutta viisas vaikuttaja organisoi palautteen itse. Yksittäisten tapahtumien lisäksi kannattaa arvioida kuukausittain tekemisiään sekä joulukuussa sitä, miten koko kulunut vuosi on sujunut. Selkeiden tavoitteiden asettaminen helpottaa arviointia.

Jatkuvalle arvioinnille tulee raivata tilaa. Kirkon ja valtion hallintovirastojen tapaiset vanhat instituutiot kärsivät eniten juuri siitä, että niiden struktuurissa ei ole sisäänrakennettua evaluaatiojärjestelmää. Huippuyrityksillä laadun arviointiin ja evaluaatioon käytetään jopa 25 prosenttia liikevaihdosta. Innovaatio- ja tuotekehittelyjärjestelmät rakentuvat osittain evaluaatiossa saadun informaation varaan.

Vaikuttaja on yksilönä kuin moderni ja kehittyvä yritys mikrokoossa. Omien töiden laadun arviointi antaa suuntaa vaikuttajan persoonan jatkuvalle muutokselle. Evaluaatiosta riippuu paljolti, onko kyseessä muutos parempaan vai huonompaan suuntaan sekä se, miten muutoksen ja kehityksen suunta saataisiin nykyistä paremmaksi.

Yleensä ihminen ei opi niinkään onnistumisistaan. Epäonnistumiset opettavat parhaiten, jos jaksaa analysoida epäonnistumisen vaiheet, syyt ja osatekijät. Raskas tappio jossakin vaikuttamistilanteessa opettaa panostamaan vastaavanlaiseen tilanteeseen jatkossa aivan eri tavoin. Onnistumiset puolestaan kannustavat eteenpäin.