Vapaus ja vastuu

Saako ihminen tuhota luontoa? Voiko politiikkaa tehdä tieteellisesti kestämättömin perustein? Voiko tutkimusta tehdä perustein, joita enemmistö ei hyväksy? Miten yhteiskunnallisia asioita tulisi valmistella ja mikä on yksilön rooli suhteessa yhteisöön?

Nykyaikainen tiedonvälitys ja koulutus sekä käytännön havainnot ovat näyttäneet, että monet keskeiset ongelmat liittyvät tavalla tai toisella globaaleihin, koko ihmiskunnan hyvinvointia koskeviin kysymyksiin.

Miten tulisi toimia? Mikä on ihmisen vastuu, mikä on päättäjän vastuu? Tätä aihepiiriä on käsitelty lukemattomissa kirjoissa monin eri tavoin. Oleellista on, että jokainen pohtii itse myös näitä kysymyksiä. Aihepiiristä löytyy tietoa myös internetistä.

Tässä internetistä poimittua kansainvälisesti tunnetun John Rawlsin oikeudenmukaisuusperiaatteiden tarkastelua:

“Oikeudenmukaisuusteoriassa lienee käytännölliseltä kannalta kiehtovinta eroperiaate, jonka mukaan hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen on sallittua vain, jos se hyödyttää myös yhteiskunnan huono-osaisimpia jäseniä. Mielenkiintoiseksi teorian tekee myös alkuaseman käsite. Alkuasema toimii teoriassa moraalisen harkinnan välineenä ja mahdollistaa samalla yksimielisen yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta koskevan sopimuksen.”

Rawlsin oman näkemyksen mukaan alkuasemassa valittavat oikeudenmukaisuuden periaatteet koskevat vapauden ja hyvinvoinnin saavuttamista.

Ensinnäkin : jokaisella ihmisellä täytyy olla yhtäläinen oikeus laajimpaan mahdolliseen perusvapauteen, joka on sovitettavissa yhteen muiden samanlaisen vapauden kanssa.

Toiseksi : yhteiskunnalliset ja taloudelliset eriarvoisuudet on järjestettävä sellaisiksi,

1. että on järkeenkäypää odottaa niistä etua jokaiselle
2. että ne liittyvät kaikille avoimiin asemiin ja virkoihin.

Periaatteet asetetaan keskenään vielä ns. sarjajärjestykseen. Sen mukaan kaikki ensimmäisen periaatteen alaan kuuluvat asiat on toteutettava ennen toisen tarkastelua. Vapaus käy siis hyvinvoinnin edellä, onhan Rawls nimenomaan antiutilitaristi ja vapautta korostava liberalisti.

Lähde:

Timo Kämäräinen, Heiluuko tietämättömyyden verho?
John Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian kritiikkiä. Proseminaariesitelmä Jyväskylään yliopiston valtio-opin laitoksella 23.4.1998.

Terho Pursiainen, Omantunnon aika. Nousukauden etiikka ja vastuullinen yhteiskunta: mahdollisimman solidaarinen individualismi. Kirjapaja, Helsinki 1995.