Kolumni

Yksi keskeisimmistä kirjallisen vaikuttamisen keinoista on sanoma- tai aikakauslehteen kirjoitettu kolumni. Kolumni tulee latinan sanasta columna, joka tarkoittaa pylvästä tai patsasta. Columna oli myös Maenian foorumilla paikka, jossa tuomittiin orjia, varkaita ja petollisia velallisia.

Lehtikielessä kolumni tarkoittaa usein kirjoittajan kuvalla varustettua, ajankohtaista ja tiivistä kirjoitusta, jossa kirjoittaja pohtii jotakin asiaa tai ilmiötä omalla persoonallisella otteellaan. Kolumnissa otetaan usein suoraan kantaa johonkin ajankohtaiseen asiaan. Useimmilla lehdillä on omat kolumnistinsa, jotka kirjoittavat lehteen säännöllisesti. Lehdet voivat joskus myös pyytää ulkopuoliselta asiantuntijalta tiettyyn asiaan liittyvää kolumnia.

Vaikka kolumni on periaatteessa yksilöllinen ja vapaamuotoinen kirjoitus, niin sen kirjoittamiselle voidaan kuitenkin antaa joitakin ohjeita:

Näin syntyy kolumni

Kirjoitin kerran Yliopisto-lehteen kolumnin otsikolla "Vaikuttamisen illuusio?" Ensin mietin teemaan liittyviä asioita ja listasin ne ranskalaisilla viivoilla:

1. vaalit - ehdokkuus - vaikutusmahdollisuus?
2. demokratian ongelma: määrä jyrää laadun
3. politiikan aallonpohja
4. pieni ihminen, mitä hyötyä
5. vaikuttamisen kolme kanavaa: media, demokratia, lobbaus
6. visio ja vaikuttaja
7. pitkäjänteisyys
8. kannustus

Seuraavaksi kirjoitin kolumnin lähinnä “ruiskaisuperiaatteella” eli annoin ajatuksen lentää ja sanojen tulla. Tunnelma ja sanojen virta olivat tässä vaiheessa tärkeitä. Kirjoitin toisen version kontrolloimatta tekstiä. Kolmannessa vaiheessa kirjoitin kolumnin ensimmäistä kertaa luettavaan muotoon suunnilleen parin liuskan mittaiseksi. Neljännessä vaiheessa lyhensin kirjoitusta, hioin kieltä ja pyrin siihen, että edellistä kappaletta seuraa ajatukseltaan luontevasti seuraava kappale. Jätin kolumnin hautumaan pariksi päiväksi.

Viimeisessä vaiheessa kirjoitin kolumnin puhtaaksi ja lähetin lehteen sähköpostilla. Juttu julkaistiin parin viikon kuluttua Yliopisto-lehdessä 8/96.

Vaikuttamisen illuusio

Minua pyydettiin yllättäen ehdokkaaksi vaaleihin - ja jouduin tosissani miettimään vaikuttamisen mahdollisuuksia. Mitä hyötyä on lopultakaan äänestää tai asettua ehdokkaaksi yhdistyksen, yliopiston hallinnon tai peräti tuleviin parlamenttivaaleihin. Pystyykö yksi ihminen äänestäjänä tai ehdokkaana lopultakaan vaikuttamaan mihinkään?

Demokratian koukeroissa itseäni on jo pitkään hämännyt demokratiaan liittyvä lainalaisuus, jonka mukaan demokratiassa kvantiteetti polkee aina kvaliteetin jalkoihinsa. Tämän vuoksi ns. “puhtaan” demokratian järjestelmät ovat vaarallisia professionaalissa yhteisöissä kuten firmoissa, yliopistossa tai kirkossa. Yliopiston hallinnossa mies ja ääni -periaatteen sijasta vallitseekin valikoitu demokratia, ryhmien mandaatteihin perustuva paikkajako.

Mutta miksi sitten osallistuisin EU-äänestykseen, seurakuntavaaleihin, yliopistovaaleihin tai vielä eduskuntavaaleihinkin? Mitä vaikutusta panoksellani lopultakaan on?

Äänestäminen on pieni alku vaikuttamisen ketjussa. Sen merkitys ja hyöty lienee harvoin mitattavissa. Tuskin yksi ehdokaskaan vielä paljoa saa aikaan riippumatta siitä tuleeko valituksi vai ei. Demokratian lohko lienee parhaimmillaankin vain yksi osa vaikuttamisen mahdollisuuksista.

Modernissa kulttuurissa, myös yliopistoyhteisössämme, toisen merkittävän vaikuttamisen kanavan muodostaa media - väline jolla yksittäinen ajatus tai ehdotus saatetaan yhteisön kaikkien jäsenten ulottuville. Kirjallinen, sanallinen tai kuvallinen vaikuttaminen voi parhaimmillaan antaa muutosvoimalle siivet - joskus paremmin kuin aloite demokratian rattaissa.

Demokratian ja median lisäksi vaikuttamista tapahtuu myös kolmannella ja monien mielestä tehokkaimmalla tasolla. Käytäväkeskustelut, henkilökohtainen tapaaminen kahvilassa, kokkareilla tai yhteisellä lounaalla vaikuttaa usein enemmän kuin vuoden istuminen hallintokoneistossa tai parhaatkaan lehtijutut. Lobbailussa ei ole kyse toisen nuoleskelusta tai aivopesusta, vaan yksinkertaisesti argumenttien vääjäämättömästä kolahtamisesta.

Mutta mitä hyötyä on demokratian, median tai lobbailun keinoista, jos vaikuttajalta puuttuu näky. Keinojen lisäksi vaikuttajalla on oltava myös näkemystä, sellaista sanottavaa joka herättää vastakaikua. Sanottavaa joka pistää vyöryn liikkeelle. Muutoksia tapahtuu, mutta ei koskaan ilman vaikuttajia, ei ilman ihmisiä - miehiä ja naisia - joiden sanoissa itse valloitettu totuus elää.

Innostuminen, oma näky, kaksin käsin asiaan tarttuminen, itsensä peliin pistäminen - nämä kaikki ovat hyvän vaikuttajan perusominaisuuksia. Eräs ominaisuus voitaneen vielä lisätä - ja se lienee pitkäjänteisyys. Maailmaa ei muuteta hetkessä. Yliopiston viimeksi tehty hallintouudistus muhi yli kaksikymmentä vuotta. Yliopiston opiskelijatutortoiminnan saattaminen nykytasolle on vaatinut 15 vuoden määrätietoisen työn.

Isot ja pienet muutokset odottavat toteuttajaansa. Ellet sinä tee jotakin, niin joku toinen tekee sen kuitenkin - ja mahdollisesti sinua huonommin.

- Ari Tammi

Kun kirjoitat kolumnia, pyri löytämään siihen yksi keskeinen asia ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Mieti jo alkuvaiheessa asiaan liittyvää kontekstia eli asian ympäristöä ja taustaa sekä kokonaisuutta, johon se liittyy. Mikäli kolumnin kirjoittaja käyttää peiteltyä huumoria, kirjoitus lähestyy pakinaa.

Vähemmistökulttuurikoordinaattori Umayya Abu-Hanna näkee kolumnin kokonaisena pienenä maailmana, joka voi olla myös kaunis kuin pieni koru. (HS 18.7.2006)

Lehtijuttu

Tavallisten lehtikirjoitusten, juttujen ja artikkeleiden kirjoittamisessa tärkeätä on paitsi jutun sisältö, myös sen otsikointi ja jutun alkuun sijoitettava johdanto eli ingressi.

Muista, että useimmat lukijat lukevat ensin otsikot ja väliotsikot sekä ingressit. Niiden tulisi houkutella lukija lukemaan juttusi kokonaan. Lue siis jutustasi vain otsikko, väliotsikot ja alkuingressi, ja mieti, antavatko ne oikean kuvan jutustasi. Kannattaa myös tarkistaa, mitä on sijoittanut artikkelin loppuun. Tulisiko juuri se nostaa ensimmäiseksi, eikä jättää viimeiseksi?